Tahdon
Lieneekö sellaista vapaata tahtoa olemassakaan? Väittävät nuo korkeakoulujen viisaat, että biologiaa me kaikki olemme, taikka kemiaa ja fysiikkaa. Mitä lienee... Sitä minä vain olen tässä pohdiskellut, että niinkö se biologia määrää senkin, että kohta nousen ja keitän kahvia. Taikka jos tuossa osuuskaupassa poikkean, niin sekö se määrää senkin, että ostanko Olvia vaiko Karjalata? Taikka joku psykologia. Mitä lienee sekin, jonkin lajin hurmahenkeä. Koirilla kelloja soitatetaan ja sitte tulee muka niin kauhea pakko antaa niille makupaloja. Uuvatit. Koira on koira ja ihminen on ihminen. Ei siinä mitään kelloja tartte. Koettakaas vain arvata, heruuko kuola itse kenenkin suussa, kun tuo emäntä jouluaattoaamuna ottaa kinkun uunista, ja katsotaan kohta pienimpien kanssa Lumiukkoa telkkarista.
Niinhän se on, jos minä nyt tästä oikein otan asioikseni... mihis ne rillit taas olen jättänyt ... että ei me olla ihmisiä ensinkään, jos silkkaa fysiikkaa, taikka jonkun lajin tiedettä. Eivätköhän mahda olla kajahtaneita kaikki siellä korkeissa kouluissaan. Siinä ikään kuin se horisontti kapenee, taikka miten sen nyt sanoisi, kun aikansa sitä yhtä ja samaa vain puuhaa. Olisi niidenkin hyvä poiketa vaikka nyt tuossa metsänperkuussa välillä. Niin on taas naapurin isännältäkin myrsky repinyt paljon hyvää tavarata. Näkyi poikansa häätävän palstalleen ja taisi siinä muutakin nuorta väkeä olla. Siinä sitä on valinnanvapautta, että otanko heti tuosta koko nipun äsken pätkittyä rankaa olalle vaiko raahaanko tuosta oikein aika pöllin. Se kun tuuli kaateli ihan järeitäkin puita. Näkyi sinne metsään päin painelevan tuo kraatarin vanhapiika tytär. Mahdottoman nätti nainen, niin on olemus kuin kuin nuorella tytöllä. Vaan on se riski nainen. Siinä se painaa hommia kuin raavaat uroksetkin. Minä jos olisin nuorempi niin ottaisin pois, ja hyvin pitäisin. Vaan mitäpä sitä tällainen taatto enää naisista.
Vaan eipä sentään ihan kuollutta ole senkään suhteen. Kyllä vain kävin kuukausi sitten oikein laivalla. Siellä sitä oli mahdottomat eväät ja komeat tanssit. Oikea orkesteri ja lavalla väkeä niin että oikein sydäntä lämmitti. Ei ole sentään nuori polvi kokonaan siihen rokkenrolliin seonnut. Ei sekään, se laulaja, ei se varmaan vielä kolmeakaan kymmentä. Ei olisi ollut vaikea päättää, ketä hakee humpalle, ellei hällä olisi ollut sitä laulamisen työtä siinä. Mutta kyllä näitten oman kylän ja vanhojen porukassa on se vaikeaa. Kaikki kylän akat pitäisi reissun aikana tanssittaa, vaikka joka mummoa kihti vaivaa, taikka luuvalo, mitä ne nyt nykyään onkin.
Vaan tulipa se tuosta kuitenkin mieleeni, laivalla käymisestä, että kylläpä siellä ruokottomasti viinaa juodaan. Ihan mukulatkin ympäri päissään. On se vallan hirveää katsoa, sinne ulos kannelle syksy-yöhön piti niittenkin mennä tupakalle. Tuulihan semmoset sieltä vie, humalaiset mukulat. Päälläänkin oli niillä tytöillä kolme, neljä postimerkkiä. Mitä lieni, Zeppeliinin virhepainamia nännien päällä. Pitäähän ne tissit merkitä, että pojankoltiaiset sitten pimeässä hytissä löytävät tiensä perille. Niin mutta siitä viinan kanssa läträämisestä piti sanoa, että siinä ei taida kummoinen valinnanvapus olla. Joittenkin sitä on pakko juoda ja jotkut ovat oppineet iän myötä, että heidän on pakko olla juomatta jos meinaavat elää. Kai maar ne ihmiskemistit sen suhteen ovat oikeassa. Mutta sitten on näitä minun kaltaisia. Kyllä minä myönnän että joskus tekee se pullo valinnan minun puolestani, mutta harvemmin sitä tulee juotua enempää kuin pari pulloa olutta. En minä enää jaksa uskoa siihen, että viinan kirouksesta pelkällä ryhdillä itsensä selvittää. Ennen vanhaan sanottiin, että Jumala on tehnyt toisista hauraampia kuin toisista, kenet minkäkin asian suhteen. Nyt se on se tiede, johon aina vedotaan. Siittä se Jumalasta puhuminen oli hyvä, että siinä piti vähän niinkuin itse vastata hyvistä ja pahoista teoistaan. Se on tuo tiede semmoinen, että kun sen oikein asioikseen ottaa ja kaiken uskoo, niin ei ole enää mistään vastuussa. Aina löytyy joku merkillinen psykologia ja kemia ja ties mikä serotoniini ja heroiini kun kaiken syynä on.
