Tedinblogi

Ylivoimainen. Ainutlaatuinen. Verraton. Maksimaalinen. Minimaalinen. Tehokkain. Ja niin edellekkäin. Huippu! Mainosmiesten adjektiivivarasto on auki jokaisena viikon päivänä yötä päivää, virka-aikana. Tule ja hae omasi. Tällä viikolla MahtiEtuna täysin ainutkertainen mainossana: "Räyhäkäs." Sanan käyttöoikeus EU:n alueella vain meidän kauttamme, ilman predikaattia. Komparatiivi nyt uskomattoman edullisesti! Positiivihinta + 25%. Usko tai Älä! Mielikuvamarkkinoinnin uudet iskuadjektiivit tulossa jo ensi kuussa. MainosMiestenAdjektiiviVaraston etukäteistilaajien etuhinta ilman takausta 3569€ kappale. Komparatiivi lisäkuluitta 10 ensimmäiselle tilaajalle. Älä ole vässykkä, kilauta AdjektiiviVarastoon (TeeäM). AvainAsiakkuusMainosHankintaOhjelmaan kuuluville erikoisetu: kaksi (2) viimevuotista adjektiivia kaupan päälle. Tai alle. Ilman predikaattia. VakioAsiakkuusKehitysMainosHankintaOhjelmaan kuuluville hintaan 4123,48€. Ilman predikaattia. Hittojakos kuhnit? Pläjäytä ne tasokka

Kylläpä parin viime päivän mieliala näkyy noista alemmista teksteistä. Jee.

Silloin kun olin nuori ja kiltti mies - nyt olen vanhempi ja vihainen - pyrin yliopistoon opiskelemaan musiikkitiedettä. Jostakin virheestä johtuen myös pääsin, vaikka pääsykokeen edellä odotellessani en kuulunut siihen kerhoon, joka pauhasi soittoleireistään ja kolmevuotiaana aloitetuista säveltapailutunneistaan. Musiikinopiskeluun perehtymättömille kerrottakoon, että säveltapailussa on kyse siitä, että opetellaan lukemaan musiikkia suoraan nuoteista, ilman että tarvitaan mitään soitinta. Yksi ensimmäisistä opinkappaleista, jonka tuossa korkeassa opinsaunassa muistan oppineeni, oli se, että duurisävellajit eivät ole iloisia tai mollisävellajit surullisia. Siitä sitten alettiin opiskella musiikinteoriaa urakalla. Verrattain pitkälle sitä tulikin luettua, osaan edelleen tehdä barokkifuugan ja väkästellä erimoisia sointukulkuja, jotka joskus jopa vaikuttavat tyylilajinsa edustajilta. Lisäksi perehdyin verrattain laajalti musiikin asemaan yhteiskunnassa ylipäätään. Koko sen viisi ja puoli

Siellä niitä oli, peruskoulussa, niitä tulevia tärkeitä setiä. He pärjäsivät ihan kohtalaisesti, vaikka välillä vähän kokeilivat pahisteluakin. Keskiarvo oli jossakin kasin paikkeilla. Tyypillisesti heillä oli jokin vahva aine ja muuta,a sellainen oppiaine, joka ei juuri kiinnostanut. Niissäkin he pärjäilivät kuitenkin tyydyttävällä seiskan tasolla. Toisin kuin kaltaiseni vätykset, jotka klaarasivat koulukäynnin lukemalla edes jotakin kokeisiin, nämä ylemmän keskitason tavikset oppivat pari tärkeää asiaa: kun tekee työtä, pääsee ylemmälle keskitasolle ja kun on ajoissa paikalla, eikä osoita liikaa persoonallisuutta, voi olla melkein kaikkien kaveri. Joskus 80-luvulla uskottiin vielä koulunkäyntiin. Jos pärjää edes jotenksakin kohtuullisesti opinnoissaan, voi täydellä syyllä odottaa mukavaa tulevaisuutta mielenkiintoisissa työtehtävissä. Palkkioksi ahkeroinnista on aikanaan saava länsivalmisteisen henkilöauton, omakotitalon, satunnaiset ulkomaanmatkat ja keskimäärin 1,8 ihan mukavaa las

Synteettinen siittiö. Pitääkö muka tuon seikan kauheutta jotenkin selittää? Ainoa ongelma kuuluu olevan, että se ei saa munasolua jakautumaan.

