Joosef, Maria, Jeesus ja suonsilmä
Joosef, Jeesuksen maallinen isä, perheenisä, on kiintoisa Jeesuksen neitseestä syntymisen vuoksi. Maria, yleisen käsityksen mukaan hyvin nuori tyttö, tuli raskaaksi, vaikka Joosef kunnian miehenä ei ollut koskenut morsiameensa. Joosefin näkökulma on liiankin helppo ymmärtää: nuori morsian tulee raskaaksi, vaikka Joosef itse on sinnitellyt halujensa kanssa ja kenties vaivallakin varjellut tulevaa vaimoaan maailman turmelukselta.
Paljon, paljon aikaisemmin tässä blogissani olen pohdiskellut Jeesuksen asemaa. Pääideani on suunnilleen sellainen, että Luoja loi maailman ja sijoitti itsensä sinne Jeesukseksi. Aivan samoin kuka tahansa luova voi muodostaa maailman kuvittelemalla ja sijoittaa itsensä siihen kuvitelmaan. Jos ihminen luo mielessään tällaisen maailman, jossa elelee hänen omia kuviaan, niin hän on näiden luomustensa jumala. Asetelma mutkistuu vasta, kun kuvitellaan näillä luomuksilla olevan vapaa tahto. Tai minä ainakaan en tiedä, miten se toteutettaisiin. Tosin olen vuosikausia pohtinut vapaan tahdon olemassaoloa ja sen yhteyttä minän olemassaoloon, ja tullut siihen tulokseen, ettei mitään vapaata tahtoa ole olemassa, eikä meissä edes ole mitään minää. Tästä koituu tietenkin ongelmia, koska kukin meistä kokee oman minuutensa jatkuvasti lukuisin eri tavoin. Joosefkin koki olevansa minä, jonka morsian on käynyt kuksimassa jonkun muun kanssa tai jonka joku on raiskannut. Joosef ei kuitenkaan jätä Mariaa, mikä on kohtalainen ihme. Raamatun mukaan Jumala taisi kuiskia tällaisen ohjeen Joosefin korvaan.
Neitsyestä syntyminen ilmenee erilaisissa sankarikulteissa ja tarinoissa muuallakin. Näin luin, mutten tiedä näitä muita. Yhtä kaikki, Wikipedia kertoo esimerkiksi, että Aleksanteri Suuren kuvattiin syntyneen neitsyestä. Tahdottiinko tällaisella käsityksellä pönkittää sankari ainutkertaisuutta vai oliko kyse siitä, että seksuaalisuutta ja seksiä pidettiin niin pahana asiana, ettei sankaria haluttu sotkea sellaiseen millään tavalla?
Olen aikaisemmin pohdiskellut sitäkin, että evankeliumit ovat jonkinlaisia sankaritarinoiden arkkityyppejä. Tavallinen ihminen nousee tavallisuudestaan loistavaksi sankariksi, lankeaa ja palaa lopulta tavallisuuteen tai peräti halveksunnan kohteeksi. Jeesus oli siis kuvaus ihmisen pojasta, joka nousi ei-juuri-mistään, kukoisti aikansa ja päätyi lopulta häpeään.
Oikeastaan tällaiseen arkkitarinaan sopisi nimenomaan se, että sen päähenkilö olisi aluksi jokin häpeän alainen, halveksittu hylkiö, äpärä. Sieltä hän nousisi mainetekojen ansiosta juhlituksi sankariksi. Lopulta hänet kuitenkin palautetaan paikalleen tappamalla, ja vieläpä käyttämällä tappamisen keinona halveksittua vieraan vallan ja valloittajan edustajaa ja virkakoneistoa. Näiden ajatusleikkien ja tulkintojen perusteella esitän ajatuksen, että Marian haureus haluttiin selittää pois ja että todellisuudessa hän oli ollut yhdynnässä jonkun muun miehen kanssa, tai ehkä hänet oli raiskattu.
Puolet lähipiiristäni on uskovaisia, noin karkeasti sanottuna. Mitä jos esittäisin tämän ajatuksen heille rauhallisesti ja ilman pientäkään tarkoitusta loukata ketään. Kertoisin vain, että tällainen ajatusmalli tuli mieleeni. Aavistelen, että konservatiivisimmat heistä suuttuisivat - mutta miksi? Olisiko kiukun syy se, että kehtaan epäillä Raamatun todenperäisyyttä vai se, että yhdistäisin Marian syntiin, ja vieläpä seksuaalisuuteen liittyvään syntiin? Tai se, että Jeesus itse tulisi näin yhdistettyä syntiin.
