Vaihdoin pari viestiä kansanedustajan kanssa. Hänet tunnetaan seksuaalisesta ennakkoluulottomuudestaan. Ehdotin, että seksialalle pitäisi luoda oma koulutusjärjestelmänsä. Hiukan yllättäen sain vastauksen jo seuraavana päivänä. Ei kuulemma tarvitse, sellainen koulutus on jo olemassa. En ehkä ollut tarpeeksi täsmällinen sanoissani. Edustaja ehkä tarkoitti, että seksuaaliterapeutin koulutus on olemassa.
Ajatukseni oli kuitenkin toinen. Tarkoitin koulutusta, jonka suorittaneet kykenisivät tarjoamaan seksipalveluita turvallisesti sekä omalta että asiakkaan kannalta, huolehtimaan palveluun liittyvistä hallinnollisista toimista kuten verotuksesta, rakentamaan palveluaan vastaavaa julkisuuskuvaa ja markkinointia, pistämään rajoja sille, mitä palveluita tarjoaa ja niin edelleen. Lisäksi koulutukseen kuuluisi tanssi ja muu liikunta, terveystieto, anatomia, kauneudenhoito, jonkinsortin sosiaalisia opinkappaleita, käytännöllistä moraalifilosofiaa sekä työnohjauksellisia asioita. Jokin kielikin voisi olla tarpeen. Eikä tässä varmaan ollut kaikki, mitä tarvitaan, mutta jostakin tällaisen asian suunnittelu pitää aloittaa.
Mitä nämä seksialan ammatit sitten olisivat? Maailman vanhinta ammattiahan ne, tai sitä lähellä olevia työsarkoja tavalla tai toisella: ilotyttö tai -poika (En käytä sanaa prostituoitu, koska jos itse hankkiutuu alalle, kukaan ei ole prostituoinut.), eroottinen tanssija, ammattimainen sub, domina tai master, seksikaupan myyjä, pornomalli, liikuntarajoitteisten seksiavustaja - siinä joitakin esimerkkejä.
Miksi tällaista tarvitaan? Kyllähän jokainen naida osaa ja tangon ympärillä oppii tanssimaan kuka tahansa, jolla lihaskoordinaatio toimii. Näen asian toisin. Yhdyntätavat tai tanssiliikkeet eivät ole kuin pieni osa koko koulutusta. Tällainen luonto tikanpojan puuhun vetää -vertaus on jotenkin samanlainen kuin ajatus siitä, että ajoneuvoasentajalle piisaa tieto siitä, että yleensä ruuvit aukeavat myötäpäivään ja kiristyvät vastapäivään kiertämällä. Kuten edellinen koulutukseen liittyvien oppiaineiden alustava luettelo kertoo, alalla tarvitaan erinäisiä taitoja, jotka on kurja oppia kantapään kautta. Miten tunnistaa ennakkoon asiaks, jota ei halua missään tapauksessa kohdata? Kuinka tunnistaa asiakas, jolla on sellainen sairaus, joka estää palvelun käytön? Mitä tehdä, jos työ alkaa aiheuttaa stressiä ja ahdistusta? Kuinka kehittää uudenlaisia palveluita, koska kilpailu alalla tuskin on vähenemään päin ja asiakkaistakin jonkinlainen osa varmaan kaipaa muutakin kuin yhdyntää tai orgasmiin päättyvää hierontaa?
Yksi ongelma selvästi näyttää olevan työn moraali. Se suhteellisen vähä, mitä ilotytön työstä on julkisesti luettavissa, tuo esiin kerran toisensa jälkeen sen, ettei työstään pysty kertomaan lähipiirilleen. On valehdeltava tai ainakin esitettävä kaunisteltuja totuuksia. Miksi katoaa välillä moneksi päiväksi jollekin hämärälle lomamatkalle, vaikka todellisuudessa on palvelemassa asiakkaita jossakin maamme toisella reunalla? Miten selittää vanhemmille, että hyvin menee taloudellisesti, vaikka on väittänyt opiskelevansa ahkerasti kansantaloustiedettä yliopistolla? Näen asian niinkin, että pelkkä tällaisen koulutuksen olemassaolo toisi ihmisten tietoisuuteen sen ajatuksen tai ainakin mahdollisuuden, että suoranaisten seksipalvelujen myynti ei olisikaan synkkää syntiä, jota harrastavat lähinnä narkomaanit ja ylivelkaiset, nuoret yksinhuoltajaäidit. Pitäisi olla mahdollisuus pohtia seksipalveluita ammatikseen ilman sivullisten alamaailmamielikuvia. Uskon kyllä, että monesta tuntuisi pahalta, jos perheen parikymppinen nuori alkaisi pohtia seksiä ammatikseen. Monilla on jyrkkiä moraalisia näkemyksiä asioita, jopa lapsenomainen usko siihen, että kaikkien ihmisten mielestä seksi ja romanttinen rakkaus kulkevat käsi kädessä tai ainakin niin pitäisi olla.
