Tedinblogi

Think twice!

Löysin tällaisen kuvan tuolta toiselta koneeltani. Kuten näkyy, aihepiiri on kovin hengellinen. Jostakin teologien mystisistä aivoituksista johtuen adventtina ja pääsiäisenä käydään läpi samoja teemoja... En tosin oikein edes tiedä, että mitä :) No, kuten näemme, siinä kärsivä äiti seisoo ristin juurella kerrassaan tuikeassa valaistuksessa. Ja... k u n - v i e r i t ä t - a l e m m a s ...näet, mitä siinä kuvassa oikeastaan on.

Läpikuultavuus kuuluu osana suomalaiseen massa-asumisarkkitehtuuriin. 1960-luvun korvilla alkanut maaseudun, kaupunkien ja kerrostalojen rakennemuutos johti läpikuultavan arkkitehtuurin leninistis-monumentaaliseen lisääntymiseen. Syntyi lähiöitä, jotka varsinkin aikanaan olivat nimestään huolimatta kaukana. Ne olivat siis kaukioita. (Anteeksi, Virpi K. Nimesi vain sattuu olemaan osuva.) Toisaalta niissä perheet asuivat huomattavasti lähempänä toisiaan kuin maaseudulla. Ajattele: tuollaisessa lähiökerrostalossa saattaa maata aivan rauhallisesti vuoteella mietiskellen menneen päivän tapahtumia. Voi myös ajatella tulevaa päivää, jos siltä tuntuu. Heti siinä parinkymmenen sentin päässä on toinen vuode, jonka päällä harjoitetaan mitä kuuminta emergointia. Asia ei sanottavammin häiritse. Ei suoraan sanoen tule edes ajatelleeksi, että siinä aivan vierelläsi harjoitetaan juuri sellaista seksuaalista kanssakäymistä, josta on teini-iästä asti haaveillut, mutta joka sopivan seuralaisen puutteen v

Tämä teksti sisältää karkeaa kielenkäyttöä. Joita kiinnostaa, lukekoon. Jotka tietävät hämmentyvänsä sellaisesta, älköön lukeko. Tätä tekstiä EI pysty ymmärtämään, ellei ole kahlannut läpi Maailmankaikkeus-tekstejä tai Jumala-tekstiä. Sitten jotakin vallan muuta. Ainakin lyhyitä virkkeitä. Kiitos. Muutamat ystäväni perustivat kommuunin. He päättelivät keskenään, että seksiä ei heru tarpeeksi. Kommuunin oli tarkoitus ratkaista tämä ongelma. Jotta kommuuni toimisi, sillä pitää olla säännöt. Sääntöjen taas pitää pohjautua johonkin ideologiaan. Ystäväni hylkäsivät oikopäätä kaiken ideologiateoreettisen kirjallisuuden. Se ahdisti heitä. Niissä väitettiin ideologian olevan väärää tietoisuutta, tai muuten arveluttavaa. Ystäväni pohtivat, voiko ideologian poistaa. He tulivat lopputulokseen. Se kuuluu näin: jos ideologiaa ei ole, sellainen muotoutuu. Ja lopulta joku kirjoittaa muotoutuneen ideologian säännöstöksi. Niin he sopivat, että ideologia tarkoittaa paljon seksiä joka päivä. Se tarkoitta

Ajattelin ostaa valtion. Jonkin länsimaisen, vauraan, ajankohtaan nähden verrattain maltillisesti velkaantuneen valtion, jossa väestö olisi valmiiksi koulutettua ja väki ylipäätään verrattain vakavamielistä ja asiallista. Infrastruktuuri on kallista, joten senkin olisi syytä olla joltisessakin kunnossa. Pienet valitukset teiden liian vähästä tai paljosta suolaamisesta siedän kyllä, sitä paitsi asiasta on niiden ihmisten turha kohta enää valittaa. Ostaisin siis sen valtion. Sen asukkaista tulisi työvoimaa. Ja kuten kohtuullista on, työväki saa myös palkkaa. Sitä en tässä sanone, että koska ostin koko valtion, kaikki tuotantoon liittyvä on minun. YK:n tai jonkun muun kanssa kauppa sovitaan niin, että valtiossa toimivat liikeyritykset kuuluvat hintaan. Ulkomaisille yritysten omistajille maksaisin toki käyvän hinnan valtion alueella olevasta omaisuudesta ja liiketoiminnasta. Kauppahinta määräytyy valtion reaaliomaisuuden ja olemassaolevan tuoton mukaan sopivalla kertoimella. Omistamani Fin

