Tedinblogi

Edellisen hitonmoisen häsäköinnin kevennykseksi määrittelen musiikinteorian. Musiikinteoria on musiikkia kuvailevaa, järjestelmällistä kielenkäyttöä. Se ei ole matemaattisluontoista salatiedettä. Se ei edellytä yliluonnollisia kykyjä. Musiikinteorian tunnit eivät ole tylsiä. Musiikinteoria on yhtä välttämätön ilmiö kuin itse musiikki - ainakin niin kauan kuin oletetaan että musiikilla on kuulija. Jos ei opiskele sitä musiikinteoriaa, jota alan oppilaitoksissa opetetaan, alkaa hyvinkin pian kehittää omia ilmauksiaan säännöllisesti kuulemilleen ilmiöille. Jos kuuntelee poppia auton radiosta työmatkalla, ei varmastikaan tarvitse säveljärjestelmien yksityisohtien tuntemista. Jos sihteeri töissä kysyy, millainen on jonkun poppistaran uusi hitti, on pakko käyttää jotakin ilmauksia. Kahvipöytäkeskustelussa riittää melko epätäsmälliset luonnehdinnat ja vertaukset, että sihteeri saadaan uskomaan kyseisen popin olevan tylsää. Jos taas halua soittaa kitaraa omaksi ilokseen ja vaimonsa suruksi, on...

Tavallisinta musiikkia on siis pöydän tai muun sellaisen pinnan naputtelu sormilla. Musiikkia on myös se kun klapeilla hakataan kottikärryä tai hurtta kuuntelee haukkunsa kaikua suviehtoossa. Nyt alkaa hurja osuus. Pidelkää kiinni hatuistanne! Tiedossa on murtolukuja ja muuta korkeampaa matematiikkaa. Ja vähän astrologian ja -nomian välistä sekalaista hölynpölyäkin. Tälläkään kertaa en esitä näkemystä siitä, miten nenänkaivajasta koulutetaan sinfonioiden säveltäjä, mutta jotakin siihen suuntaan. Lapsi tajuaa yhtä ja toista musiikista jo syntyessään, ellei satu potemaan amusiaa , kyvyttömyyttä hahmottaa sävelten välisiä suhteita. En ole ihan vakuuttunut vikipedian näkemyksestä, että alle vuoden ikäinen lapsi erottaisi riitasoinnut eli dissonanssit konsonansseista.. sopusointu ei ole laajalti käytössä musiikkiterminä, mutta siitä con-sonansissa tietenkin on kyse. Koska minulla ei ole mitään perusteltua vastaväitettä, tyydyn näkemykseen, että nuo kaksi musiikillista ilmiötä erotetaan hyvi...

Noin vuonna 1994 venyin Koivuniemen pihalla. Oli oikein kaunis suviehtoo. Naapurin lehmät käyskentelivät niityllä, jokin itikka pyrki inisemään korvan seutuvilla ja lähiseudun mökkiläiset käryttivät lihojaan grilleissä. Silloinen Mosse-piski haukkui siinä pihapöheikön syrjällä. Sehän ei ollut pieni otus. Pienehkön piirongin kokonaisena se sai louskutuksensa kantamaan kumeana pitkin laajaa peltoaukiota. Välillä se kuunteli haukkunsa kaikua. Pohdiskelin, että luuleeko se haukkuvansa jonkun toisen koiran kanssa vai oivalsiko se, että oma haukkuhan sieltä metsänrajasta kantaa takaisin. Jotenkin jäin siihen käsitykseen, että Mosse kyllä ymmärsi nimenomaan leikkivänsä oman äänensä kaiulla. Jos se olisi luullut haukkuvansa toisen koiran kanssa, se ei olisi ollut yhtä rauhallinen. Niin yksinkertaista on musiikki. Äänellä leikkimistä. Äänten tuottamista omaksi tai yhteiseksi huviks tai joissain tapauksissa myös hyödyksi tai tunnetilojen hallitsemiseksi. Onhan se hienoa että on sinfonioita, säv...

