Muotoilun kukkanen

Löysin kaupan BMW K 100 RS -moottoripyörän. Sopisiko tuon kanssa sellainen Darth Vader -mallinen kypärä, vai pitäisikö suosia yksinkertaisempaa muotoilua? Pyörän henkeen varmasti sopisi myös kuution mallinen kypärä.

Tylsää

Seurakunnan leirikeskuksessa Sari tuli sanomaan minulle, että hänellä on tylsää. Kädessään hänellä oli hammastahnatuubi. Muistan vielä, että se oli Elmexiä. Ja kuten arvaatte, Sari oli hyvin kaunis tyttö. Enhän minä rumien kanssa ole ikinä tekemisissä... Siinä hän tuijotti minua katseella joka vaati ehdottamaan välittömästi jotakin, mikä saa tylsyyden kaikkoamaan 19-vuotiaan tytön päästä.

En tiedä mistä ajatukset tulevat päähän. Miten on mahdollista, että kaksi täysin toisiinsa liittymätöntä ajatusta tai havaintoa yhdistyy toisiinsa ihmismielessä. Ehkä se on luovuutta. Ainakin väitän, että aivan kelle tahansa ei olisi tuossa tilanteesta tullut samaa ajatusta kuin minulle. En väitä, että tällainen ajatusten ja havaintojen täysin villi yhdistäminen olisi aina erityisen fiksua. Mutta joskus tulokset ovat yllättäviä.

Siinä eteisessä oli pingispöytä. Ja koska kyseessä oli vähävaraisen seurakunnan talvisenhyinen ja kostea pingispöytä, en antanut sille suurtakaan arvoa.

Kieltämättä usein käy myös niin, että toisistaan etäällä olevien ajatusten yhdistäminen tuottaa lähinnä viheliäisiä tuloksia. Vai mitä esimerkiksi ajattelette siitä, että aikanaan jossakin postimyyntikuvastossa kaupiteltiin vessapaperirullatelineen ja puhelimen yhdistelmää! Tottahan monikin pitää ideaa niin humoristisen hauskana, että moisen ostaa... tai muutoin nauttii siitä että suoltaa paskaa kummastakin päästään yhtä aikaa.

Muistan vielä sen tunteen, joka vallitsi. Miten aivan luonnollisesti tein Sarille ehdotuksen. Näin sieluni silmin etukäteen lähes koko tapahtuman. Sari oli paitsi erinomaisen kaunis nuori nainen, myös älykäs ja vielä ennakkoluuloton. Sanoisin, että juuri sopivassa määrin yllytyshullu. Kaikkineen voisin sanoa, että tähän mennessä mikään ei poikennut mistään arkisesta tilanteesta. Yhtä hyvin Sari olisi voinut pyytää minulta jotakin pikku palvelusta tai kertoa vain jonkin vähäisen tapahtuman.

Ehkä kahden tai useamman asian yllättävä yhdistäminen tuottaa toimivan tuloksen juuri silloin, kun se syntyy jotenkin ponnistelematta ja ikään kuin laskeutuu mieleen valmiina asiakokonaisuutena. Joskus ani harvoin jokin tällainen ajatusten synteesi ilmenee kuin itsestään selvänä asiana, jonka on aina tiennyt. Silloin ehkä tietää ajattelevansa ja sanovansa jotakin merkityksellistä. Ei siis silloin, kun tekee mieli huutaa että heureka, ja selitellä perään omaa nerouttaan.

Tokaisin hänelle, että pistäpä se tahnatuubi tuohon pingispöydän viereen permannolle.

Hyvä ajatus sovelletaan tietenkin oitis käytäntöön. Pitäähän sitä kokeilla. Ja tässä tapauksessa taisi pienestä vihjeestä kahdet aivot tavoittaa saman ajatuksen salamannopeasti. Näyttää siltä, että neronleimaukset eivät synny yksin ajattelijan neroudesta, vaan myös vallitsevalla ympäristöllä ja tilanteella on merkityksensä. Ehkä kyse oli siitä että ajatukset kiertävät joillakin samaa rataa eli muotoutuvat samoin perustein ja samanlaisin tavoin. Tarjollaolevista perusteista synty siis kahdessa päässä samanlaisen päättelyketjun tuloksena samanlainen tulos. Olisi tietenkin mahdollista tai peräti todennäköistä, että kahdessa päässä syntyisi hyvinkin eri tulokset, vaikka ajatelman lähtökohdat olisivat samat.

