Kohtuullisuuden politiikka 2
Taannoin luonnostelin kohtuullisuuden politiikkaa muutaman poliittisen näkökulman kautta. Siihen, en ottanut kantaa, mitä tuo "kohtuullisuus" oikein on. Lopullista vastausta en tule tässäkään antamaan, mutta jotakin syvyyttä tuo aatteeni kaipaa. En halua sen olevan kuin jokin persu-aate, jolla ei näytä olevan lujaa pohjaa, vaan vain popularistisia kantoja enemmän tai vähemmän satunnaisiin päivänpoliittisiin kysymyksiin.
Kohtuus voi olla joko eettinen ihanne tai käytännöllisten vaatimusten sanelema tila. Eettisenä ihanteena lähtökohta on, että ei ole hyvä olla kohtuuton, koska kaikki yliampuva on pahaksi. Tällainen kanta on minusta helposti moralisoiva: kohtuullisuutta erilaisissa asioissa on helppo vaatia muilta - oman toiminnan kohtuuttomuus voidaan ainakin itseltä selittää pois. Käytännöllisempi kohtuullisuuden määritelmä on se, että kohtuuttomuua aiheuttaa ongelmia. Kohtuuton alkoholinkäyttö aiheuttaa vakavia terveysongelmia. Kohtuuton kulutus aiheuttaa ympäristöongelmia. Kohtuuton voitontavoittelu saa menestystä haalivat näkemään muut ihmiset vain pelinappuloina. Tarkoittamani kohtuullisuuden prinsiippi on kuitenkin se, että minun etuni ei saa olla sinulta pois. Tämäkään ei ole mikään yksinkertainen lähtökohta. Radikaalit liberaalit usein kysyvät, että miten minun ylenpalttinen menestykseni on joltakulta muulta pois. Tästä päästään vaikeasti hahmotettaviin kysymyksiin siitä, kuinka laaja jaettavissa oleva yhteiskunnallinen hyvä on ja millainen se on luonteeltaan. Lisääntyykö se, kun joku vain saa lisää taloudellista pääomaa, vai jaetaanko verrattain hitaasti lisääntyvää taloudellista ja muuta yhteiskunnallista hyvää koko väestön kesken. Kallistun sille kannalle, että mainen mammona kyllä lisääntyy, mutta ei rajattomasti, ja niin muodoin yhden hyvä osa voi olla toisen osasta pois.
Talousasioissa kohtuullisuus voi vielä olla jossain määrin tulkinnallinen asia. Sen sijaan ympäristöasiat eivät ole suhteellisia. Meillä on vain yksi ilmakehä, vain rajallinen määrä mineraaleja ja öljyä, vain tietty määrä meriä, vain verrattain vähän viljelyskelpoista tai suorastaan hedelmällistä peltomaata. Me elämme kohtuuttomasti. Nyt haalimamme hyvä on pois tulevilta sukupolvilta. Se ei ole suhteellista, että toimintamme muuttaa maapalloamme elinkelvottomaksi ihmiselle. Jyrkältä kannalta katsoen kohtuullisuuden vaatimus on suorastaa köydyyden vaatimus! Ja siihen edes minä itse mukavuudenhaluineni ja kulutustottumuksineni en ole halukas.
Vapaaehtoinen kohtuullisuus - on se nyt sitten köyhyyttä tai ei - on myös käytännön sosiaalisella tasolla hankalaa. Aina on ahneita ihmisiä, jotka ovat valmiita kahmimaan yli oman osuutensa, mikä se sitten lieneekään. He puhuvat "vaurastumisesta" ja "ansaitsemisesta". Etenkin tuo ansaita-sana on minusta mielenkiintoinen, ja olen sitä tässä blogissa käsitellyt aikaisemmin. Siihen suhtaudutaan melko kritiikittömästi. Se on moralistinen ilmaus, jolla helposti selitetään oma, kohtuuttoman hyvä taloudellinen asema: olen niin tärkeä tai niin hyvä ihminen, että minulle kuuluu enemmän mammonaa kuin noille toisille. Kommunnistit puhuivat proletariaatin diktatuurista: vähäosaisten pitää pakottaa hyväosaiset tyytymään vähempään vaikka väkisin, jotta vähäosaiset saisivat sen osan, jonka oikeasti ansaitsevat. Kohtuullisuutta voi ajaa joko vapaaehtoisena asiana, jolloin sen voisi uskovan juurtuvan ihmisten mieleen syvästi. Sen kai haluaa pitää, minkä itse haluaa omaksua ja johon on ihastunut. Mutta aiheuttavatko ympäristöongelmat, poliittinen epävakaus ja talouden tyhjiin odotuksiin perustuva luonne lopulta sen, että ihmiset kohtuullistavat toisiaan väkivalloin? Ja käykö silloinkin niin, että ne joilla on aseita ja valtaa, pitävät vanhat tapansa, mutta ajavat entuudestaan vähempiosaiset vielä ahtaammalle. Äärimmillään: kun tulevaisuuden kauhukuvat alkavat toteutua muodossa tai toisessa, annetaanko vähäväkisten kuolla vai tapetaanko heidät suorastaan?