Yksinäisyys kaiketi lisääntyy. Julkaistujen tutkimusten (mm. Osmo Kontula) mukaan seksin harrastaminen vähenee. Syrjäseutujen yksinäiset miehet ovat iän kaiken olleen esimerkkinä tästä yksinäisyydestä. Jo vuosikymmeniä sitten pornolehtiä lähellä olevat henkilöt tai tahot järjestivä seksimatkoja puutteessa eläville miehille. Eiköhän kuitenkin olisi parempi, että heidän kaipaamiaan palveluita olisi saatavissa lähiseuduilta joltakulta asiansa osaavalta. Asiallinen käynti paleltavana jossakin kotiseudulla on huomattavasti turvallisempi ratkaisu kuin humalainen toikkarointi Viipurin tai Pietarin klubeilla ja kaduilla. Seksipalveluiden tarve lisääntyy ja epämääräisten palveluntarjoajien aiheuttamat ongelmat, kuten sairaudet ja rikollisuus, aiheuttavat helposti kustannuksia yhteiskunnalle.
Kaikki nämä ongelmat ovat osa seksin tarpeen ja sen moraalittomuuden kierrettä. Olen seurannut erilaisia keskusteluita aiheesta ja nähnyt paljon hyvin valitettavia asenteita. Tässä joitakin:
-Ne, jotka voisivat tarjota seksiseuraa, eivät sitä halua ja lisäksi vielä väheksyvät ja solvaavat puutteesta kärsiviä ihmisiä.
-Monet asiakkaat ovat seksin tarpeessa, mutta väheksyvät niitä, jotka sitä palvelua myyvät.
-Asia kiinnostaa monia, mutta asiallinen tieto ja sosiaalipornografinen urkkiminen menevät helposti sekaisin.
-Monet näyttävät kuvittelevan seksin ammattilaisten olevan huoria. Tällä tarkoitan sitä, että joidenkin on vaikea ymmärtää seksipalveluiden myyjillä olevan muutakin elämää. Vaikka he myyvät seksiä, he ovat joidenkin hyviä ystäviä, mahdollisesti huolehtivaisia vanhempia, joidenkin lapsia ja toisten sisaruksia, moni kenties opiskelija ja niin edelleen. Seksiammatti ei tee ihmisestä läpikotaisin seksin kyllästämää ihmistä ja siksi pahaa. Ja tähänkin liittyy se, että seksin ammattilaiset myyvät asiakkaille mahdollisuutta tyydyttää hyvin syvällisiä tarpeita. Siitä ei saa syyttää eikä moittia ketään.
-Aika usein kuulee tai näkee argumentin, että seksi ei ole perustarve tai -oikeus. Tällaiset näkemykset antavat aiheita kipakoille vastaväitteille. Jos seksuaalinen tarve ei ole perustarve, niin mitä se on. Yksilön kannalta seksi jonkun toisen kanssa ei ole välttämätöntä. Ihmislajin kannalta seksi on täysin välttämätön asia, eikä seksuaalisuutta voi lopettaa poliittisluontoisella näkemyksellä. Ihmislajin tarve säilyä toteutuu kunkin ihmisen seksin tarpeessa - joka kuitenkin on vaihteleva. Jos seksi taas ei ole perusoikeus, niin keneltä seksi kielletään? Tulisiko seksin olla sallittua vain kaunottarille vai komistuksille? Tai vain varakkaille? Entä riittävän pitkälle koulutetuille? On tietenkin totta, että kenelläkään ei ole oikeutta toisten ihmisten ruumiseen. Se, joka ei halua seksiä, on oikeutettu olemaan ilman. Mutta se, joka pärjää ilman, ei ole oikeutettu kieltämään seksiä muilta.
Seksi ja seksuaalisuus yhteisöllisenä asiana näyttää kaipaavan yhä erityistä huomiota. 1960-luvulla alkanut seksuaalinen vapautuminen näyttää tavoittavan vain joitakin ihmisiä. Kulttuuria voidaan muuttaa seksimyönteiseksi vain, jos puheisiin liittyy myös konkreettisia tekoja. Kun kerran tunnustetaan kaikkien ihmisten seksuaaliset tarpeet ja oikeudet, on myös annettava mahdollisuus toteuttaa niitä. Seksialan koulutus ei tietenkään ratkaise koko asiaa, mutta olisi osana konkreettista muutosta. Ja vielä pitää todeta, että seksin myynti ei lopu, vaikka osto kiellettäisiin. Avoimuudella saavutetaan ilmiön hallittavuus ja reilun pelin henki, kieltämisellä ja torjumisella vaikeutetaan kaikkien asianosaisten tilannetta.
Tämä teksti on vain luonnos. Olen sivuuttanut esimerkiksi lakiin liittyvät näkökohdat. Aikani pohdittauni ja viimeisteltyäni lähettänen tämän tekstin linkin alussa mainitsemmalleni kansanedustajalle.