Oikeastaan hän oli jo kiipeämässä pöydälle, kun avasin suuni seuraavan kerran...

Luulin että Sari olisi ollut ihastunut minuun. Ehkä hän olikin. Hän oli hyvin, hyvin erikoinen ihminen. Eli omassa maailmassaan, kauneutensa ja älykkyytensä keskellä, ja tuli sieltä kertomaan omia, kummallisia ajatuksiaan meille tavallisille. Ehkä juuri siksi että hän oli kaunis ja nokkela, kukaan ei koskaan arvostellut hänen kummallisia ajatuksia. Nyttemmin ajateltuna olisi kyllä pitänyt, ja ankarasti. Ei ehkä niinkään tämän selostamani tapahtuman vuoksi, vaan siksi, että hän olisi palannut maan tasalle. Että joku olisi huomauttanut hänelle, että miehiä ei saa kohdella miten vain. Että ystäviin pitää pitää yhteyttä myös omatoimisesti, että.... että hän olisi pudonnut jalustastaltaan tai pingispöydältään. Sari ei ehkä milloinkaan ollut kokenut, että jonkun arvostelu voi satuttaa häntä ja että hänen on pakko muuttaa toimintaansa. Hän oli oikeastaan oikein stereotypian mukainen perheen ainoa lapsi. Hänen isänsä oli myös kummallinen tuppisuu, joka alkoi puhua minulle vasta kun kävi selväksi, etten seurustele Sarin kanssa.

...ja sanoin: "Hyppääpä tuosta pingispöydältä sen tahnatuubisi päälle."

Sarihan hyppäsi, ja tahna lensi. Tuubin toinen pää osoitti kohti avoinna olevaa siivouskomeroa. Sen takaseinään oli matkaa ehkä kolmisen metriä. Siellä peräseinällä tahnaroiskeet olivat kimmonneet ensin ylös ja siitä sitten levinneet pitkin hyllyjä ja siivousvälineitä. Toinen pää taas osoitti kohti ikkunaa ja pingispöydän alle sijoitettua kitaralaukkua, joka sattui olemaan pikkuveljeni. Korkki kolisi ikkunaan ja valkoiset tahnaroiskeet lasilla olivat mitä eloisimman näköiset. Kitaralaukku sai myös osansa. Onneksi laukun vuori tai kitara eivät saaneet osuuttaan, mutta laukun kannesta ei kakkea tahnaa saatu irti ikinä.

Kun parikymmentä nuorta seuraa tällaista tapahtumaa, metakka saisi jopa savolaiset torikauppiaat hiljenemään kunnioituksesta.

Arvoisa Taivahan Taatto! Miksi elämäni kirkkain tähtihetki ei kantanut kestäviin ja tuottoisiin tuloksiin? Kerro minulle, mikä sai minut yhdistämään päässäni yllytyshullun älykkötytön, tylsyyden, pingispöydän ja hammastahnatuubin näin eläväisellä tavalla. Miksen sanonut jotakin arkista, hiukan tylyä ja realistista, kuten: "Miten sinulla voi olla tylsää, kun on paljon ystäviä ympärillä, usein hyvää ruokaa, vapaus tulla ja mennä ja paikka jossa saa olla kuten haluaa?" Miksi kaikista mahdollisista ajatuksista juuri tuo tuli ensin minun ja kaiketi lähes samalla sekunnilla myös Sarin mieleen?

Tylsyys Sarilta loppui, ja mahdollisesti muiltakin. Ja tulipa siivouskomero siivottua.