Siitä tulikin mieleeni, että mikä merkitys se on enää oikeudellekaan? Sieltä syytetynpenkistä alkaa pian kuulua semmoista, että pakkohan minun oli sitä Lahtisen naamaa vähän kolkuttaa, kun on semmosta ja tämmöstä feromonia ilmassa ja veressä kiertää vaikka mikä pakkasneste. Ennen vanhaan, kun jokainen etusijalla itsestään vastasi, saattoi vielä kuvitella että edes joku heräsi omaantuntoonsa, kun oli väärin tehnyt. Kai maar roistot aina ovat roistoja olleet, ja jos joku oikein on ollut pahapäinen, niin eikös hankkinut itsensä linnaan tuon tuostakin. Mutta tämä tämmöinen lässytys vaikeasta nuoruudesta ja ties mistä adrenaliinista ja aggressiosta. Sitä itseään jauhavat, ja vielä naapurin lihamyllyllä. Minä näen nyt tämä asian aivan toisin. Ennen vanhaan, jos mies taikka miksei nainenkin, tuli tuntoihinsa oikeuden edessä ja myönsi tehneensä väärin ja katuvansa, niin ehkä se tuomari saattoi vähän vähäisemmänkin rangaistuksen langettaa. Mene ja tiedä, vaikka olisi päästänyt nuhtelulla ja korvauksilla. Se on minusta oikein. Ei meistä kukaan niin läpeensä hyvä ole, ettei voisi pahastikin erehtyä. Mutta jos omasta pahuudestaan käy syyttämään jotakin tieteellistä ihmettä, jolle ei mitään voi, niin ei silloin ole mitään katumustakaan. Silloin kai tuomarin pitää todeta, että jos ei pahuudelleen mitään voi, niin muitten ihmisten kannalta on parasta että pistetään roisto linnaan vain. Kyllä niitä tapauksia on ennenkin ollut, ettei voi antaa olla vapaalla jalalla.
Jaa niin. Minä tässä välillä vähän palaa otin. Ihan vapaasta tahdostani. Ei näes tuntunut tuota biologian kutsua, kuten nälkää. Niin sitä piti sanoa, että kaipa se omatuntokin sitten tiedemiehen mielestä on vain jotakin kemian riehuntaa ajukopassa. Mutta jos kellä sellainen vielä nykyään on, niin ottakoon tunnolleen sen, että on vielä ihminen. Minä nimittäin ajattelen äkkiä niin, että ei se ole se ihmistiedemieskään omalla työllään ja tahdollaan niitä väitöksiään kirjoittanut. Joku mantelitumake taikka väliaivolisäke sen on ajanut sinne työhuoneeseensa kirjavuoren alle ja tekemään varsinaisia mengelenkokeita. Ja sama kai se sitten on siinäkin, että toiset on rikkaita ja toiset köyhiä. Jos kaikki vain on sitä kemiaa ja psykologiaa, niin silloinhan jossakin tuolla ihmisen rakenteissa lukee, että tästä tulee rikas ja suosittu ja tuosta toisesta hiljainen ja nöyrä. Ja köyhä. Silloin ei tarvitse rikkaan antaa mitään vähäosaisille. Kun vallaan geeneissä kerrotaan, että juuri minun osani on mersu ja iso asunto ja purjevene ja golflomat Hispaniassa.