Keskivertokansalaisen poliittinen ajattelu on lyhytnäköistä, kapeakatseista ja suorastaan lapsellista. Puheittensa mukaan ihmiset äänestävät henkilöä, ei puoluetta. Käsittämätöntä hölmöilyä, koska Suomessa noudatetaan vaalitapaa, jossa jokainen ääni menee ensisijaisesti puolueelle. Yksittäiset edustajat valitaan puolueensa saamista äänistä laskettavan vertailuluvun mukaan. Tämä kaikki piti oppia ja ymmärtää viimeistään peruskoulun yhdeksännen luokan yhteiskuntaopin tunnilla. Olen viime vuosina pitänyt tapanani seurata vaalivalvojaisia. Käsittämätöntä on se, että edes toimittajat eivät puhu vertailuluvuista, vaan nimenomaan ehdokkaiden henkilökohtaisista äänimääristä. Tokihan nämä henkilökohtaiset äänimäärät sanelevat sitä, ketkä valituiksi tulevat. Suhteellinen vaalitapa mahdollistaa kuitenkin sen, että yksi ainoa edustaja saa kaikki puolueelleen tulleet äänet, ja siitä huolimatta kyseinen puolue saa ehdokkaitaan eduskuntaan tai kunnanvaltuustoon kannatustaan vastaavan määrän. Noniin.

Perinteisesti lentäjiä ja merenkulkijoita on opetettu, että lyhin matka kahden maan pinnalla olevan pisteen välillä kulkee pitkin isoympyrää eli ortodromia. Lyhyesti määriteltynä isoympyrä on sellainen ympyrä maan pinnalla, jonka keskipiste on sama kuin maan keskipiste. Otetaanpa esimerkki tämän seikan vaikutuksista. Kuten kaikki tiedämme, New York on lännempänä kuin Helsinki ja hieman etelämpänä kuin Rooma. New York on siis Helsingistä katsoen lounaaseen. Jos haluaa mennä mahdollisimman lyhyttä reittiä Helsingistä New Yorkiin lentokoneella, reitti lähteekin luoteeseen. Jos kone voisi lentää isoympyrää lentoreiteistä piittaamatta, se suuntaisin ensin kohti Poria, siitä Skandinavian niemimaan poikki kohti Pohjois-Islantia ja siitä edelleen kohti Grönlannin eteläkärkeä. Amerikan mantereella lentonkoneet ennen nykyisiä pitkän matkan koneita tekivät välilaskun kentälle nimeltä Gander, josta matka jatkui Newfoundlandin syrjää ja edelleen kohti Bostonia, josta onkin lentämisen mittakaavassa

Suunsoitto eli vittuilu on vaativa laji. Se vaatii kolmea seikkaa: nopeaa ajatuksenjuoksua, ilkeää mieltä ja riittävän herkkää kohdetta. Taitava vittuilija löytää uhri herkät kohdat nopeasti, ja käyttää niitä sumeilematta hyväkseen. Saatuaan kohteensa menettämään malttinsa vittuilijan on verrattain helppo pysytellä niskan päällä. Yleensä kohde herkistyy herkistymistään ja syntyy kierre, jonka tuloksena yhä vähemmällä panostuksella saadaan yhä enemmän aikaan mielipahaa ja suoranaista tuhoa. Olen huono suunsoittaja, mutta tunnen kyllä tehokkaan vittuilun mekanismin. Käyn sitä läpi seuraavaksi. Uhrin heikkoja kohtia löytää hänen puheestaan. Yleensä ihmiset tuovat puhuessaan ilmi asenteitaan ja näkemyksiään. Lähes missä tahansa asenteessa on heikkouksia jotka ovat oivia loukkaamisen lähtökohtia. Aivan erinomaisia suunsoiton teemoja ovat uhrin sellaiset näkemykset, tavat tai asenteet, jotka ovat yleisesti jotenkin väheksyttäviä. Erittäin tuhoisaa vittuilua on puuttuminen toisen ihmisen ulko

For about ten years ago, I have started an enterprise specialized in treating people in extraordinary life phases. Customers are usually very wealthy people who have lost their status in different ways. Typically they are ex-rock stars, ex-top ranked politicians or ex-managers of different kind of enterprises. There have been also monarchs not willing to keep their position. The Institution is situated on a remote island quite in the middle of the Baltic Sea in order to prevent the customers escaping and giving up during the treatment. All the customers are very well instructed that most of the time the sea water is so cold that virtually no one can swim in it longer than a couple of minutes. More over, the next island is barely visible, when the visibility is as its best. The beaches of the island are monitored precisly. However, the institute is not a prison. The customers are free to discontinue the treatment at will, which rarely happens. The treatment begins naturally by estimatin

