Ei sit!

No ei. En kelvannut Räpsöön duuniin. Se siitä toivosta.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tiedeharha

Ihmiset uskovat tieteeseen. Tai sitä vartenhan moinen instituutio on tehty, että saataisiin asioista mahdollisimman hyvä tieto. Pragmaattisesti ajatellen homma toimii: hyvät tieteelliset teoriat ovat osoittautuneet hyvin käytännöllisiksi. Sairauksia parannetaan ja teknisiä vempaimia keksitään. Olen kyllä ennenkin kiinnittänyt huomiota siihen, että ihmiset tuppaavat ottamaan käyttöönsä  liiallisissa määrin innovaatioiksi kutsumansa jutut ennen kuin niiden vaikutuksia kunnolla tunnetaan. Tästä nyt sitten on koitunut vaikkapa ilmastonmuutos ja antibiootteja kestävät bakteerikannat. Ihmisiä, jotka eivät halua tai pysty suhtautumaan kriittisesti tieteen saavutuksiin, kutsun tiedeuskovaisiksi. Ymmärrän heitä johonkin rajaan asti: tiedettähän on erittäin vaikea kyseenalaistaa. Tutkimusten tulokset on saavutettu monien teräväpäisten ihmisten ahkeran työn tuloksena, joten yksittäiset tieteelliset väitteet ovat yksilön kannalta tavattoman vankasti perusteltuja. En esimerkiksi viitsisi l...
Lue lisää

Onko nyt niin, että tämä toimii yhä?

Lempilapsestaan on vaikea luopua. Jopa entisestä lempilapsestaan. Arvelin unohtaeeni salasanat ja muut, mutta ehkä tämä on yhä käytettävissäni. Jos tätä joku ammoinen tuttu yhä lukee, niin haluan kertoa, että vaikeutuvista psyykkisistä ongelmista huolimatta olen yhä hengissä. Olen jopa purjehtinut kesällä, tavannut vähiä tuttaviani ja ajatellut ihmisiä, joita tunsin 20 vuotta sitten. Erityisesti mielessäni näistä blogiin liittyvistä ihmisistä on O'ou Oy:n yhtiökumppanini. Jos ikinä luet tätä, haluan sinun tietävän, että olen ajatellut sinusta tuhat hyvää ja kaunista ajatusta ja toivon, että elämäsi on edes pääpiirteissään mallillaan. Muillekin vuosien takaisille pitkä- tai lyhytaikaisille lukijoilleni ja ystävilleni haluan jättää tervehdyksen. Emme varmaan enää tapaa, emme netissä emmekä ihka oikeassa elämässä, mutta jos kellä sattuu oikeita yhteystietojani olemaan, niin viestejä vastaanotetaan kiitoksella.
Lue lisää

Vittumaista elämää

Kiusaaminen on viisainta aloittaa viimeistään ala-asteella, ellei jo päiväkodissa. Omanarvontunnon perusteellinen rappeuttaminen syöksee uhrin lopulta jonkinlaisen itsetuhon kierteeseen. Kostoyritykset taas aiheuttavat eniten pahaa kostajalle itselleen. Kiusaajahan on kuitenkin se tähtisilmäinen menestyjä, jota monet kadehtivat. Hyvin alustettu kiusaaminen alkaa sopivalla väkivallalla. Sanotaan nyt vaikka, että vähän turpiin ja kova lumipallo naamaan aika ajoin. Jos veri roiskuu, ollaan se hetki kaveria, että saadaan kerjättyä anteeksianto, ettei kiusan kohde kerro vanhemmille, opettajille tai mikä pahinta - isokokoiselle isoveljelle. Yksin jätetty kiusankohde on paitsi huomiota. Ja sitähän kiusaajat hänelle suovat. Ilkeitä eleitä, nyrkiniskuja välitunnilla, vettä talvikenkään kun pakkasta on 30 astetta ja mitä sitä luova tähtisilmä, opettajien ja vanhempien lemmikki ikinä osaakaan keksiä ja toteuttaa, kun kukaan ei ole näkemässä. Vähä vähältä kiusattu reagoi yhä pienempiin ja pienempi...
Lue lisää