Koska nämä blogitekstit ovat käänteisessä järjestyksessä, ilmoitan tässä, että tiedän tekstien joiltain osin noudattelevan A. Einsteinen näkemyksiä. Tämä yhtäläisyys on tavallaan satunnaista, tavallaan ei. Maailma nyt on millainen on sekä minulle että tiedemiehille. Toisaalta, esimerkiksi kaareutumisilmiön nimen olen tietoisesti lainannut Einsteiniltä. Koska tekstini on fiktiivinen, en ole varustanut sitä minkäänlaisilla lähdeviitteillä. Edellisessä osassa päädyttiin siihen, että 1:t ovat pikku töytäisyni vuoksi lähteneet liikkeelle ja muodostaneet mitä erilaisimpia järjestelmiä. Kerroin myös ihailleeni kaikkea sitä mitä olen saanut aikaan. Vetovoimansa vuoksi 1:t pystyvät järjestymään periaatteessa lukemattomilla eri tavoilla, mutta rajoitin kaikkeuteni monimuotoisuutta toteamalla, että verrattain yksinkertaiset 1-yksikköjen yhdistelmät ovat tavallisimpia. Lisäksi totesin, että maailmankaikkeudessani vallitsee emergenssi. Se taas tarkoittaa, että siellä vallitsevista mahdollisuuksista

Let us think about a village on a remote island. Market economy prevails there, but no other money than one coin, worth one euro, exists. The population consists of some farm masters, each of them employing several farm hands. More over, other kinds of occupations are found, too. The value of the euro varies accordin to the next, should I say, law: when a farm master or any other socially high ranked person possesses the coin, it is worth of, say, a horse and three acres of good field. When a farm hand has sold his house and all that belongs to the house, he has got the coin. This time it is only worth of a pair of shoes and a bottle of spirits.

Kuten eilen aamupäivällä kirjoitin, olen luonut maailmani kaikkeuteen muutamia sitä jäsentäviä seikkoja, kuten liike ja aika. Ja jos, arvoisa lukija, et ole vielä lukenut ensimmäistä osaa, tee se nyt. Muutoin tämän toisen osan lukeminen voi muodostua raskaaksi. Näiden blogitekstien väärä järjestys johtuu siitä, että blogisivu asettaa viimeksi kirjoitetut tekstit ensimmäisiksi. Näin toteutuu erään minua huomattavasti tunnetumman sananmiehen ajatus: viimeiset tulevat ensimmäisiksi. 1:llä on siis mahdollista olla erilaisia liiketiloja, ja sillä on myös massa. Nyt joudun, valitettavasti, turvautumaan hokkuspokkuskonstiin. En tunne fysiikkaa niin että voisin selittää, miksi kappaleet vetävät toisiaan puoleensa tässä meidän maailmankaikkeudessamme. Mutta tehdäänpä nyt kuitenkin se temppu, koska haluan saada tämän lyhyen oppimäärän joskus myös päätökseen. Minät, ted, sanon, että luomassani maailmankaikkeudessa kaikki on minun sanaani. Kaikella, minkä olen sanoina lähettänyt luotuna maailmanka

Edellisessä tekstissä esittelin jumalan ja kolminaisuusopin käsitteistä saamaani otetta. Ajattelin siis jatkaa tällä samalla suurehkojen asoiden linjalla, ja kokeilla maailmankaikkeuden pystyttämistä. Luonnontieteilijät, kristityt ja humanistit tuntuvat olevan joskeenkin samaa mieltä eräästä seikasta: maailmankaikkeus koostuu pääosin ei-mistään. Näistä kristityt ja erityisesti diskursiiviseen (lähinnä siis keskustelunvaraiseen) maailmankuvaan uskovat humanistit ovat erittäin lähellä toisiaan. Kumpienkin mielestä maailma on etupäässä sanaa. Kummatkin myös uskovat, että sanat ja perimmäinen järki, olkoon se tuikitavalliseen tapaan logos, ovat jotensakin yhtä. Fyysikot seikkailevat kvanttien maailmoissa ja ihmettelevät kvanttien välistä kommunikaatiota. Yhtä kaikki, kovin on tyhjä fyysikkojenkin maailmankaikkeus. FT Tarmo Erkalekaan ei ole saanut minua ymmärtämään kvanttien liikunnasta paljonkaan. Noniin, nyt kuitenkin rinta rottingilla kohti asiaa josta en mitään tiedä. Hiukkasfyysikot v

Ajattelin ryhtyä kokeilemaan jumalan työtä. En tosin kutsuisi itseäni jumalaksi isolla J:llä, se olisi henkilökohtaisen vakaumukseni vastaista. Mutta jonkinlaiseen luomisen työhön ajattelin ryhtyä. Saman tien voin kokeilla, toimiiko ratkaisuni kolminaisuusopin ongelmaan. Kolminaisuusoppihan on jotakin, mitä ateistit ja muut uskovaiset, jotka eivät ole kristittyjä, kritisoivat. Kolminaisuusoppia vastustava argumenttihan perustuu matemaattiseen väitteeseen, että yksi ei ole kolme. Tämä puolestaan perustuu siihen olettamukseen, että aritmetiikka on välttämätön olio, joka pätee kaikissa mahdollisissa maailmoissa, myös niissä, joita järkemme ei riitä tajuamaan. Tosin pitää myös myöntää, ateistit tuskin myöntävät, että on maailmoja, joita ei ihmisjärjellä noin vain tarkastella. Tämä siitä huolimatta, että järkeään kaikkivoipana pitävät eivät pysty selittämään huomattavasti yksinkertaisempiakaan asioita, kuten sitä, mihin katoavat sukkien parit. Tämän kirjoituksen kannalta ei ole kovin tärkeä

Bussin jalka.