Järjestökoordinaattori

ted Hakemus 30.2.2011

Netti

11111 Paikkakunta

Järjestö

Iso Pomo

PL 1

00001 Stadi

Viitaten säälittävään ilmoitustekstiinne työvoimabyrokraatin nettisivuilla

JÄRJESTÖKOORDINAATTORI

Helvetin paskiaiset! Ottakaa minut duuniin! Teiltähän lähtee vanha väki kävelemään ja toimintanne on kurjassa jamassa. Järjestönne jäsenmäärä on laskussa, koska ette tajua, että kakaroita ei kiinnosta metsissä tai kentän laidalla paleleminen. Minä tulen ja näytän teille, miten homma hoidetaan.

Minulla on auktoriteettia. Olen pelastanut viisi muutakin järjestöä. Ja olen työskennellyt myös koulussa, intissä ja firmassa. Ja on minulla yrityskin ollut. Siispä tiedän nämä työelämän jutut.

Selvästi puutun teiltä, koska teillä ei ole ketään, joka osaisi kuunnella ongelmia ja tarjota tehokkaat ratkaisut heti. Osaan puhua, olen komea ja sosiaalisesti lahjakas. Jos joku on eri mieltä minun kanssa, se on väärässä. Tunnen kaikki järjestötoiminnan vaatimukset ja kykenen ne täyttämään. Toimintakertomukset teen hetkessä ja raskaimminkin sotketun kirjanpidon saan hyväksyttävään kuntoon ilman että kukaan joutuu luopumaan lainaamistaan rahoista. Ja tilintarkastajat ovat aina kirjoittaneet ylistyssanoja ja anteneet vastuuvapauden jo ennen kuin ovat tarkastaneet tilit, kirjanpidon ja kuitit. Projektit ovat erityisalaani. Jättäkää ne minun murheikseni, saan säätiöt ja rahastot pumppaamaan rahaa järjestönne toimintaan loputtomasti. Kehittyvien maakuntien kerho on jopa luvannut ottaa markkinakorkoisen kulutusluoton tukeakseen hankettanne yhdistää Helsinki ja Wellington maapallon keskipisteen kautta kulkevalla liikennetunnelilla.

Olen 23-vuotias kaikkien alojen tohtori. Lisäksi olen koneinsinööri, putkimies ja tietoliikenneasentaja. Ja leipurikin olen. Puhun äidinkielinäni suomea, englantia, venäjää ja ruotsia. Lisäksi osaan sujuvasti saksaa, ranskaa, espanjaa, latinaa, eestiä, savoa, närpiötä, japania, mandariinikiinaa ja swahilia. Tunnen tietokoneet kuin omat taskuni ja osaan tarpeen vaatiessa laatia vaikka oman käyttöjärjestelmän.

Töissä olen aina, en valita ylitöistä. Ja matkustaminen minulta sujuu. Voin olla kolmessa paikassa samaan aikaan ja tarvittaessa käytän siirtymiseen ikiomaa suihkuhävittäjää, jonka kulut maksan itse.

Palkkatoivomukseni on 25 eruroa kuukaudessa.

Jos tarvitsette lisätietoja minusta, voitte ottaa yhteyttä Pressaan, puh 011 111 1111

Meillä tänään,

ted

Liitteenä on CV, jonka voitte todeta oikeaksi vertaamalla Helsingin Sanomien minusta kirjoittamiin reportaaseihin.

Urheiluselostuksen MM-kisat

Hyvää iltaa täältä talvisesta Turusta ja tervetuloa tedinblogin pariin jälleen kerran! Kuten jo näette otsikosta, tämän kertaisena aiheena on urheiluselostuksen MM-kisat. Olosuhteet ajatusleikin ankaralle mitellölle ovat mitä otollisimmat: on pimeää ja puoliyö on sivuutettu juuri kun kirjoitus pyörähtää käyntiin. Yleisöä on läsnä tasan nolla maksanutta katsojaa, mutta kannustuksen puute ei haittaa. Uljaasti kuin kuullut hakkapeliitat ted käy taistoon ajatustensa saamiseksi juuri sinunkin näytöllesi. Mutta ennen kuin jatketaan, otetaan pieni mainoskatko.