Minä se vain ollen tällainen yksinkertainen taatto. Mitä joskus vähän Päätaloa luen taikka Linnaa. Ja kuka nyt sellainen on, joka osaa lämpimästi ihmisistä kirjoittaa. Sellaisesta minä pidän. Mutta se taitaa olla mennyttä aikaa se. Nyt on tuo työssäkäynti ja hankkiminen niin raakaa, että pitää nuorelle polvelle olla kaikenlaista sormustenherraa ja jos ei sitä, niin sitten Isoveljen talossa ryypätään ja hummataan taikka Idiotsissa käydään laulamassa huonosti. Ei taida nämä tenavatähdet painaa laulajantyötä liki viittäkymmentä vuotta, niinkui Katri Helena. Sekin vielä se pitkätukkainen kalju poika jossain seikassa ihan asiaa päästeli, vaikken minä muuten tuosta nuorten musiikista perusta. Mutta niin vain oli viisas sekin, että vastoin lääkärin neuvoja hankkiutui vainajaksi. Ja niinhän ne ovat menneet muutkin parhaat tuosta uudemmasta polvesta. Kirka ja sitten se Leevi. Niitten touhuissa oli sentään vielä jokin tolkku. Mutta nyt sielä vain lökäpöksyiset nassikat hokevat jotakin väkivaltaloitsuja.
No nytpä eksyin asiastani. Niin sitä piti sanomani, että jos kaikki hienot tieteelliset ja ylioppineet ajatukset kaiken selittävät, niin mitäs ihmettä minä semmoisia uskomaan. Olipa sama asia sitten niin päin tai näin päin, niin kyllä tulee hieno selitys kuin apteekin hyllyltä. Hölmöyttä se on. Minä kunnioitan enemmän rehellistä väärässäoloakin, kuin tuommoista venkoilua. Kyllä tosi pitää olla tosi ja väärä väärä. Jos sitten myöhemmin huomataan jokin uusia asia, niin viisas muuttaa mielensä. Mutta hölmöjä ne ovat tuollaiset selitykset, että näyttääpä maailma makaavan miten päin vain, niin aina selitetään oma oppi oikeaksi. Sehän on niinkuin lestaadiolaisen kanssa koittaisi keskustella, että saako naispapin postilaatikkoon paskantaa vai ei. Vaan kai niillä sitten on sellainen geeni taikka hormooni, että päivällä julistetaan tulisesti Sanaa ja yöllä lähetetään hölmöimmät tekemään pahojaan.
Kyllä minä siitä lähden, että varmaan ne tiedemiehet oikeaankin joskus osuvat. Ei kai ne sen kummempia jauhopäitä ole, kuin ihmiset muutenkaan. Ja jos paljon sitä työtä tekee, niin eiköhän se jotakin hyvääkin tuota. Niinkuin nyt lääkkeitä ja elämää helpottavia vempeleitä... ja mitä sitä kaikkea onkaan, mitä hyvänä kukakin pitää. Ja jo pelkästään se, ettei uskota noitiin ja ties mihin menninkäisiin. Mutta kyllä niille välillä pitäisi antaa jokun työkalukin käteen ja lähettää tuonne palstalle. En minä voi kieltää ketään ajattelemasta sillä lailla taikka tuolla tapaa. Mutta niin on meidän vastakin elettävä, että ainakin jokin oma tahto itse kullakin on.
Niinhän se on, jos minä nyt tästä oikein otan asioikseni... mihis ne rillit taas olen jättänyt ... että ei me olla ihmisiä ensinkään, jos silkkaa fysiikkaa, taikka jonkun lajin tiedettä. Eivätköhän mahda olla kajahtaneita kaikki siellä korkeissa kouluissaan. Siinä ikään kuin se horisontti kapenee, taikka miten sen nyt sanoisi, kun aikansa sitä yhtä ja samaa vain puuhaa. Olisi niidenkin hyvä poiketa vaikka nyt tuossa metsänperkuussa välillä. Niin on taas naapurin isännältäkin myrsky repinyt paljon hyvää tavarata. Näkyi poikansa häätävän palstalleen ja taisi siinä muutakin nuorta väkeä olla. Siinä sitä on valinnanvapautta, että otanko heti tuosta koko nipun äsken pätkittyä rankaa olalle vaiko raahaanko tuosta oikein aika pöllin. Se kun tuuli kaateli ihan järeitäkin puita. Näkyi sinne metsään päin painelevan tuo kraatarin vanhapiika tytär. Mahdottoman nätti nainen, niin on olemus kuin kuin nuorella tytöllä. Vaan on se riski nainen. Siinä se painaa hommia kuin raavaat uroksetkin. Minä jos olisin nuorempi niin ottaisin pois, ja hyvin pitäisin. Vaan mitäpä sitä tällainen taatto enää naisista.
