Tedinblogi

Kirjoitanpa tässä jonkinmoiseksi tavan vastaisesti. Osoitan tämän tekstin yläasteaikaiselle äidinkielenopettajalleni Marjatta Knuutilalle. Olisin lähettänyt hänelle sähköpostin tai kortin, mutten löytänyt sähköpostiosoitetta enkä sittenkään rohkene lähettää korttia. Marjatta Knuutila - 1980-luvulla opettajia ei vielä puhuteltu etunimeltä - ei ehkä ollut maailman hohdokkain opettaja. Eikä äidinkieli kuulemma ole helpoimpien opetettavien aineiden joukossa. Eräässä aikaisemmassa blogitekstissäni totean, että valtaosaa oppilaista ei varmastikaan kiinnosta lauseenjäsennys tai sijamuodot. En tiedä, kuinka tuo opettajani jaksoi vuodesta toiseen yrittää selvittää vastahakoisille oppilaille kaikkia -tiivejä ja muita sellaisia. Mutta jos oikein olen ymmärtänyt, hän jaksoi työssään eläkkeele asti, mikä ei ainakaan nykyisessä koulumaailmassa liene itsestäänselvyys. Muistan hänet rauhallisena naisena, joka harvoin suuttui, ja jonka tunneilla yleensä vallitsi rauha. Ehkä niillä joidenkin mielestä ol...

J oku hurskas on sanonut, että jos raivostuttaa, pitää purkaa kiukku hillitysti ja hallitusti, vaikkapa pieksämällä nyrkkeilysäkkiä. Ehkä joku lukija ymmärtää, mitä olen seuraavaksi sanomassa. Jos joku ei ymmärrä, tyytyköön hän ymmärtämättömyyteensä. Sietäköön sitä. Tämä teksti aiheuttaisi ääneen kerrottuna niin ankaraa kukkahattuvastustusta, että suun puhuminen puhtaaksi olisi mahdotonta. Täten olen tunnustanut kukkahattumahdin. Raivon olemus ei siis ole hillittyä kanavoimista kukkahattumoralisteja ärsyttämättä. Raivo on läheistä sukua seksuaaliselle kiihkolle - mikä puolestaan lienee edes joillekin tuttua. Se ei kysele järkeä, eikä sitä järjen äänellä tyydytetä eikä edes vaimenneta. Ja sen tukahduttaminen tulee kostautumaan kuten tulivuoren tukkiminen. Raivon tyydyttäminen vaatii vapautumista hillinnästä ja hallinnasta. Joka luulee kokeneensa raivon mutta on saanut sen purettua taputtelemalla sievästi hiekkasäkkiä, on kuin seksuaalisesti kylmä ihminen, joka on muodon vuoksi kokeillu...

Haluaisin päästä soittamaan keikalle. Olisi mukava sieltä lavalta antaa jonkun naisen ymmärtää, että jahka tässä vielä soitan muutaman biisin, pistän sähkökitaran laukkuun ja nain hänet tajuttomaksi. Niinä päivinä kun joku feministi on näkemyksillään onnistunut ärsyttämään, voisin jättää sen fanitypsyn kylmästi ilman. Muussa tapauksessa tekisin sen lämpimästi ja tekaistua myötätuntoa osoittaen.

Julminta mitä pahalle ihmiselle voi tehdä, on ottaa hänet taivaaseen. Koko elämänsä paha ihminen on tavoitellut omaa etuaan, polkenut heikompiaan, valehdellut kanssaeläjistään, esi-isistään ja jälkeläisistään; hän on varastanut, huijannut, pahoinpidellyt ja raiskannut. Hän on menestynyt loistavasti. Riittävän pahana ihmisenä hän on välttänyt vankilan, konkurssin ja psykiatriset osastot. Hän on niin paha, että ei joudu tämän maailmallisen taivalluksensa kanssa useinkaan vastuuseen teoistaan. Jotenkin ne vankilan ja siviilin välillä ravaavat pikkurikollisetkin ovat parempia kuin ilkiöt, jotka onnistuvat ensin oikeuttamaan itselleen pahat tekonsa ja sitten vielä elämään ilman seuraamuksia. Koulu- ja työpaikkakiusaajat, vilpilliset saarnamiehet ja kauppiaat, ja keitä tuohon arvostelemaani kerhoon nyt kuuluukin, ovat tavallaan vilpittömän pahoja. Ehkä äärimmäistä narsismia voisi pitää tuollaisen sallitun pahuuden ilmenemänä. Nyt on kuitenkin tehtävä selvä ero parin asian välille: narsistine...

En ole aikoihin lisäillyt tänne kuvia. Mutta koska kevät vielä tänäkin vuonna tulee, pistän tänne muutaman kuvan Kuuvannokasta Ruissalosta. Vuosi on 2004. Mainio jäkälä. Tässä vähän etäämpää Kallionposki Mukava möllötyskivi. Harmi että oli niin iso, etten saanut moottoripyörällä kuljetettua kotiin. Mutta sielläpä on edelleen muittenkin ihailtavana, jos kuka moisen kiven mukavuuden äkkää.

Sipinen : älä laita ruokaa suuhun... läski on lähempänä, kuin luuletkaan! (S.Sipinen http://chatserver2.suomi24.fi:8080/chat/?uid=660706&cid=772&cs=3564526331308895468, 6.1.2009)

Spring comes. I do not.