(Jatkuu, pimpelipom)

Ted osti motskarin ja perui kaupan. Ted sopi alustavasti toisenkin prätkäkaupan, vaan ei taida sitäkään pyörää ostaa. Mutta iso sen pyörän pitää olla! Ja vaihtamalla kaupankohteen halvempaan voi ostaa täydennyksiä vuosia käyttämättä olleisiin ajoasuihin, sekä tietenkin momenttiavaimen. Sitähän jokainen vanhojen romujen hoivalua suunnitteleva ensinnä tarvitsee.

(Jatkuu, pompelipim)

Ja mainoskatkon aikana täällä onkin ensi erä alkanut. Voitolla on Suomi24:n serveri, joka on jo kerran saanut tedin kuumenemaan ja käymään jäähypenkillä tasaamassa kierroksiaan. Urheiluselostuskilpailut eivät missään tapauksessa ole raakojen ja suurten miesten voimalaji. Vaikka selostuskopissa tai tilassa tietenkin mitataan selostajan äänellään tai raajoillaan tuottamat desibelit, myös tekniikan ja tyylin hallinta ovat mittaamattoman tärkeitä menestymiseksi.

Mutta tekniikasta ja tyylistä emme mittele vielä. Ensi erähän on nimenomaan äänentason mittausta. Kukin kilpailija saa ennen varsinaista ensimmäistä kilpailusuoritustaan lämmitellä selostamalla esimerkiksi yhden erän piirinmestaruustason juniorijääkiekkoa. Lämmittelykierrosta ei koske tekniikka- eikä tyylisäännöt. Kiroilu ja poliittisesti epäkorrektit ilmaukset ovat siis sallittuja. Tarkoitus on, että selostaja saa äänensä soimaan parhaalla mahdollisella tavalla ja pääsee tunnelmaan. Itse suoritus alkaa, kun ottelija saa selostaakseen varsinaisen kilpailutehtävän. Selostaja suljetaan kilpailusääntöjen mukaiseen selostuskoppiin, jossa on minimivaatumukset alittava ilmanvaihto, huono näkyvyys kilpatantereella ja pätkivät digivideoyhteydet lähes kaikkialle muualle paitsi Ruotsin tai Venäjän maalille. Koppiin sijoitetaan kalibroitu, lajisääntöjen mukainen äänentasomittari, joka mittaa selostajan aikaansaamaan äänen dB (A) -asteikolla. Suorituksen aikana selostaja ei saa ylittää koppiin sijoitetun pöydän takareunaa, ja äänentasomittari sijoitetaan täsmälleen yhden metrin etäisyydelle tuosta samasta pöydän takareunasta. Mukaansa selostuskoppiin kilpailija saa ottaa yhden A4-koon asiakirjakansion, jossa saa olla mitä tahansa papereita, sekä kaksi sääntöjen mukaista lyijykynää. Desibelit pisteytetään yksinkertaisesti jakamalla laskemalla suurin saavutettu desibelimäärä ja korkein viiden minuutin keskidesibelimäärä yhteen ja jakamalla tulos neljällä.

(Jatkuu, pimpelipom)

VR! Huomisillaksi kotiin!

(Jatkuu, pompelipim)

Erätauolla selostaja saa nauttia erilaisia eväitä. Ainoat sallitut stimulantit ovat kuitenkin urheilujuomat, vesi, kolajuomat ja etanoli.

Toisen erän aikana kilvoitellaan tekniikasta, josta jaetaan plus- ja miinuspisteitä. Pluspisteet saa selostusnopeudesta, joka mitataan sanoina minuutissa. Yli kymmenen äänteen mittaisista sanoista saa kaksi pistettä kustakin, alle neljän äänteen mittaisista taas puoli pistettä. Muista sanoista saa siis yhden pisteen. Merkityksettömistä äännähdyksistä, kuten "öö", "ää" tai "ihanaa, leijonat, ihanaa!" ei saa pisteitä lainkaan. Niistä siis ei ole suoranaista haittaa, mutta niitä ei mestaritason suorituksissa esiinny, koska niiden kohdalla voi sanoa pisteiden arvoisia sanoja.