Ainoa, jota nykyään saa julkisesti haukkua, on valkoihoinen, heteroseksuaalinen mies. Muut ihmiset muodostavat maailmanlaajuisen vähemmistön, jonka omaisuuksiin ei pidä mennä huumorimielellä puuttumaan. Tähän on kuitenkin yksi lievennys. Myös humanisteja saa haukkua, paitsi naisia, ihonväriltään tummahkoja, etniseen tai muuhun sellaiseen vähemmistöön liittyviä ja niin edelleen. Kenenkään ei edellytetä maailmassa osoittavan sellaista laajakatseisuutta kuin valkoihoisen miespuolisen heterohumanistin. Eikä siihen kyllä muut pystykään. Aika ajoin erityisesti akateemiset opiskelijat nostavat esiin kysymyksen siitä, ovatko humanistiset tieteet tieteitä ollenkaan, ja pitäisikö humanistit rehabilitoida esimerkiksi Siperiaan tai ainakin Jakomäkeen. Tässä kohden on muuten pakko poiketa asiasta ja kertoa Merja-ystäväni näkemys paljasjalkaisesta stadilaisesta. Sen äiti tuli Jakomäestä ja isä Pukinmäestä. Voi noita teekkareita, medisiinareita, yhteiskunta-, kauppa-, kasvatus- ja luonnontieteilijöit

Hähää! En puhu seksistä enkä pornosta, vaikka oletankin, että ihmiset jotka minua tuntevat, odottaisivat minun tekevän niin. Tähän väliin ilmoitusluontoinen asia: Kiitos, Kaisa, kun kävit juttelemassa. Onneksi minä saan tämän blogin autoritäärisenä yksinvaltijaana loikkia aiheesta toiseen. Siis ensin ei-pornoa, sitten Kaisaa ja nyt sitten sitä ostosasiaa. Kävin eilen Helsingissä. Martti Kuivalainen pitää siellä mukavaa liikettä, jossa myy koottavia. Nuoremmalle polvelle kerrottakoon, että koottavat ovat pienoismallien rakennussarjoja. Takavuosikymmeninä, kuitenkin muovien yleistymisen jälkeen, kaikki pojat rakensivat ainakin joitakin pienoismalleja. Joka jannulla oli ainakin Messeschmitt Bf-109 tai Supermarine Spitfire, jotka pistettiin ensin kattoon tai lukulamppuun roikkumaan. Sittemmin havaittiin, että niihin tuli tehtyä sormenjälkiä, joten ne joutivat leluiksi sotaleikkeihin. Taistelua Britanniasta käytii Korkeajännityksistä luetuin sanakääntein: "Donnerwetter!" "Fri

Kerrassaan oivaa. Masennus on siis palannut, vaikka luulin sen jo menneen syvimmältään ohi. Ei ole aivoissa nyt luovia ajatuksia. Enintään lyöviä. Saapa nähdä, kauanko taas kestää, että saan ryhdyttyä maailmanpystytyshommiin.

Satuimme kesällä Utön laiturissa mukavan veijarin viereen. Joimme siinä alkoholijuomia, hän omassa paatissaan ja minä ja velimies mun paatissa. Siinä oli mukava jutella, taisi olla männäsuven harvoja suvi-iltoja. Tulihe sitten puhe lentämisestä. Hän harrasti sitä vallan oikealla lentokoneella, minä vain tuolla simulaattorilla. Ja niinkuin nyt humaltuvien varhais-keski-ikäisten miesten logiikkaan sopii, siirryimme mitä luontevimmin keskustelemaan hyttysistä. Niitä ei näkynyt ja nehän lentävät, you know. Kertoihe tämä mies olleensa jonkin suviyön Iniössä. Hyttysiä oli ollut niin paljon, että käytössäni olevat kirosanat eivät riitä, tai ne kokevat yllättävän ja erittäin rajun deflaation. Kirosanan deflaatio on siis sitä, että kun kirosanoja on käytössä vitun vähän, ne riittävät aikaisempaa karmeampien seikkojen kuvailuun. Nykyinen äidinkielenopetushan kuuluu, kuten olen sen jo aika monille kertonut: jos amisjamppa sanoo kerran, että vittu, tokaisu tarkoittaa, että kirjallisessa ilmaisussa