Kommentit
Hahmottelin eilen vihdoin vastaustani ensimmäiseen kohtuullisuuden politiikkaa käsittelevään tekstiisi. Olet miettinyt asioita hyvin perusteellisesti, joten minunkin on täytynyt tehdä niin. Olin jo ajatellut kirjoittaa ensimmäiseen tekstiisi melko yksityiskohtiin menevän vastauksen, mutta ehkä lähestynkin asiaa toiselta kantilta, yleiskuvan kautta, varsinkin nyt kun sain luettavakseni tämän selkeyttävän kakkososan.
Minusta kohtuullisuuden politiikkasi on pääosin ihailtavaa! Sinun pitäisi päästä toteuttamaan politiikkaasi joskus. Vaihtaisin nimeksi KOHDENTAMISEN POLITIIKAN, koska "kohtuullisuus" ei sanana välttämättä vetoa nykyajan kasvusuuntautuneisiin mieliin.
Politiikassasi on kuitenkin minun näkökulmastani kolme isoa ongelmaa:
1) Kun puhut talouskasvun haitallisista ympäristövaikutuksista, et mielestäni ota tarpeeksi hyvin huomioon länsimaiden elinkeinorakennetta. Tällä hetkellä esimerkiksi Suomen bruttokansantuotteesta noin 70 prosenttia muodostuu palvelujen tuotannosta (sekä julkisista että yksityisistä). Taloudellinen kasvu ei siis tarkoita samaa kuin luonnon tuhoaminen tai materialistinen "kerskakulutus", jos otetaan huomioon palvelujen suuri osuus taloudellisessa kasvussa.
2) Et ota huomioon sijoittamisen osuutta ns. hyväosaisten päätöksissä. Puhut "ahneista" ihmisistä, mutta kukaan järkevä hyväosainen ei pidä ylimääräisiä rahojaan itsellään, koska inflaatio syö niiden arvoa ja koska niille saa sijoittamisen kautta tuottoa. Ja juuri tässä on ns. hyväosaisen tehtävä tärkeä valinta: mihin kannattaa sijoittaa? Niin sanotut helpot ratkaisut eivät välttämättä ole parhaita, sillä monissa sijoittajille tarkoitetuissa pakettiratkaisuissa ei lopulta voi kontrolloida, millaisiin kohteisiin sijoitetut varat menevät. Mutta jos selvittää asioita ja varmistaa, että sijoitukset käytetään kestävän kehityksen mukaiseen liiketoimintaan, en näe ongelmaa vaurastumisessa.
3) Vihjailet aika vahvasti siihen suuntaan, että hyväosaisuus tarkoittaisi samaa kuin piittaamattomuus tai epäeettisyys. Tämä liittyy osittain kohtaan 2), mutta tarkoitan asiaa laajemminkin kuin vain siitä näkökulmasta, millaisina kuluttajina tai sijoittajina näet hyväosaiset. Tietysti on olemassa ihmisiä, jotka haluavat käyttää kaikki rahansa vain itseensä. Mutta onko esimerkiksi median antama kuva hyväosaisista mielestäsi objektiivinen? Minusta voisi enemmän puhua muun muassa sellaisista maailmanluokan julkkiksista ja varakkaista ihmisistä, jotka käyttävät suuria summia hyväntekeväisyyteen. Minusta se on yksistään hyvä ajatus, enkä haluaisi, että yksikään noista hyväntekeväisyyteen osallistuvista hyväosaisista olisi yhtään köyhempi. Tämä oli nyt vain yksi esimerkki. Pointtina oli se, että hyväosaisuuden ja epäeettisyyden suora rinnastaminen on mielestäni outoa.