Miinuspisteitä saa suoranaisista kirosanoista, kuten "vittu", "perkele", "saatana" ja "kyrpä". Lajiliitto ylläpitää kirosanalistaa, ja sitä täydennetään tai muutetaan ainoastaan liiton kevät- ja syyskokouksissa. Lisäksi miinuspisteitä saa epäselvistä äänteistä. Jos sana muuttuu ääntämyksen puutteellisuuden vuoksi kokonaan tunnistamattomaksi, saa kymmenen miinuspistettä. Jos sanan sisältö on lauseyhteyden takia helposti tunnistettavissa, saa kilpailija viisi miinuspistettä. Lisäksi on mahdollista, että tuomarien raati antaa huomautuksen yksittäisestä, merkitykseltään vähäisestä ääntämysvirheestä. Siitä saa kaksi miinuspistettä. Yleensä täsmällinen ääntäminen edellyttää hyvää ääntöelimistön hallintaa, joten tavallisesti hyvä kilpailusuoritus tehdään soivalla ja kauniilla puheäänellä selostettavan ottelun huippukohtia lukuunottamatta.

(Jatkuu, pimpeli pom)

(Ja paskat, jatkuu saman tien, pöm!)

Viimeisessä erässä arvostellaan tyyli. Siinä korostuu kilpailijan persoonallisuus, mikä erottaa vanhat tekijät nuorista tulokkaista. Tyypillisesti urheiluselostus huipputasolla on varttuneiden miesten ja naisten laji. Selostaja olla kaksi tai kolme kertaa selostamiaan urheilijoita vanhempi. Viimeisessä erässä selostettavaksi voidaan antaa joko hiuksia nostattava urheilutapahtuma, kuten Suomen ja Venäjän välinen jääkiekon MM-loppuottelu tai toisaalta mykkäfilmi Suomen jalkapallo-otteluista vuoden 1912 Olympialaisissa Tukholmassa. Kaikkihan muistamme, että Suomi sijoittui tuolloin neljänneksi. Kiinnostavaa on myös se, joukkueessa pelasi itse Algoth Niska, joka sittemmin tuli tunnetuksi aikaansaapana pirtun salakuljettajana. Vähemmän tunnettua on, että hän myös onnistui salakuljettamaan juutalaisia Natsi-Saksasta.

Tyyliseikkoihin kuuluu siis taustatietojen antaminen sortumatta jaaritteluun sekä kyky keskeyttää taustaselvitykset kun kentällä, ladulla tai radalla tapahtuu jotakin kiintoisaa. Lisäksi pitää muistaa, että tyylierässä selostusta voidaan antaa joko radioon tai televisioon. Tekniikkaerän tavoin tyylierässäkin jaetaan plus- ja miinuspisteitä. Laajan sanavaraston käyttöä palkitaan antamalla omintakeisista sanavalinnoista pisteitä. Miinuspisteitä taas saa ajankohtaisista muotisanonnoista. Jos selostettavana on loppuottelu, saa loppupeleissä-ilmauksen muodinmukaisesta käytöstä 35 miinuspistettä. Samoin äänentason vaihtelusta saa pisteitä, sillä edellytyksellä kuitenkin, että tuomariston pitää pystyä ymmärtämään myös kuiskausten ja suoran huudon merkitys. Pitää muistaa, että tuomaristolle on sallittua etanolin käyttö koko kilpailun ajan. Vieraskielisisten nimien ja lajitermien oikea, vakiintunut ääntämys tuo pisteitä, mutta väärästä ääntämyksestä sakotetaan. Samoin erehdyksistä nimissä ja termeissä sakotetaan. Osuvasta tunneilmauksesta palkitaan vuolain pistevyöryin, mutta hehkutuksesta ennen oman joukkueen maalia tai voittoa sakotetaan raskaasti.

Selostettavia lajeja ei ole määritelty, ja kilpailu voi valita selostettavaksi myös muuta kuin suoranaista urheilua. Sibelius-viulukilpailu, Peräseinäjoen bomber-moottoripyörätapahtuma tai Rauman pitsiviikkojen maratonnypläys voivat yllättää kokeneenkin selostajan.

