Tedinblogi

Jouluyö, juhlayö Okei, olkoon niin. Kai se jonkin lajin kekkeruusi tosiaan on. Päättynyt kaikk' on työ Kuinka niin? Jo seuraavassa säkeistössä mainitaan, että paimenet olivat yövuorossa. Kaks vain valveill' on puolisoa Vielä Beetlehemiin lähtiessään Joosef ja Maria olivat kihlapari. Lapsen herttaisen nukkuessa Niin. Kai he valveilla olivat, kun Maria oli juuri synnyttänyt. Seimikätkyessään Nii-ih. Syöttökaukaloon pistettiin lapsi, heinille härkien kaukalon.

Olen alkanut nauttia nukkumaanmenosta. Päivässä on kaksi mahtavaa hetkeä: aamukahvin ensi hörppy ja se kun saa illalla mennä vuoteeseen. Jään usein hämärään valvomaan ja ihmettelemään mieleeni virtaavia ajatuksia. Tuntuu mukavalta maata lämpimän peiton alla ja pitää pään alla viileää tyynyä ja tuntea vartalon paino patjaa vasten. Ei ole enää kiire mihinkään – vaikka harvoin minulla muutoinkaan on mihinkään kiirettä. Ei tarvitse enää tehdä mitään. Saa vain olla, ja usein toivon, etten nukahtaisi kovin nopeasti, koska siinä torkahduksen rajamailla on mukava häälyä. Useimmat tajuntaani virtaavat ajatukset ovat mukavia, vaikka toisinaan joukkoon mahtuu myös pelottavia tai inhottavia mielteitä. Olennaista on kuitenkin omaan ajatteluuni kohdistuva asenne. Ajatukset toki kumpuavat jostakin syvältä mielestäni, joten ne ovat osa persoonaani, mutta ne eivät kuitenkaan ole koko minä. Mielessäni tai ajatuksissani on kerrostumia, ja jollakin ylemmän tason ajattelulla voin seurata syvemmältä ku...

Muutaman kerran vuodessa kaipaan vanhoja kavereita. Minne katosivat pihakaverit Päivi, Pia, Kari, Marko, Maarit, Toni, Taru ja naapuritaloyhtiön Mira? Entä koulukaverit – siis ne jotka eivät kiusanneet minua? Missä Jussi, toinen Jussi, Jarkko... Entä partiokaverit? Ja miksi minä luettelen nimiä, jotka eivät merkitse kenellekään lukijoistani mitään? Mutta miksei edes sattumalta tiet käy yhteen uudelleen. Suomi on kuitenkin pieni paikka. Yhdeksännellä luokalla tapahtui jotakin hämärää. Olin lintsannut usein ja paljon seitsemännestä luokasta alkaen. Viimeisen yläastevuoden viimeisinä kuukausina olin tunnollisesti joka päivä koulussa, mutta olin ajautunut jotenkin erilleen kavereistani. Samojen naamojen kanssa vietin välitunnit kuin aikaisemminkin, mutta suhteemme oli muuttunut. Minusta oli tullut ulkopuolinen. Läheisin luokkakaverini jakoi aikaa monille sellaisille, jotka aikaisemmin eivät kuuluneet meidän neropattien ryhmään. Emmehän me itseämme neropatteina tosin pitäneet, mutta eh...

En ole kirjoittanut tänne moneen kuukauteen. Yhtä ja toista on tapahtunut. Töitä on tehty ja harrastuksia harrasteltu. Tässäkään tekstissä en esitä isoja ajatuksia. Maailma on luotu ja ihmisen mahdollisuus tai mahdottomuus ymmärtää kaikkeutta on tutkailtu. Nyt siis kuulumisia. Sain uuden työpaikan. Muuan paikallinen terveys- ja sosiaalialan yhdistys haluaisi leipoa minusta toiminnanjohtajansa. Mikään suuri järjestö ei ole kyseessä, mutta kuitenkin jo toimintansa vakiinnuttanut kerho. Vuosi sitten aloittelin pienellä palkalla eräässä toisessa yhdistyksessä. Mitä ihmettä on tapahtunut puolessatoista vuodessa? Syksyllä 2013 masennuin jälleen. Eikä se ole tykkänään helpottanut. Ei tule helpottamaan ikinä. Olen katsellut maailman menoa mustin miettein ja kärsinyt ahdistuksesta. Olen nukkunut yöstä toiseen kuin tukki tai valvonut hermostunein miettein. Voisin ryhtyä ylistämään itseäni. Krenaavasta mielestäni huolimatta olen ollut aktiivinen. Mutta ei, mihinkään oman erinomaisuud...

Niin tapahtui, että ajoin uuden Suzukini ojaan ja romuksi. Itse pääsin lähes pelkällä säikähdyksellä. Vappuaattoillan vain olin sairaalassa tarkkailtavana ja tutkittavana. Vanha pyörä vielä jäi. Lisäksi odotettavissa on sakot varomattomuudesta. Niistä kuullee ensi viikolla. Motskariaiheinen filosofia loppuu kuitenkin toistaiseksi tähän.

Moottoripyörä on oikeastaan aika tylsä väline. Se liikkuu eteen päin. Sitä voi vaivalloisesti työntää takaperin. Sen lisäksi se kääntyy vasemmalle ja oikealle – kumpaankin suuntaan periaatteessa yhtä hyvin. Sen tehtävä on välittää moottorin voima tiehen ja tarjota kuljettajalle vähäisen määrän mukavuutta, jotta pyörän kuljettaminen ja hallinta eivät olisi ylivoimaisen raskas tehtävä. Lisäksi siinä on muutama turvavaruste: valot näkemistä ja näkymistä varten sekä suuntavilkut; töötti; jarrut liike-energian muuttamiseksi lämmöksi mahdollisimman nopeasti ja lisäksi joissain pyörissä on erilaisia tavarankuljetuslaatikoita tai -laukkuja. Hyväkuntoinen moottoripyörä on melko vakaa laite. Se pysyy suunnassaan pyörissä vaikuttavan hyrrävoiman avulla. Ihmisen tasapaino-aistilla on osansa asiaan, mutta jos moottoripyörän päältä hyppäisi vauhdissa, se jatkaisi suoraan tai ehkä loivasti kaartaen, kunnes törmäisi esteeseen. Ihmisellä on siis oikeastaan kolme eri tehtävää moottoripyörää ohjates...

Ajan henki on olla ajan renki.