Vaan eipä sentään ihan kuollutta ole senkään suhteen. Kyllä vain kävin kuukausi sitten oikein laivalla. Siellä sitä oli mahdottomat eväät ja komeat tanssit. Oikea orkesteri ja lavalla väkeä niin että oikein sydäntä lämmitti. Ei ole sentään nuori polvi kokonaan siihen rokkenrolliin seonnut. Ei sekään, se laulaja, ei se varmaan vielä kolmeakaan kymmentä. Ei olisi ollut vaikea päättää, ketä hakee humpalle, ellei hällä olisi ollut sitä laulamisen työtä siinä. Mutta kyllä näitten oman kylän ja vanhojen porukassa on se vaikeaa. Kaikki kylän akat pitäisi reissun aikana tanssittaa, vaikka joka mummoa kihti vaivaa, taikka luuvalo, mitä ne nyt nykyään onkin.
Vaan tulipa se tuosta kuitenkin mieleeni, laivalla käymisestä, että kylläpä siellä ruokottomasti viinaa juodaan. Ihan mukulatkin ympäri päissään. On se vallan hirveää katsoa, sinne ulos kannelle syksy-yöhön piti niittenkin mennä tupakalle. Tuulihan semmoset sieltä vie, humalaiset mukulat. Päälläänkin oli niillä tytöillä kolme, neljä postimerkkiä. Mitä lieni, Zeppeliinin virhepainamia nännien päällä. Pitäähän ne tissit merkitä, että pojankoltiaiset sitten pimeässä hytissä löytävät tiensä perille. Niin mutta siitä viinan kanssa läträämisestä piti sanoa, että siinä ei taida kummoinen valinnanvapus olla. Joittenkin sitä on pakko juoda ja jotkut ovat oppineet iän myötä, että heidän on pakko olla juomatta jos meinaavat elää. Kai maar ne ihmiskemistit sen suhteen ovat oikeassa. Mutta sitten on näitä minun kaltaisia. Kyllä minä myönnän että joskus tekee se pullo valinnan minun puolestani, mutta harvemmin sitä tulee juotua enempää kuin pari pulloa olutta. En minä enää jaksa uskoa siihen, että viinan kirouksesta pelkällä ryhdillä itsensä selvittää. Ennen vanhaan sanottiin, että Jumala on tehnyt toisista hauraampia kuin toisista, kenet minkäkin asian suhteen. Nyt se on se tiede, johon aina vedotaan. Siittä se Jumalasta puhuminen oli hyvä, että siinä piti vähän niinkuin itse vastata hyvistä ja pahoista teoistaan. Se on tuo tiede semmoinen, että kun sen oikein asioikseen ottaa ja kaiken uskoo, niin ei ole enää mistään vastuussa. Aina löytyy joku merkillinen psykologia ja kemia ja ties mikä serotoniini ja heroiini kun kaiken syynä on.
Siitä tulikin mieleeni, että mikä merkitys se on enää oikeudellekaan? Sieltä syytetynpenkistä alkaa pian kuulua semmoista, että pakkohan minun oli sitä Lahtisen naamaa vähän kolkuttaa, kun on semmosta ja tämmöstä feromonia ilmassa ja veressä kiertää vaikka mikä pakkasneste. Ennen vanhaan, kun jokainen etusijalla itsestään vastasi, saattoi vielä kuvitella että edes joku heräsi omaantuntoonsa, kun oli väärin tehnyt. Kai maar roistot aina ovat roistoja olleet, ja jos joku oikein on ollut pahapäinen, niin eikös hankkinut itsensä linnaan tuon tuostakin. Mutta tämä tämmöinen lässytys vaikeasta nuoruudesta ja ties mistä adrenaliinista ja aggressiosta. Sitä itseään jauhavat, ja vielä naapurin lihamyllyllä. Minä näen nyt tämä asian aivan toisin. Ennen vanhaan, jos mies taikka miksei nainenkin, tuli tuntoihinsa oikeuden edessä ja myönsi tehneensä väärin ja katuvansa, niin ehkä se tuomari saattoi vähän vähäisemmänkin rangaistuksen langettaa. Mene ja tiedä, vaikka olisi päästänyt nuhtelulla ja korvauksilla. Se on minusta oikein. Ei meistä kukaan niin läpeensä hyvä ole, ettei voisi pahastikin erehtyä. Mutta jos omasta pahuudestaan käy syyttämään jotakin tieteellistä ihmettä, jolle ei mitään voi, niin ei silloin ole mitään katumustakaan. Silloin kai tuomarin pitää todeta, että jos ei pahuudelleen mitään voi, niin muitten ihmisten kannalta on parasta että pistetään roisto linnaan vain. Kyllä niitä tapauksia on ennenkin ollut, ettei voi antaa olla vapaalla jalalla.