Viime vuosina on käyttöön tullut uusi musiikinteoreettinen termi kertsi . Kertsi on se, mitä ennen sanottiin kertosäkeeksi. Se on siis sävelteoksen, usein nimenomaan laulun, osa, joka esitetään suunnilleen samanlaisena säkeistöjen ja mahdollisten välisoittojen tai soolojen välissä. Termi on kuintekin tätä monikäyttöisempi. Esittelen seuraavaksi kertsin käyttöä erilaisissa teoksissa. En kuitenkaan mene niin pitkälle musiikinhistoriaan, kuin osaisin. Aloitamme 1500-luvusta. Mardigaali : kertsi on moniääninen. Kukin laulaja siis laulaa samanaikaisesti omaa melodiaansa, joista kutoutuu jatkuvasti vaihteleva sointukulku. Erityistuntomerkki, joka ei ole aivan välttämätön edellytys sille että sävellys on madrigaali, on kertsin yksinkertainen sanoitus: Fa-la-la-lala... Passio : kertsi kuulostaa kovasti luterilaiselta virreltä. Teoksessa yleensä useita erilaisia kertsejä. Välissä on pitkäpiimäistä, yhden tai kahden sävelen jollotusta ja cembalon helskäyksiä. Rondo : kertsien välissä toinen tois...

Laulu- ja soitinyhtye Nightwishiin tutustuin ensimmäisen kerran joskus 1990-luvun jälkipuoliskolla jollakin orivedenreissulla. Veljmies soitteli näyttehiä, levy oli kaikeit Oceanborn. En totisesti ihastunut ensikuulemalla. Yhdistin musiikin silloin keskeneräisiin opinkappaleihini, soinnutus- ja kontrapunkti II -kursseihin. Sinfoniabändin soittimien ja soundimaailman yhdistäminen metalliin ei tuntunut mitenkään erityisen uudelta idealta. Aikaisemmin samaa ovat harrastaneet jo mm. Yngwie (J.) Malmsteen, Deep Purple ja Rainbow. Nightwishin musisointi on taidokasta, paitsi ensimmäisellä levyllä, jossa julkisuuteen on livahtanut falskia laulua. Mitään järisyttävää uutta kyseinen orkesteri ei esitä soittopelien käsittelyssä tai kappaleidensa rakenteissa. Ja jos oikein rehellinen olen, niin monet yhtyeen sanoituksista ovat minusta jotensakin lapsellisia. En oikein osaa ihastua fantasiamaailmoihin. Mutta enpä laske sitä syyksi tai viaksi kenellekään. 90-luvun loppupuolella kävin laulutunneilla...

Saimme isoveljen kanssa pääsyn treenikämppään. Tarkoitus olisi ensinnä tärvellä itseämme kokoliharuoalla. Ehkä syömme sikaa. Ja sitten pariksi tunniksi mekkaloimaan. Aattelin että yksi nainen olisi hyvä olla mukana. Naiset kun ylpeänä aina kertovat osaavansa tehdä monia asioita samaan aikaan. Jos nyt sitten joku tulisi soittamaan bassoa ja rumpuja.

Pyhän Kirjan mukaan Jeesuksen ensimmäinen ihmetyö oli veden muuttaminen viiniksi Kaanaan häissä. Kerran, ajankohdan täsmentämiseksi sanon vaikka, että kuluneen vuoden aikana, kävin keskustelun Kaanaan häiden viinistä. Kiistakumppanini, hurskas ja oikeamielinen nainen, oli ehdottomasti sitä mieltä, että Jeesuksen viini oli alkoholitonta. Niin kaiketi. Eihän Jeesus nyt ryyppyjuhlissa rampannut. Ja eihän kukaan kunnon mies moisiin bakkanaaleihin mene äitinsä, saati sitten oppilaidensa kanssa. Katselin, mitä Raamattu oikeastaan kertoo niistä juhlista. Kas tässä linkki: joh 2: 1-25 . Kirja kertoo, että oli juhlat, joissa olivat läsnä ainakin sulhanen, ehkä siis myös morsian, juhlien valvoja, Jeesus ja opetuslapsia ja Maria. Juhlien valvojan läsnäoloa sopisi muuten meikäläisissäkin rymyjuhlissa harkita. Olisi turvallisempaa hörppiä. Takaisin asiaan: oli siis niin, että viini oli loppunut kesken juhlien. Kuten tiedämme, se on kenkkua, jos viinakset loppuvat kesken kekkereiden. Niinpä Maria m...