Loppupeleissä urheiluselostuksen kilpailut maailmanmestaruustasolla siis raktaisee kunkin ottelijan pistesaalis. Eniten pisteitä kerännyt saa nousta korkeimmalle palkintokorokkeelle, huiskutella mitalli kaulassa kohti TV-kameroita ja yleisöä sekä vuodattaa isänmaansa värisiä kyyneliä.

Hyvät chatinkatselijat, näihin sanoihin päätän kirjoitukseni tältä yöltä. Kello lähenee täällä Suomen Turussa yhtä. Toivomme että olette viihtyneet seurassani ja toivotan kaikille hyvää yötä, huomenta, päivää tai iltaa - mikä hetki vuorokaudesta onkaan lukuhetkesi!

Tosihaastattelu

Kilpailu kehittää yhteiskuntaa. Elinkeinoelämässä kilpailun katsotaan pitävän tuotteiden ja palveluiden hinnat kurissa ja laadun korkeana. Terveen kilpailuhengen vastainen ja tiettävästi laiton järjestelmä on kartelli, liiketaloudellinen sopupeli, jossa kilpailun osapuolet yhdessä liittoutuvat asiakkaita vastaan ja määräävät yhteisen hintatason. Silloin kukaan ei tingi hinnoista eikä kaiketi myöskään pyri kilpailemaan laadulla. Tai ehkä laadulla kilpailemisen sallimisen voisi nähdä kartellin lievempänä versiona.

Urheiluun kilpailu kuuluu itsestään selvänä. Koululaisilla ja opiskelijoilla voi olla ankarakin kilpailu menestyksestä. Uudehko kilpailun muoto on tosi-tv. Tosi-tv-ohjelmissa käytävät kilpailut voivat periaatteessa olla vanhoja. Uutta on pikemminkin se, että kilpailu on lavastettu tilanne, jossa osanottajat karsivat juonittelunsa, satunnaisten mielenliikkeitteinsä ja vaillinaisen ajattelun perusteella toisiaan mittelöstä. Tosi-tv:n eräs variantti on sellainen, jossa arvoisat televisionkatsojat äänestävät kännyköillään, kuka seuraavaksi putoaa ottelusta. Yhteistä kaikille tosi-tv-ohjelmille on niiden sisällön äärimmäinen keinotekoisuus. Kilpailijat erotetaan arkisesta elämästään ja kuljetetaan eksoottiselle saarelle yhdessä kuvaus- ja tuotantoryhmän keralla, villiin viidakkoon joka kuhisee edellä mainittua väkeä, ison veljen valvovan silmän alle vapaaehtoiseen vankeuteen ja niin edelleen.

(Veljeni työkaverit kuulemma pääsivät tutustumaan Big Brotherin taloon. He joutuivat allekirjoittamaan sopimuksen, jonka mukaan joutuvat maksamaan 100 000 euroa, jos paljastavat mitä talossa näkivät. Jos minä olisin mennyt sinne, olisin oitis soittanut mahdollisimman isolle pomolle kilpailevaan mediakonserniin ja kysynyt, kiinnostaisiko heitä muodollista 200 000 euron korvausta vastaan tietää, mitä BB:n talossa salaillaan.)

Tosi-tv on siis äärimmäinen epätosi-tv, johon verrattuna Tappajahai-leffan konehai oli hyvinkin realistinen kapine. Vaan entäs, kun epätosi-tv tuodaan pois televisiosta? Asiahan on niin, että se mitä töllöttimestä näemme, vaikuttaa meihin. Alamme soveltaa telkkarissa näkemiämme toimintatapoja ainakin jossain määrin, näin uskon.

Olin joitakin vuosia sitten mainiossa työhönottotilaisuudessa. Työnantaja oli eräs maamme huomattavammista nuorisotyötä tekevistä vapaaehtoisjärjestöistä, ja valintatilaisuus järjestettiin erään alayhdistyksen pääkallonpaikalla eli toimitiloissa Espoon laitamilla. Meitä oli läsnä 12 kandidaattia, ja porukka jaettiin neljään joukkueeseen. Tilaisuuden aluksi meillä oli mahdollisuus tutustua järjestön toiminnan käytäntöihin pistekoulutuksessa, jossa toimiamme ohjasivat järjestön kokeneet ohjaajat. Osa pisteistä oli lähinnä perehtymistä asiaan, osa hyvinkin kilpailullisia. Jokin piste oli jopa fyysisesti haastava. Jossakin taas joutui käyttämään luovuuttaan tai näyttämään esiintymiskykynsä.

