Tedinblogi

B-ystävälleni tokaisin, että jos eläisimme 60- tai 70-lukua, olisin varmaan kommunisti. Minähän olen aatteelliseen idealismiin taipuvainen, vaikka nykyään vähän vierastankin erilaisia järjestöjä ja puolueita. Näen ne pikemminkin vahvojen yksilöiden temmellyskenttinä kuin aidosti aatteellisina yhteisöinä. Pikemminkin näyttää siltä, että aatteet tarjoavat iskusanoja, joihin yhteisöjen jäsenet haluavat uskoa ja joita voidaan käyttää kriitikittömien hallintaan. Pyydän arvoisaa lukijaa huomioimaan, että tämä on kärjistys. Ihminen on  yhteisöllinen, ja täydellisessä individualismissa, joka ilmenisi kaikkien kilpailuna kaikkia vastaan, parhaiten varmaan menestyisivät ne, jotka tajuaisivat asioissaan liittoutua kaverinsa kanssa. Ja saahan moni järjestö paljon hyvää aikaan. Tapanani ei ole paljastella saamieni yksityisten viestien sisältöä. Tänä yönä, kello 3.47, teen poikkeuksen, koska viestin kirjoittaja on minullekin vieras, siis kerrassaan anonyymi. Hän sanoo kommunismin vaikuttava...

Taannoin luonnostelin kohtuullisuuden politiikkaa muutaman poliittisen näkökulman kautta. Siihen, en ottanut kantaa, mitä tuo "kohtuullisuus" oikein on. Lopullista vastausta en tule tässäkään antamaan, mutta jotakin syvyyttä tuo aatteeni kaipaa. En halua sen olevan kuin jokin persu-aate, jolla ei näytä olevan lujaa pohjaa, vaan vain popularistisia kantoja enemmän tai vähemmän satunnaisiin päivänpoliittisiin kysymyksiin. Kohtuus voi olla joko eettinen ihanne tai käytännöllisten vaatimusten sanelema tila. Eettisenä ihanteena lähtökohta on, että ei ole hyvä olla kohtuuton, koska kaikki yliampuva on pahaksi. Tällainen kanta on minusta helposti moralisoiva: kohtuullisuutta erilaisissa asioissa on helppo vaatia muilta - oman toiminnan kohtuuttomuus voidaan ainakin itseltä selittää pois. Käytännöllisempi kohtuullisuuden määritelmä on se, että kohtuuttomuua aiheuttaa ongelmia. Kohtuuton alkoholinkäyttö aiheuttaa vakavia terveysongelmia. Kohtuuton kulutus aiheuttaa ympäristöongel...

Ihmiset uskovat tieteeseen. Tai sitä vartenhan moinen instituutio on tehty, että saataisiin asioista mahdollisimman hyvä tieto. Pragmaattisesti ajatellen homma toimii: hyvät tieteelliset teoriat ovat osoittautuneet hyvin käytännöllisiksi. Sairauksia parannetaan ja teknisiä vempaimia keksitään. Olen kyllä ennenkin kiinnittänyt huomiota siihen, että ihmiset tuppaavat ottamaan käyttöönsä  liiallisissa määrin innovaatioiksi kutsumansa jutut ennen kuin niiden vaikutuksia kunnolla tunnetaan. Tästä nyt sitten on koitunut vaikkapa ilmastonmuutos ja antibiootteja kestävät bakteerikannat. Ihmisiä, jotka eivät halua tai pysty suhtautumaan kriittisesti tieteen saavutuksiin, kutsun tiedeuskovaisiksi. Ymmärrän heitä johonkin rajaan asti: tiedettähän on erittäin vaikea kyseenalaistaa. Tutkimusten tulokset on saavutettu monien teräväpäisten ihmisten ahkeran työn tuloksena, joten yksittäiset tieteelliset väitteet ovat yksilön kannalta tavattoman vankasti perusteltuja. En esimerkiksi viitsisi l...

Minua ärsyttää elämäviisauksia jakelevat viisikymppiset. Sellaisia lauseita, kuin "onni on se, ettei ole onneton" tai "pitää nauttia pienistä asioista" ja "usko unelmiisi enemmän kuin pelkoihisi" käytetään toisten ihmisten elämän arvosteluun. Jos joku kaipaisi elämäänsä suurta muutosta, aina jossakin on joku, joka jauhaa noista pienistä iloista. Sinällään tuokin virke on oikea: pääosa elämän iloista on pieniä. Joskus ilonsa on yritettävä tieten tahtoen ja hampaat irvessä repiä lähes mitättömistä asioista. Oikeassaolo vain on vittumaista. Tokaisua "kyllä totuuden aina saa sanoa" käytetään ensisijaisesti toisen ihmisen loukkaamiseen. Oikea vastaus moiseen on turpakäräjät. Väkivalta nimittäin lopettaa vittuilun. Ja kun en oikein usko kirjaimelliseen turpiin vetämiseen, tyydyn kannustamaan tällaisten oikeassaolotörkeyksien uhreja henkiseen väkivaltaan. Sehän on nykyään ihan korrektiakin. Sama loukkaavuus on muissakin viisauksissa. Toisen ihmiset...