Raivo, himo ja kiihko

Joku hurskas on sanonut, että jos raivostuttaa, pitää purkaa kiukku hillitysti ja hallitusti, vaikkapa pieksämällä nyrkkeilysäkkiä. Ehkä joku lukija ymmärtää, mitä olen seuraavaksi sanomassa. Jos joku ei ymmärrä, tyytyköön hän ymmärtämättömyyteensä. Sietäköön sitä. Tämä teksti aiheuttaisi ääneen kerrottuna niin ankaraa kukkahattuvastustusta, että suun puhuminen puhtaaksi olisi mahdotonta. Täten olen tunnustanut kukkahattumahdin. Raivon olemus ei siis ole hillittyä kanavoimista kukkahattumoralisteja ärsyttämättä. Raivo on läheistä sukua seksuaaliselle kiihkolle - mikä puolestaan lienee edes joillekin tuttua. Se ei kysele järkeä, eikä sitä järjen äänellä tyydytetä eikä edes vaimenneta. Ja sen tukahduttaminen tulee kostautumaan kuten tulivuoren tukkiminen.

Raivon tyydyttäminen vaatii vapautumista hillinnästä ja hallinnasta. Joka luulee kokeneensa raivon mutta on saanut sen purettua taputtelemalla sievästi hiekkasäkkiä, on kuin seksuaalisesti kylmä ihminen, joka on muodon vuoksi kokeillut itsetyydytystä. Seksuaalinen kiihko tyyntyy, kun se on tyydytetty ankaralla aktilla välittömästi. Heti. Kiihko ei anna aikaa vaihtaa kukkamekkoa, sijata vuodetta, pestä hampaita, eikä sen vallassa oleva katsele itseään ulkopuolisin silmin ja mieti, näytänkö ääliöltä naidessani itseltäni ja siltä toiselta ihmiseltä tajun kankaalle. Ikävä kyllä jotkut imiset eivät ilmeisesti ikinä koe tuollaista välitöntä seksin halua. Ehkä he ovat juuri samoja, joiden tunnekapasiteetti ei yllä ankaraan ja välittömään vihaan. Vihastuneen ihmisen kehoittaminen purkamaan raivonsa nyrkkeilysäkkiin on kuin neuvoisi äärimmilleen toisen ihmisen - miehen tai naisen - kiihottamaa ihmistä tyydyttämään itsensä siististi toiletissa. Vedä vessa ja pese kädet.

Raivo vaatii tyydytyksekseen väkivaltaista tunkeutumista ulos moraalisesta hillinnästä. Se janoaa aggressiivista kostoa. Sen voi tietenkin tukahduttaa, mutta vihan väkivaltainen alistaminen ei johda muuhun kuin entistä ankarampaan raivoon ennemmin tai myöhemmin. Raivo tyyntyy, kun vastustaja on nujerrettu. Kun vastustaja on lannistettu, jos ei kokonaan, niin ainakin siltä osin, ettei vastustaja enää erehdy toista kertaa nostattamaan samaa ankaraa kiukkua. Julma raivo ei ole muiden ihmisten leikin asia. Sen aliarvioiva tukahduttaminen karskilla ja tylyllä ylivoimalla johdattaa hiljaiseen myyräntyöhön, joka johtaa itsemurhiin, koulumurhiin, järjettömään käyttäytymiseen liikenteessä, lasten pahoinpitelyyn, vanhusten laiminlyöntiin ja vaikka fasististen symbolien tuhrimiseen alikulkutunneleihin.

Todellinen, tulinen raivo on erityisesti ja nimenomaan vastakkainasettumista sovinnaisuuden kanssa. Sitä ei voi purkaa taiteen sääntöjen mukaan, sikä silpominen, murskaaminen, herjaaminen, kiroilu ja solvaukset ovat sen esteettiset ominaisuudet. Taide siis on tavallaan kiihkoon ja raivoon verrattavissa oleva tila. Tulinen raivo on pelottava kuin ydinräjähdys. Ankara viha hyväksyy sen tosiasian, että kumpuavat teot voivat johtaa ankariin tuomioihin. Sen hyväksyminen ei ole ehkä avointa, mutta jos näin sivusta ajattelee maltilla, niin uhma on nimenomaan samaa, kuin raivon vaatima epäsovinnaisuus.


(El Greco: Kristus ajaa kauppiaat temppelistä. n. 1600)

Onneksi en ole piessyt ketään ikinä, saati sitten tehnyt mitään vielä väkivaltaisempaa. Olen hyvin temperamenttinen luonne, kiukkupussi. Lapsuudestani muistan monet kerrat, kuinka joku aikuinen kukisti kiukkuni ja vaati anteeksipyyntöjä ennen kuin olin siihen valmis. Joillekin aikuisille olen jo pystynyt antamaan anteeksi ja haluaisin luopua kaikesta siitä tukahduttamisen kaunasta. Vaan kun en pysty. Raivon tukahduttaminen on välttämättä alistamista ja mitätöintiä. Ja varsinkin se on sitä, jos vihastumisen syitä käydä läpi. Jotkut raivostuvat helpommin kuin toiset. Ani harva kuitenkaan tyyten syyttä. Jos haluaa rauhan laskeutuvan, pitää sopia kaksi asiaa: alkuperäinen erimielisyys ja raivon vallassa tehdyt vahingot. Toisen ihmisen raivostuminen ei anna oikeutusta omille virheille.

Jokainen voittamatonta seksuaalista kiihkoa tuntenut joutuu kantamaan seuraukset, kuten raskauden, jollekin sivulliselle aiheutetun pahan mielen, tarttuneet taudit tai mitä seurauksia seksillä voikin olla. Samoin raivostumiseen kuuluu vastuu seurauksista. Särkyneet esineet korjataan tai korvataan, raivon kohteeksi joutuneelta pyydetään anteeksi ja jos joku raivon vallassa pahoinpitelee toisen, menköön oikeuteen, kärsiköön rangaistuksen ja maksakoon korvaukset.

Ihmiset ovat tylyjä toisilleen, ymmärtämättömiä ja itsekkäitä. Jotkut kylmätunteiset nauttivat herkempien kustannuksella hankkimastaan vallasta. Se on pirullinen kierre, joka voi johtaa kohtuuttomaan purkautumiseen. Sen kierteen tuloksena ammuskellaan kouluissa ja räjäytellään ihmisiä ostoskeskuksessa. Syylliset ovat ymmärtäneet päättää päivänsä. Kylmät julmurit jatkavat elämäänsä, sillä hehän eivät ole hulluja, jotka murhaavat, silpovat ja polttavat. Mutta olivatpa kukkahattujulmurit moraalisesti kuinka loistavia tahansa, raivoa tulee aina olemaan. Ja armotta tukahdutettu raivo tulee vastasuudessakin aiheuttamaan tekoja, joita oikeassaolijat pitävät kohtuuttomina. Onneksi he näyttävät osaavan edes järkyttyä.