Lieneekö sellaista vapaata tahtoa olemassakaan? Väittävät nuo korkeakoulujen viisaat, että biologiaa me kaikki olemme, taikka kemiaa ja fysiikkaa. Mitä lienee... Sitä minä vain olen tässä pohdiskellut, että niinkö se biologia määrää senkin, että kohta nousen ja keitän kahvia. Taikka jos tuossa osuuskaupassa poikkean, niin sekö se määrää senkin, että ostanko Olvia vaiko Karjalata? Taikka joku psykologia. Mitä lienee sekin, jonkin lajin hurmahenkeä. Koirilla kelloja soitatetaan ja sitte tulee muka niin kauhea pakko antaa niille makupaloja. Uuvatit. Koira on koira ja ihminen on ihminen. Ei siinä mitään kelloja tartte. Koettakaas vain arvata, heruuko kuola itse kenenkin suussa, kun tuo emäntä jouluaattoaamuna ottaa kinkun uunista, ja katsotaan kohta pienimpien kanssa Lumiukkoa telkkarista. Niinhän se on, jos minä nyt tästä oikein otan asioikseni... mihis ne rillit taas olen jättänyt ... että ei me olla ihmisiä ensinkään, jos silkkaa fysiikkaa, taikka jonkun lajin tiedettä. Eivätköhän mahda

Pistetääs tänne DC-8-71. On niin pitkulainen kapistus, nähkääs.

Ajattelin tehdä tiliä elämästäni ja maailmankatsomuksestani. Olen tähän asti pitänyt näitä blogitekstejä lähinnä abstraktina leikkinä. Olen vasta viime yönä tajunnut kirjoittaneeni edes jollakin tasolla jäsennellyn henkilökohtaisen elämänkatsomuksen. Jumala - kolminaisuusoppia maallikolta ja Maailmankaikkeus I - III esittävät sen, millaisen ajattelen maailman oikeastaan olevan. Näissä teksteissä on myös aukkoja, kuten vapaan tahdon ongelma, mutta tähän nimenomaiseen tekstiin en sitä nyt ota. Katson sitä huomenna tai joskus. Vapaan tahdon pohtimisesta nimittäin koituu monen moisia mukavia huomioita. Kuten annan yllä ymmärtää, olen kirjoittanut mainitsemani tekstit lähinnä huvikseni. Nyt kun pidänkin niitä yllättäin jonkinlaisina syvällisinä tunnustuksina, mietin, että onko siitä mitään hyövyä. Miksi tällaisia ajatuksia kannattaa ajatella? Eihän näistä koidu mitään erityistä hyvää. Elän joka päivä samassa maailmassa, pohdinpa syntyjä syviä, tai en. Ainakin me länsimaiset ihmiset elämme

En edes kuvittele tämän tekstin olevan valmis. Pistän sen nyt vain tällaisena vähän sekavana julki, koska olen huomannut sen helpottavan tekstin viimeistelyä. Älä kysy, miksi. Tuhmaa päiväkahviseuraa? Aloitetaanpa tästä kevyellä pohdinnalla siitä, mitä seksi on. Ei vähemmällä. Seksi tietenkin palvelee ihmislajin lisääntymistä. Evoluutiobiologiselta kannalta nähden tämä on sen keskeisin sisältö. Ihmisyksilö pyrkii hankkimaan itselleen mahdollisimman hyvän partnerin. Tämäkään ei liene mikään uutinen. Niinkuin tuskin mikään muukaan seksin määritelmässä. Lisääntymisen lisäksi seksi palvelee muitakin ihmisen tarpeita. Se on viihdettä. Vapaa-aika kuluu rattoisasti harrastamalla seksuaalista kanssakäyntiä itsensä tai jonkun muun kanssa. Seksi on tapa tutustua ihmisiin. Moralistit! Muistakaa tämä. Vaikka seksi tutustumismielessä on ehkä epäsuotavaa ja jopa vaarallista, niin kuitenkin tapahtuu jatkuvasti. Vähän samanlaista sosiaalisen hyvän tavoittelua seksi palvelee, kun sitä harrastetaan jonk