Lopuksi vielä ihan eri asiaa: Haluaisin joskus viestitellä kanssasi sähköpostin tai vastaavan välityksellä. Olisiko sinulla mielenkiintoa sellaiseen? Minulla on anonyymi sähköpostiosoite, joten halutessasi voisimme viestitellä täysin anonyymeinäkin. Minusta tuntuu, että meillä voisi olla paljon keskusteltavaa. Lisäksi uskon, että joistain asioista olisi mukavampaa kirjoitella ilman, että koko maailmaa näkee keskustelumme. (Sitä paitsi koen hieman loukkaavana sen, että aina sinulle kommentoidessani minun täytyy TODISTAA, etten ole ROBOTTI.)
Minut tavoittaa sähköpostiosoitteesta ted@suomi24.fi
Minuakin ärsyttää tuo antirobottitodistelu. Joudun siis todistamaan hypoteettisen ihmisyyteni, vaikka olisin kirjautuneena sisään. Tutkailen, voinko poistaa sen.
1) Länsimaisesta elintasokehityksestä ei voi puhua muistamatta, että monet kulutuksemme aiheuttamat ympäristöongelmat on ulkoistettu halpatuotantomaihin. Kaikennäköistä roinaa ostetaan ja kulutetaan kiihtyvällä tahdilla, eikä ole mitenkään mahdollista tuudittautua siihen, että jonnekin Kauko-Aasiaan dumpatulla saastuttamisella voisimme välttää vastuumme. Kiinalaiset hukkuvat meidän paskaaamme.
2) Sijoittamista voi kai olla enemmän tai vähemmän eettistä. Riskinotto ja tulevaisuuteen asetetut toiveet ovat kaiken elinkeinotoiminnan kehittymisen keskeisiä ehtoja, jos mitään olen taloudesta tajunnut. Esitän vertauksen: maanviljelijällä on tontillaan 20 tonnia sontaa. Minulle on syntynyt sellainen käsitys, että nykyään jotkut rahamiehet olettavat tuon sonnan omistamisen olevan oikeutus lisäomaisuuden kertymiseen. Kuitenkin se sonta pitää levittää pellolle, että se jotakin tuottaa. Tyhjä "vaurastuminen" on vain tuohon sontakasaan kohdistuvilla odotuksilla käytävää kauppaa, jossa sonnan arvo lopulta ylittää sen sadon arvon, joka sonnan lannoittamilta pelloiltaa saataisiin. Jossain vaiheessa tällainen odotuskauppa haukkaa paskaa.
3) Maailmanluokan julkkikset, jotka osallistuvat hyväntekeväisyyteen, ovat hyvin marginaalinen ilmiö. On tietenkin arvostettavaa, että Metallica antaa 25 000 euroa Hurstin vähäosaisten hyväksi tekemällä työlle. Meidän materiaalinen hyvinvointimme kuitenkin perustuu siihen, että meillä on varaa ostaa lenkkareita ja tietokoneita maista, joissa ihmiset tulevat hädin tuskin toimeen palkallaan ja joissa on myös suoranaista köyhyyttä. Millä moraalisella perusteella joku kiinalainen ansaitsee työstään vähemmän kuin suomalainen? Minä näen tällaisen epäreiluuden yhtenä mahdollisena konfliktien lähteenä. Toistaiseksihan halpatuotantomaissa vallitsee meidän kannaltamme edullinen kuri ja järjestys, mutta entäpä sitten, kun syntyy jokin uusvasemmistolainen liike, joka mobilisoi suuret joukot aasialaisia? Loppuu halpa roina meiltä, mikä taatusti näkyy elämässämme tavalla tahi toisella. Olen aikaisemmin blogissani problematisoinut näkemystä, että Suomi - varakas yhteiskunta - elää viennistä, ja väittänyt, että päin vastoin, se elää tuonnista.
Näin siis kommentoin esiin nostamiasi asioita. Tietyssä mielessä ne ovat yksityiskohtiva, vaikka tärkeitä sellaisia. Kiintoisampaa lienee maailmakuvien ja elämännäkemysten erilaisuus. Mietin vain, että ovatko ne niin suuria asiakokonaisuuksia, että keskusteleminen on vaikeaa . Mutta toisaalta, pitääkö ollakaan helppoa? Ei kai sivistyminen koskaan ole lepsuillen käynyt.
Mitä tulee sähköpostikeskusteluun, niin haluan kuitenkin sanoa, että olen täysin amatööri tässä yhteiskuntateoriassa. Parhaimmillanikin olevan vain hämmästelykyikyinen sivullinen. Viestisi ovat kuitenkin kovasti tervetulleita niin tänne kuin sähköpostiin.