Synnin käsitteen historia olisi mielenkiintoista tutkittavaa. Vielä 1980-luvulla uskovaiset osasivat luetella yksittäisiä tekoja, jotka olivat syntiä, kuten tanssi, rock-musiikki, kiroileminen, vanhemmille vastaansanominen, verhot ikkunassa, verhottomat ikkunat ja niin edelleen. Voi olla, että jossain yhä ylläpidetään syntilistoja. Lähipiirini on kuitenkin lähes kokonaan akateemisesti koulutettua väkeä, ja heistä nämä uskovat näyttävät suhtautuvan syntiin toisin: kyse on pikemminkin asenteesta kuin väärien tekojen luettelosta. Ja tosiaan: jos minä silloin 1980-luvulla teinipoikana olisin vetänyt isäni luona kunnon kännit, olisin saanut kuulla syntiaiheisen saarnan. Kaanaan häiden tarinassa hääväen kerrotaan olleen juovuksissa ja Jeesuskin oli siellä juhlimassa. Raamattu myös kertoo Jeesuksen kiukutelleen viikunapuulle, jossa ei ollut hedelmiä, vaikkei ollut edes viikunan hedelmien vuodenaika. Jos Jeesus oli synnitön, kyse ei ollut siitä, mitä yksittäisiä asioita hän teki tai ei tehnyt, vaan siitä, että hän oli määritelmällisesti synnitön. Mikään, mitä hän teki, ei missään tapauksessa ollut syntiä. Jotenkin tämä teoista riippumaton synnittömyyskin sopii sankaritarinaan: päähenkilö hölmöilee, mutta sittenkin hyvä voittaa. Ja, kuten tiedämme, lopulta hyvä ei voittanut. Tai uskovat uskovat, että voitti, mutta meille ihmisille hyvän voitto aktualisoituu vasta Jeesuksen paluussa. Jeesus Nasaretilainen -niminen ihminen kuitenkin päätyi ristille riippumaan ja sen jälkeiset häneen liittyvät asiat ovat uskon asioita. Tässä kohden siis huomautan, että tutkijat ovat yksimielisiä Jeesus Nasaretilaisuuden historiallisuudesta: joku merkittävä maallikko-opettaja ja -saarnaaja Israelissa on tosiaan vaikuttanut vuoden 30 jKr. paikkeilla ehkä puolentoista, ehkä kolmen vuoden ajan. Tieteen kannalta Jeesuksen merkitys on kuitenkin kummastelun kohde. Mitään Raamatun ulkopuolisia todisteita hänen tekemistään ihmeistä tai kuolleista nousemisesta ei ole. Ainoa laajalti tunnettu, mahdollinen todistekappale olisi pyhäinjäännöksenä pidetty Torinon käärinliina, mutta monet tutkijat katsovat sen olevan merkittävästi Nasaretin Saarnamiestä myöhemmiltä ajoilta.
En halua loukata uskovaisia, en riviuskovaisia enkä pappeja. Minulla toisaalta ei ole mitään velvoitetta uskoa kuten he. Tästä lähtien päätän, että Jeesus Nasaretilainen ei syntynyt neitsyestä, vaan Maria oli päässyt miehen makuun omasta tahdostaan (jos vapaata tahtoa on...) tai vastoin omaa tahtoaan. Koska olen aikaisemmin tässä blogissani selittänyt oman näkemykseni Jeesuksesta maan päällä Jumalan tai jumalan kannalta, minulla ei ole syytä pitää kynsin hampain kiinni Marian neitsyydestä. Ajatuksenihan oli sellainen, että ihminen voi uskoa vain sellaisen Jumalan hyvyyteen, joka on itse astunut luomaansa maailmaan ja kohdannut vapaan tahdon aiheuttaman inhimillisen tuskan. Sillä ei ole mitään keskeistä merkitystä, syntyikö Jeesus neitsyt Mariasta, huora Mariasta tai vaikka suonsilmästä. Oikeastaan minulla on syytä pitää kiinni Marian nuoresta ja hauraasta ihmisyydestään erilaisine taipumuksineen ja tarpeineen.
