Tedinblogi

Aurinko ei paista risukasaan. Jos kuu joskus kumottaakin, se on vain heijastusta. Tähdet tuikkivat vain toisilleen. Jolla jotakin on, jakaa vain osattomuutta osattomille.

Varhaisemmissa Kaikkeus-teksteissäni olen päätynyt siihen, että todellisuudessa voi olla asioita, jotka ovat liian monimutkaisia tai laajoja käsityskyvyllemme. Pohdin myös, että jos nykyisillä resursseillamme voimme muodostaa maailmankuvan jossa kaikelle on johdonmukainen selitys, on turha kuvitella mitään ihmisjärkeä ihmeellisempää olevan olemassa. Jos sellaista onkin, se ei mitenkään vaikuta meihin. Kolmantena näkökulmana esitän ajatuksen, että yksittäinen ihminen ei ehkä mitenkään voi ymmärtää kaikkea. Yleisnerojen ja kaikentietäjien aika on mennyttä jo siitä syystä, että tiedon määrä on lisääntynyt järjettömästi – kirjaimellisesti! Sen sijaan ihmisyhteisö voi muodostaa huomattavasti yhden ihmisen resursseja laajempia tietovarantoja. Asia ilmenee vaikka niin, että jos nyt jotain asiaa ylipäätään keksii ajatella, siitä todennäköisesti löytää vihjeitä tai suoranaisia tutkimustuloksia Googlella tai viimeistään yliopiston tietopalveluista. Asia ei ole akateemisesti koulutetuille mi...

Pohdin aikaisemmin, että mitä kaikkea voimme tietää ja yritin myös hahmotella jonkinlaista ajatusta kaiken inhimillisen käsityskyvyn ylittävistä asioista. Filosofisesti ajatus kaatunee witgensteinilaiseen tautologiaan: mistä ei voi puhua, siitä pitää vaieta. Niinpä: mitä ei voi käsittää, siitä ei voi esittää väitteitä. Käsityksemme ylittävien asioiden olemassaolo jää uskonasiaksi. Asiaa voisi lähestyä pragmaattiselta kannalta. Tarvitsemmeko me lisätietoja ymmärtääksemme maailmankaikkeutemme toimintaa? Sitten valistusajan ainakin tietävimmät yksilöt ovat saavuttaneet huimaa edistystä. Tutkimalla yhä pienempiä asioita on oivallettu yhä suurempia asiakokonaisuuksia. Ja ehkä myös päin vastoin. Tästä kehkeytyy siis käytännöllinen kaikentietämisen argumentti. Kun meillä on toimiva ja yhtenäinen selitys kaikelle, mitä havaitsemme, tiedämme kaiken. Ja mehän tiedämme valtavasti. Useimmille ilmiöille meillä on syy tiedossamme. Sitten on niitä asioita, joista meillä on ainakin valistuneita a...

No ei. En kelvannut Räpsöön duuniin. Se siitä toivosta.

Meinaan muuttaa Räpsööseen. Siinä ei ole enää kuin yksi mutka matkassa. Tarttis saada työpaikka. Sellaistakin olen hakenut niiltä seuduin. Niillä seuduin asustaa myös vanha partiokaverini Lokki, joka on siihen nähden kiitettävästi tukenut suunnitelmaani, että soitti tuttavalleen, joka on töissä siinä paikassa, johon pyrin, ja sanoi, että ottaisivat minut töihin. Hieno virke! Merkittävää tässä on se, että olin Lokkiin yhteydessä ensimmäisen kerran liki 20 vuoteen. Hiukan muriseva ääni ja pinnalta karhea puhetapa olivat sangen tutut.  Lokki on mua niin monessa jutussa ongelmaisessa nuoruudessani auttanut, että hiukan jopa hävetti pyytää taas palvelusta. Mutta toisaalta, en mä olisi sille ikinä soittanut ilman asiallista asiaa. Ja mää haluan sen duunin. Ja asua Räpsöössä. Tai edes Meri-Porissa. Siellä on meri ihan rannassa, ja sitä jatkuu Ruotsiin asti. Niijjoo. Sit tää Sarppu, joka ottaa mahdottoman hienoja valokuvia, on kanssa räpsööläinen. Mahtaakohan tuntea Lokin, en tiedä. T...

Pienin asia, jonka osaan kuvitella ja jonka esittelen blogini ammoisessa aamuhämärässä on nimeltään (.) tai (1) tai jotakin sinne päin. Kuvittelin, että se olisi maailmankaikkeuden pienin osanen, joista kaikki ulotteiset asiat muodostuvat. Eli siis.. aivan kaikki! Pikkuhippuset ovat kiinnostaneet tiedemiehiä kovasti. Higgsin bosonin jo kerran. Minä kuljin Kaskenmäkeä ylös, Boson Higgs lyllersi alas ja kysyi tietä yliopistolle. Satunnaisessa kohteliaisuudenpuuskassa, neuvoin, vaikka minua kyllä säälitti sen pienuus. Onneksi se on niin pieni, että sopii asfaltin koloon, jos auto uhkaa ajaa päältä. Olisi kuitenkin pitänyt kysyä siltä, että tunnistaako se itsensä noista minun määreistäni, vai onko sillä itselläänkin ulottuvuuksia. Saman tien olisin voinut kysyä, että pystyykö sen mittakaavasta hahmottamaan esimerkiksi ihmisen yhtenä kokonaisuutena. Ja jos olisin ollut oikein filosofisella tuulella, olisin voinut poiketa sen kanssa ravintola Vanhaan Apteekkiin. En tosin tiedä, onko sie...

Strato. Meksikosta. Ihan melkein uusi. Vireessä - jopa hetken soittamisen jälkeen. Vähän pehmeäsointinen, kun body on leppää. Kannessa kuitenkin kaunis loimuvaahteraviilu. Tuntuu vähän stratolta, mutta ehkä voin suopua siihen, että sormeni tottuvat vähitellen.

Miltä tuntuisi olla päivä vastakkaisen sukupuolen edustajana, minun tapauksessani siis naisena? Mitä kaikkea tehdä ja kokea? Aivan varmasti olisi mielenkiintoista tutustua omakohtaisesti vastakkaisen sukupuolen anatomisiin yksityiskohtiin. Sen lisäksi olisi kiintoisaa tietää, millaista kohtelua saa kaupungilla tai missä tahansa, missä satunnainen ihmisjoukko kohtaa toisiaan. Moni varmasti olisi mielellään kaunis nainen tai komea mies. Kukapa haluaisi olla ruma ja tulla kohdelluksi kuten rumia ihmisiä kohdellaan. Vaan ehkä se olisi hyvä, ellei sitten vallan toisen seikkailun aihe. Tai jospa käykin niin, että hyvä haltija toteuttaa vaihtokokeiluun halukkaiden toiveet hiukan erikoislaatuisella tavalla: rumat miehet hän muuttaisi kaunottariksi ja kaunottaret ulkonäöltään vaatimattoman näköisiksi miehiksi. Vastaavasti komeat miehet saisivat tuta päivän ulkonäöltään vaatimattomana ja vaatimattomat näköiset miehet haltia muuttaisi komistuksiksi. Arvoisa lukija, älä viitsi jätkyttää m...