Huumori on vakava asia. Tämä juttu ei taatusti naurata. Huumorin vakavuudesta kertoo muunmuassa se, että Oriveden opistolle perustetun huumorin ja satiirin instituutin tilaisuudet eivät vedä väkeä ( lue vaikka tästä ). Huumorin tekeminen on vaikeaa ja Oma huumorintajuni lienee lisäksi melko mutkikas. Aikanaan en jaksanut seurata Kummelia, koska sen sketsit olivat typeriä. Antikliimaksin huippuna naurunjuureksi tarkoitettu pätkä, jossa kaksi hahmoa menivät VR:lle töihin. Toinen sai työkalukseen Dv12-veturin ja toinen resiinan . Jotakin huvia olisi voinut irrota siitä, että resiinamies olisi työkalullaan kiskonut tuhannen tonnin painoisen tavarajunaa nopeammin kuin Dv12 1000 hevosvoiman moottorillaan. Ilmeisesti monien mielestä on hauskaa, että jollakin käy jostakin yksinkertaisesta syystä huono tuuri. Minusta tuo kuitenkin rinnastuu siihen, että joku menisi tästä nurkiltani keskustaan sinisellä bussilla ja toinen keltaisella. Ja sille keltaisen bussin kyytiläiselle pitäisi sitten naur...

Taas pitää seksistä kirjoittaa. Siitä puhe, mistä puute. Luin peräti Osmo Kontulan sanoneen, että suomalaiset naivat vähemmän kuin ennen (ehttp://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2008/08/20/seksin-puute-uhkaa-suomen-taloutta/200821533/12). Ja Kontulahan on Suomen seksiguru numero yksi tai kaksi, riippuen siitä, pitääkö häntä Elina Haavio-Mannilan suhteen seuraavana vai edeltävänä. Syyt tähän olivat jotenkin kaksinaiset: toisaalta vaatimustaso näyttää nousseen. Naimakaverin pitää olla täydellinen, että kelpaisi. Se tietenkin syö tavallisten, ja etenkin meidän habitukseltamme tavallista vaatimattomampien, kysyntää. Toisaalta taas etenkin naiset kärsivät yhä estoista, jotka ilmenevät sekä psyykkisinä että fyysisinä vaikeuksina seksipuuhissa. Ja tämä siis aikana, jona luulemme olevamme seksin suhteen avoimempia kuin koskaan. Kummallista ja jopa huvittavaa on se, että puutteen aiheuttamaa tuskaa puretaan sitten harrastuksiin, luottamustoimiin ja sen sellaiseen hääräämiseen. Noilta puuhilta taa...

Kummallista, miten tunnen monien ihmisten suruja ja toisten iloja. Minulla on jopa läheisiä ihmisiä, joista tunnen vain toisen puolen, mutta olkoot he tässä luettelematta. Ovatko jotkut ihmiset tosiaan sellaisia, että tuntevat iloa vain joskus ja jotkut sellaisia, jotka tuntevat surua ja masennusta vain harvoin? Olen kuullut aika ajoin selitettävän, että monet hyväntuuliset ja valoisat ihmiset peittelevät suruaan. Voi olla, en kiistä. En ole samaakaan mieltä, sillä toistaiseksi ajatusten luku ei suju, olkoonkin että tuo ajukopan kuvaaminen erilaisilla vempeleillä kuuluu edistyvän nopeammin kuin ajatus siitä, mihin kaikkeen moisia rakkineita voi käyttää. Onneksi meillä tavallisilla tallaajilla ei ole pääsyä moisten vehkeiden käyttäjiksi. Ei kestäisi kauan, kun niitä käytettäisiin potentiaalisten rikollisten seulontaan ja tuomitsemiseen ennen kuin on aihetta. Kenties aloitettaisiin siitä, että iloluontoiset pistettäisiin tomografiavehkeeseen ja murheenlapset saisivat sitten tehdä tulkint...