Jaa niin. Minä tässä välillä vähän palaa otin. Ihan vapaasta tahdostani. Ei näes tuntunut tuota biologian kutsua, kuten nälkää. Niin sitä piti sanoa, että kaipa se omatuntokin sitten tiedemiehen mielestä on vain jotakin kemian riehuntaa ajukopassa. Mutta jos kellä sellainen vielä nykyään on, niin ottakoon tunnolleen sen, että on vielä ihminen. Minä nimittäin ajattelen äkkiä niin, että ei se ole se ihmistiedemieskään omalla työllään ja tahdollaan niitä väitöksiään kirjoittanut. Joku mantelitumake taikka väliaivolisäke sen on ajanut sinne työhuoneeseensa kirjavuoren alle ja tekemään varsinaisia mengelenkokeita. Ja sama kai se sitten on siinäkin, että toiset on rikkaita ja toiset köyhiä. Jos kaikki vain on sitä kemiaa ja psykologiaa, niin silloinhan jossakin tuolla ihmisen rakenteissa lukee, että tästä tulee rikas ja suosittu ja tuosta toisesta hiljainen ja nöyrä. Ja köyhä. Silloin ei tarvitse rikkaan antaa mitään vähäosaisille. Kun vallaan geeneissä kerrotaan, että juuri minun osani on mersu ja iso asunto ja purjevene ja golflomat Hispaniassa.
Minä se vain ollen tällainen yksinkertainen taatto. Mitä joskus vähän Päätaloa luen taikka Linnaa. Ja kuka nyt sellainen on, joka osaa lämpimästi ihmisistä kirjoittaa. Sellaisesta minä pidän. Mutta se taitaa olla mennyttä aikaa se. Nyt on tuo työssäkäynti ja hankkiminen niin raakaa, että pitää nuorelle polvelle olla kaikenlaista sormustenherraa ja jos ei sitä, niin sitten Isoveljen talossa ryypätään ja hummataan taikka Idiotsissa käydään laulamassa huonosti. Ei taida nämä tenavatähdet painaa laulajantyötä liki viittäkymmentä vuotta, niinkui Katri Helena. Sekin vielä se pitkätukkainen kalju poika jossain seikassa ihan asiaa päästeli, vaikken minä muuten tuosta nuorten musiikista perusta. Mutta niin vain oli viisas sekin, että vastoin lääkärin neuvoja hankkiutui vainajaksi. Ja niinhän ne ovat menneet muutkin parhaat tuosta uudemmasta polvesta. Kirka ja sitten se Leevi. Niitten touhuissa oli sentään vielä jokin tolkku. Mutta nyt sielä vain lökäpöksyiset nassikat hokevat jotakin väkivaltaloitsuja.
No nytpä eksyin asiastani. Niin sitä piti sanomani, että jos kaikki hienot tieteelliset ja ylioppineet ajatukset kaiken selittävät, niin mitäs ihmettä minä semmoisia uskomaan. Olipa sama asia sitten niin päin tai näin päin, niin kyllä tulee hieno selitys kuin apteekin hyllyltä. Hölmöyttä se on. Minä kunnioitan enemmän rehellistä väärässäoloakin, kuin tuommoista venkoilua. Kyllä tosi pitää olla tosi ja väärä väärä. Jos sitten myöhemmin huomataan jokin uusia asia, niin viisas muuttaa mielensä. Mutta hölmöjä ne ovat tuollaiset selitykset, että näyttääpä maailma makaavan miten päin vain, niin aina selitetään oma oppi oikeaksi. Sehän on niinkuin lestaadiolaisen kanssa koittaisi keskustella, että saako naispapin postilaatikkoon paskantaa vai ei. Vaan kai niillä sitten on sellainen geeni taikka hormooni, että päivällä julistetaan tulisesti Sanaa ja yöllä lähetetään hölmöimmät tekemään pahojaan.
Kyllä minä siitä lähden, että varmaan ne tiedemiehet oikeaankin joskus osuvat. Ei kai ne sen kummempia jauhopäitä ole, kuin ihmiset muutenkaan. Ja jos paljon sitä työtä tekee, niin eiköhän se jotakin hyvääkin tuota. Niinkuin nyt lääkkeitä ja elämää helpottavia vempeleitä... ja mitä sitä kaikkea onkaan, mitä hyvänä kukakin pitää. Ja jo pelkästään se, ettei uskota noitiin ja ties mihin menninkäisiin. Mutta kyllä niille välillä pitäisi antaa jokun työkalukin käteen ja lähettää tuonne palstalle. En minä voi kieltää ketään ajattelemasta sillä lailla taikka tuolla tapaa. Mutta niin on meidän vastakin elettävä, että ainakin jokin oma tahto itse kullakin on.
Kommentit