Pistekoulutuksen ja kilpailun jälkeen ohjelmassa oli keskustelutilaisuus. Työnantajan edustajat antoivat erilaisia aiheita, joista saimme muodostella mielipiteitä ja esittää kysymyksiä. Voisin sanoa, että siinä todella näki ihmisten erilaisia toimintatapoja. Läsnä olivat muiden muassa Iso Mies, joka syvällä bassoäänellään keskeytti kaikkien puheenvuorot ja julisti oman näkemyksensä ynnä Neiti Näpsä, nihilismin ja kriittisyyden sekoittava neropatti, joka osa vääntää kaikki asiat typeriksi. Itse ehkä olin Herra Huolestunut, jota vaivasi työnantajan luotettavuus. Mutta täsmällisemmän kuvauksen itsestäni saanee kyseisestä järjestöstä, jos sen tästä sattuu tunnistamaan ja järjestöstä suostutaan tediä kommentoimaan.

Kilpailullisuudestaan huolimatta tilaisuus oli lämminhenkinen. Ainakin minä voin vilpittömästi myöntää viihtyneeni sen iltapäivän ja illan kyseisen järjestön ja sen alayhdistyksen puuhissa. Äsken paheksumani Iso Mies ja Neiti Näpsäkin olivat kärjistyksestäni huolimatta mainiota seuraa ja tavallisia, fiksuja ihmisiä. Kun varsinaiset valintamittelöt tulivat suoritettua, saunoimme vielä, ja Järjestö tarjosi voileipiä ja pari oluttakin taisi olla halukkaille. Saunassa vallitsi työnhakijoiden ja -antajan välinen sopusointu. Kokemuksia vaihdettiin ja naurukin maittoi.

Vastaisuudessa on kenties odotettavissa (epä)tosi-tv-tyylinen valintatilaisuus, jossa hakijat kuskataan pääpalkintona olevan työpaikan arvoon nähdeen kohtuuttoman pitkäksi ajaksi pois arjestaan. Perusteenahan on, että koska työnhakijoita on enemmän kuin avoimia paikkoja, hakijoilta voidaan vaatia mitä vain. Jos ei suostu työnantajan vaatimuksiin, ei tarvitse kuvitella saavansa paikkaa. Epätosi-tv-valintatilaisuuteen, joka siis oikeastaan on tosi-tosi-elämän valintatilaisuus, voitaisiin soveltaa tosi-tv:n sääntöjä: hakijat jaetaan joukkueisiin jotka joutuvat kilpailemaan toisiaan vastaan jonkin mitättömän armopalan tähden, joka saattaa vähentää mahdollisuutta tulla karsituksi kisasta. Sallittuja olisivat tietenkin erilaiset joukkueiden jäsenten väliset sopimukset jonkun kilpakumppanin karsimiseksi. Mihinkään sopimukseen ei tietenkään tarvitse sitoutua, työnantaja ei rankaise siitä millään tavalla ja joukkuekaverit unohtavat vilpin pian. Sopimukset ovat työnantajan puolesta sallittuja myös kilpailevien joukkueiden jäsenten välillä. Siitä vain! Työelämä on kovaa ja tärkeintä ei totisesti ole jalo kilpailu vaan välitön voitto. Työnantaja voisi vielä lisätä kilpailijoiden eripuraa ja katkeruutta palkitsemalla milloin ketäkin ruhtinaallisesti tai rankaisemalla kohtuuttomasti. Työnantajan edustajat siis asettuisivat tässä sekä yleisön että tuottajan asemaan. Tai ääritapauksessa heillä voisi olla veto-oikeus karsintaäänestysten tuloksiin. Mitähän kilpailua se oikeastaan enää edes olisi?

