Tedinblogi

 Thus, I shall divide the scope of my newly invented academic aesthetic work, nautical or sea aesthetics, in the next parts: 1) Aesthetics of the sea. Perceiving and appreciating the sea, the water mass it self: the life in it, the wind and the weather, all the phenomena that exist there even without any human presence. 2) Aesthetics of the ships. This, as you can see, deals with the non-exploitative philosophy of all the vessels sailing on the sea, from the sup and surf boards up to the biggest oil tankers, cruise ships and air craft carriers, submarines, and, if needed, also amphibian air crafts. 3) Philosophy of experiences on and by the sea. Work, leisure, sports, arts high and popular, storms on a tiny sailing yacht, beach volley matches, sunburned skin, hypothermia, thunder, squall, calm etc. A special attention is given to the feelings: appreciation, fear, tediousness of all blue sphere inside which a sailor travels across the sea. 4) A special attention will be given to perceiv

Lapsuuteni elin äitini ja veljeni kanssa kolmestaan. Kun olin 12, veljeni muutti opiskelemaan. Elin vielä kuutisen vuotta kaksin äitini kanssa. Äitejä ei saa arvostella, äitiys on pyhää. Olen ennenkin häpäissyt pyhiä asioita, joten täältä tulee: Kun olin lapsi, luulin kaikkea itseeni kohdistuvaa väkivaltaa rankaisemiseksi. Ajattelin että rangaistus, seuraamus, tarkoittaa väkivaltaa, jonka aikuinen kohdistaa kasvattamista vaativaan lapseen. Vielä murrosiässä minun oli vaikea uskoa, että kavereitani ei lyöty kotona, ei ainakaan säännöllisesti. Vasta kun suoritin siviilipalveluksen erityislastenkodissa aloin ymmärtää, miksi väkivalta on huono kasvatuskeino. Siihen asti uskoin vilpittömästi, että lapsia pitää kasvattaa ja että jos sana ei tehoa, sitä voi ja saa tehostaa lyömällä, tukistamalla, tönimällä, uhkailemalla ja huutamalla raivoisasti. Muistanpa, kun olin nelivuotiaana kaupassa kahdestaan jonkun pihakaverin kanssa. Kaveri otti hyllystä purkkapaketin ja käski minun pitää sitä, kun m