Moottoripyörä

Moottoripyörä on oikeastaan aika tylsä väline. Se liikkuu eteen päin. Sitä voi vaivalloisesti työntää takaperin. Sen lisäksi se kääntyy vasemmalle ja oikealle – kumpaankin suuntaan periaatteessa yhtä hyvin. Sen tehtävä on välittää moottorin voima tiehen ja tarjota kuljettajalle vähäisen määrän mukavuutta, jotta pyörän kuljettaminen ja hallinta eivät olisi ylivoimaisen raskas tehtävä. Lisäksi siinä on muutama turvavaruste: valot näkemistä ja näkymistä varten sekä suuntavilkut; töötti; jarrut liike-energian muuttamiseksi lämmöksi mahdollisimman nopeasti ja lisäksi joissain pyörissä on erilaisia tavarankuljetuslaatikoita tai -laukkuja.

Hyväkuntoinen moottoripyörä on melko vakaa laite. Se pysyy suunnassaan pyörissä vaikuttavan hyrrävoiman avulla. Ihmisen tasapaino-aistilla on osansa asiaan, mutta jos moottoripyörän päältä hyppäisi vauhdissa, se jatkaisi suoraan tai ehkä loivasti kaartaen, kunnes törmäisi esteeseen. Ihmisellä on siis oikeastaan kolme eri tehtävää moottoripyörää ohjatessaan: kiihdyttää, hidastaa tai saattaa moottoripyörä sellaiseen tasapainotilaan, jossa se kaartaa. Neljäntenä tehtävänä voisi sitten olla turvavarusteiden käyttö, koska tieliikenteessä sellaiset ovat välttämättömiä. Rekkaan törmänneen moottoripyörän ainut tasapainotila on maata romukasana. Kuljettajallekin moisessa tilanteessa käy huonosti.

Mutta onko muutkaan ihmisen huvit sen kummempia? Soittimet tuottavat eri taajuisia ääniä. Joidenkin soitinten äänen voimakkuuteenkaan ei juuri pysty vaikuttamaan. Lisäksi ne voivat tuottaa eri pituisia ääniä. Tai sitten olla hiljaa. Samalla väheksynnän logiikalla taulut ovat vain eri väristen tahrojen joukkoja, jotka luovat illuusion jostakin todellisuuden tai mielikuvituksen osasta. Kirjoissa viljellään noin 30:tä eri muotoista tahraa, joiden perusteella taitavat lukijat muodostavat mielikuvia ja vähemmän taitavat tylsyyttä.

Mutta moottoripyörä? Moderni, tehokas moottoripyörä saavuttaa suurimman Suomen teillä sallitun nopeuden noin neljässä sekunnissa. Vastaavasta nopeudesta pysähtyminen kestää hiukan kauemmin. Kiihdytystä voi toki jatkaa ja kokea vauhdin hurmaa. Siitä tosin koituu riski, että poliisi korjaa moottoripyörän kuljettamiseen tarvittavan asiapaperin talteensa ja myöntää lisäksi kohtalaisen laskun maksettavaksi.

Vähemmän on enemmän, kuten aika ajoin muistetaan sanoa. Auto on moottoripyörään verrattuna mukava: kuljettaja ja matkustajat ovat säältä suojassa, modernin auton sisällä on verrattain hiljaista, onnettomuustilanteessa säilyy todennäköisesti vähemmin vammoin ja niin edelleen. Auto on myös mutkikkaampi rakennelma. Kaikesta tästä huolimatta motoristit ajavat välineillään ja nauttivat siitä. Eikä kyse ole yksin kiihtyvyydestä. 

Kyseessä on kaiken kaikkiaan jonkinlainen esteettinen elämys. Osan siitä muodostaa massaansa nähden tehokkaan laitteen hallinta ja tehon hyväksikäyttö kuljettajan iloksi, mutta monet ajavat myös pyörillä, jotka eivät ole erityisen tehokkaita. Ja hekin kokevat nautintoa. Monet puhuvat vapauden tunteesta, mutta tietä suurempaa vapautta motoristillakaan ei ole. Tosin tie saattaa olla metsäpolku tai sorakuoppa, mutta linnun vapautta motoristilla ei ole. Ja tottahan moottoripyöräilyyn kuuluu pyörän ulkonäkö ja käyntiääni, mutta eivät nekään mitään iloa toisi, ellei pyörä liikkuisi.

Kyse on jonkinlaisesta liikkeen taiteesta. Liike sinällään tuo iloa. Sen lisäksi liikkeeseen kuuluu tietenkin se, että se vie motoristin uusiin paikkoihin. Tai sitten esteettistä iloa tuottaen tuttuihin paikkoihin. Kysymys kuuluu, että miksi liike suo iloa! Onko liikkeen ilo jonkin syvällisen tarpeen tyydyttymistä? Mikä tuo tarve on? 

Ainakin liikkumisen mahdollisuus on mahdollisuus vaikuttaa omaan tilaan. Liikkumattomuus on monista tylsää. Monet alkavat kärsiä, jos aistiärsykkeet ovat aina samat. Tähän kai osittain perustuu vankeusrangaistus: viedään oikeus vaihteleviin ärsykkeisiin, sen lisäksi että pidetään turvallisessa tallessa lisärikosten ehkäisemiseksi. Uusien aistiärsykkeiden mahdollisuus taas tuo mukanaan myönteisten yllätysten mahdollisuuden. Uuden reitin varrelta voi löytää kauniita maisemia tai mukavan kahvilan. Motoristit arvostavat myös mutkaisia teitä. Kaartelu tuo varmasti hallinnan tunnetta, ellei aja ojaan, mutta se aiheuttaa myös massan hitaudesta ja kiihtyvyyksistä johtuvia tuntemuksia, jotka miellyttävät. Miksi ihmeessä?

(Ehkä jatkan tästä joskus. Tai kenties joku kerrankin kommentoi blogiani ja kertoo, mistä on kyse.)