Kilpailussa kaiketi menestyisi taitavimmin juonitteleva, kovapintaisin ja ehkä jopa röyhkein. Tällä metodilla työelämään alkaisi valikoitua aina vain röyhkeämpiä tekijöitä. Jos kuvittelemme tällaisen kehityksen jatkuvan riittävän kauan, työ- ja elinkeinoelämä olisi lopulta julman kusettamisen taistelutanner, jossa millään sopimuksella ei olisi mitään merkitystä. Ja koska ei olisi sopimuksia, ei olisi sääntöjäkään.

Hetkinen... eikö näin toimita jo? Ei ehkä työpaikkahaastatteluissa, mutta katsotaanpa...

Liiketoiminnassa liikevoitto tietenkin on toimintaa ylläpitävä asia. Kysymys kuuluukin, onko kohtuullista olettaa, että liikevoittoa vastaan yhteiskunta saisi jotakin panostamansa varallisuuden arvoista. Ostin vuosi sitten mikroaaltouunin. Edellinen lakkasi kuumentamasta noin 20 käyttövuoden jälkeen. Tämä vuosi sitten hankittu on alkanut konstailla nyt. Liikevoittoa tietenkin kertyy, jos mikroaaltouuneja joutuu ostamaan tavan takaa. On siis kannattavaa kaupitella laitteita, jotka eivät kestä. Myyjälle on etu, että hölmö asiakas ostaa vuoden päästä saman firman tuottaman, erimerkkisen kapineen. Asiakkaalle, yhteiskunnalle ja ympäristölle on lähinnä haittaa siitä, että jätehuoltoa ja kierrätysasemia kuormitetaan lähes uusilla mikroaaltouuneilla. Mutta jos liike-elämän johtoon on valikoitunut kovia kyynärpäätaktikoita, joita ei kiinnosta mikään muu kuin voitto missä tahansa kilpailussa, ei elinkeinotoiminnan ja liike-elämän moraalittomuutta kannata kummastella.

Asia on vielä sikäli mutkallinen, että valtaosa omaisuudesta on jotensakin kasvotonta. Liike-elämää ei johda kukaan vastuullinen. Pääosa ylimmistä johtajista on kummallisia työntekijän ja kasvottoman omistajan edustajan välimuotoja. Suurimmat firmat omistaa joku kummallinen yritys, jonka omistaa jokin toinen yritys, jonka taas omistaa jokin säätiö, jonka varallisuutta taas käytännössä hallitsee jokin yritys... Päätöksiä tekee palkolliset, jotka säätelevät oman arvonsa. Nokian, esimerkiksi, omistaa joukko osakkeenomistajia. Sillä on hallintoneuvosto ja hallitus tai johtokunta. Pääjohtajan palkka ja moni muu asia päätetään näissä elimissä. Siellä on siis edustettuina jotkut jotka ovat yrityksen omistajien palkollisia. Kukaan ei voi sanoa, että tämä yritys on minun, ja minä vastaan sen toiminnasta. Siltä minusta ainakin näyttää. Yrityksen tarkoitus taas ei ole tuottaa hyvää vaan liikevoittoa. Ja sitä saa röyhkeydellä, taktikoinnilla ja kieroilulla. Jopa suuryritysten toimintaa säätelee jonkinlainen säännöstö, vaikka epäilemättä niillä on mahdollisuutensa vaikuttaa näihin sääntöihin, kuten lakeihin.

Alkaakin näyttää siltä, että kartelli olisi hyvä asia, jos laadulla kilpaileminen sallitaan. Vastaisuudessa kaikki mikroaaltouunit voisivat maksaa 100 euroa. Kurjien laitteiden tuottajat joutuisivat piankin vetäytymään markkinoilta. Jos taas mikrojen valmistajat päättäisivät, että mikro maksaakin 1000 euroa, saattaisi olla, että laitteet eivät menisi kaupaksi. Olisi pakko tinkiä hinnasta. Mutta tämä toisaalta olisi vapaan kilpailun vastaista toimintaa. Se ei sallisi kieroilua, pettämistä tai valehtelua. Olisi varmasti hirveää, jos esimerkiksi ahkeruus, ammattikunnia ja sen sellaiset asiat painaisivat työpaikkahaastatteluissa, liiketoiminnassa ja elinkeinoelämässä ylipäätään.