Kuvat ovat kivoja. Joskus tuhat kuvaa kertoo enemmän kuin yksi sana.

Tämän blogisivuston ylläpitäjä kieltää yleisehkön moraalin tai lainsäädännön kieltämän materiaalin julkaisun. Se on tietenkin oikein, kukapa haluaisi tulla tunnetuksi allamainittavia seikkoja tukevana palveluntarjoajana. "Pedofilia, insesti ja sodomia: Käyttäjät eivät saa julkaista sellaista kirjallista sisältöä tai kuva- ja videosisältöä, joka edistää pedofiliaa, insestiä ja sodomiaa." Katkelma on suoraan tämän blogisivuston säännöistä. Pedofilia nyt on ilmaus, jonka esiintymisen tässä blogitekstissäkin johtaa siihen, että tätä tekstiä joku katsoo aiheekseen tarkkailla. Etten vain edistäisi tuota tällä hetkellä saastaisimmaksi laskettavaa toimintaa. No, en halua edistää sellaista. Pedofilia on tällaisessa yhteydessä onneksi helppo määritellä. Se on seksuaalista hyväksikäyttöä, jonka kohteena ja uhrina lain määräämää ikää nuorempi henkilö. Suomessa siis pedofiilian uhreiksi tässä mielessä katsotaan alle 16-vuotiaat. Eräissä tapauksissa suojaikäraja on 18 vuotta. Insesti on j

Pistetäänpä tähän pari toikaisua muistiin. Ohoh, sanoi aivokirurgi. Törmäillään, sanoi motoristi.

On vuosien varrella tullut telkusta paritusohjelmia. Suomalaisen parinmuodostusohjelmaperinteen uranuurtaja varmaan oli Napakymppi. En tiedä, oliko sekään formaatti kotimainen, mutta ohjelma kuitenkin oli. Vuodesta toiseen sitä juonsi Kari Salmelainen, ja aina ja poikkeuksetta matkakohteet oli arvottu Herra tai Neiti A:n, B:n tai C:n kesken. Kerrasta toiseen kauneimman tai komeimman kilpailijan matka oli verrattain pitkä ulkomaanmatka, kenties jopa mantereemme ulkopuolelle. Rumimmalla oli sitten lähinnä surkuhupaisia kohteita tarjottavanaan, kuten viikonloppu Savitaipaleella tai satunnainen arkipyhä Hauholla. Myöhempien aikojen versiot paritusohjelmista ovat olleet sinkkuäidille sulhanen, maajussille morsian, maamorsiamelle jussi ja karjapiialle lehmä -luokan teoksia. Puitteet ovat vaihtuneet nykymittapuun mukaan kolkosta studiosta vauraisiin maatiloihin ja kestikievareihin joista tulee mieleen Haikon kartano. Mikäs siinä, sinkkuäidille - kuten yksinhuoltajaa nykyään on poliittisesti k

En jaksaisi itsekään lukea noin pitkiä tekstejä kuin nuo tuossa alla. Kirjoitanpa pari lyhyempää toteamusta: 1) Näen vaaleanvihertäviä sekaleipiä, kun suljen silmäni. 2) Hyödyttömyyden kokemus on kovin pysäyttävä.

Olen ottanut tavakseni väkerrellä lentokoneiden pienoismalleja. Ennen sanottiin että koottavia, mutta ymmärrän että mallintekijät ovat luopuneet ilmauksesta. Kysehän on muustakin kuin palojen liimaamisesta toisiinsa, sormiin ja pöytään. Pöytään ne eivät edes tartu, koska liima pehmentää polystyreeniä ja tavallaan hitsaa palat toisiinsa syövyttämällä. Se, miksi sillä saa liimattua muovinpalat sormiinsa, on eri juttu. Murphyllä lienee sormensa erittäin perusteellisesti siinä liimassa. Useimmat mallarit pyrkivät tekemään malleistaan jonkin esikuvan mukaisia. Jotkut myös onnistuvat pyrkimyksissään ällistyttävästi. En voi kuin ihailla sitä viitseliäisyyttä, jolla leluosastoilla(kin) myytävistä muovinpaloista tehdään jotakin niin hienoa. Upeimmat mallit ovat sellaisia, ettei niistä otetuista valokuvista pysty päättelemään että kuvassa on pienoismalli. Tällaiseen lopputulokseen ei pääse vain liimaamalla palat toisiinsa ja läträämällä ohjeenmukaiset maalit päälle. Pitää tietää, kuinka varjot m