Moraalisyistä ennen oli ehkä toisin, mutta arvelen, että nykyihmistä puhuttelisi enemmän sellainen messias, joka olisi haavoittuvainen, tekisi muutakin epäsovinnaista kuin juttelisi tai söisi ilotyttöjen ja tullimiesten kanssa ja joka olisi lähtöisin jostakin sellaisesta, jonka nykyihminen voisi tuntea omakseen.
Olen aikaisemmin pohdiskellut sitäkin, että evankeliumit ovat jonkinlaisia sankaritarinoiden arkkityyppejä. Tavallinen ihminen nousee tavallisuudestaan loistavaksi sankariksi, lankeaa ja palaa lopulta tavallisuuteen tai peräti halveksunnan kohteeksi. Jeesus oli siis kuvaus ihmisen pojasta, joka nousi ei-juuri-mistään, kukoisti aikansa ja päätyi lopulta häpeään.
Oikeastaan tällaiseen arkkitarinaan sopisi nimenomaan se, että sen päähenkilö olisi aluksi jokin häpeän alainen, halveksittu hylkiö, äpärä. Sieltä hän nousisi mainetekojen ansiosta juhlituksi sankariksi. Lopulta hänet kuitenkin palautetaan paikalleen tappamalla, ja vieläpä käyttämällä tappamisen keinona halveksittua vieraan vallan ja valloittajan edustajaa ja virkakoneistoa. Näiden ajatusleikkien ja tulkintojen perusteella esitän ajatuksen, että Marian haureus haluttiin selittää pois ja että todellisuudessa hän oli ollut yhdynnässä jonkun muun miehen kanssa, tai ehkä hänet oli raiskattu.
Puolet lähipiiristäni on uskovaisia, noin karkeasti sanottuna. Mitä jos esittäisin tämän ajatuksen heille rauhallisesti ja ilman pientäkään tarkoitusta loukata ketään. Kertoisin vain, että tällainen ajatusmalli tuli mieleeni. Aavistelen, että konservatiivisimmat heistä suuttuisivat - mutta miksi? Olisiko kiukun syy se, että kehtaan epäillä Raamatun todenperäisyyttä vai se, että yhdistäisin Marian syntiin, ja vieläpä seksuaalisuuteen liittyvään syntiin? Tai se, että Jeesus itse tulisi näin yhdistettyä syntiin.
Synnin käsitteen historia olisi mielenkiintoista tutkittavaa. Vielä 1980-luvulla uskovaiset osasivat luetella yksittäisiä tekoja, jotka olivat syntiä, kuten tanssi, rock-musiikki, kiroileminen, vanhemmille vastaansanominen, verhot ikkunassa, verhottomat ikkunat ja niin edelleen. Voi olla, että jossain yhä ylläpidetään syntilistoja. Lähipiirini on kuitenkin lähes kokonaan akateemisesti koulutettua väkeä, ja heistä nämä uskovat näyttävät suhtautuvan syntiin toisin: kyse on pikemminkin asenteesta kuin väärien tekojen luettelosta. Ja tosiaan: jos minä silloin 1980-luvulla teinipoikana olisin vetänyt isäni luona kunnon kännit, olisin saanut kuulla syntiaiheisen saarnan. Kaanaan häiden tarinassa hääväen kerrotaan olleen juovuksissa ja Jeesuskin oli siellä juhlimassa. Raamattu myös kertoo Jeesuksen kiukutelleen viikunapuulle, jossa ei ollut hedelmiä, vaikkei ollut edes viikunan hedelmien vuodenaika. Jos Jeesus oli synnitön, kyse ei ollut siitä, mitä yksittäisiä asioita hän teki tai ei tehnyt, vaan siitä, että hän oli määritelmällisesti synnitön. Mikään, mitä hän teki, ei missään tapauksessa ollut syntiä. Jotenkin tämä teoista riippumaton synnittömyyskin sopii sankaritarinaan: päähenkilö hölmöilee, mutta sittenkin hyvä voittaa. Ja, kuten tiedämme, lopulta hyvä ei voittanut. Tai uskovat uskovat, että voitti, mutta meille ihmisille hyvän voitto aktualisoituu vasta Jeesuksen paluussa. Jeesus Nasaretilainen -niminen ihminen kuitenkin päätyi ristille riippumaan ja sen jälkeiset häneen liittyvät asiat ovat uskon asioita. Tässä kohden siis huomautan, että tutkijat ovat yksimielisiä Jeesus Nasaretilaisuuden historiallisuudesta: joku merkittävä maallikko-opettaja ja -saarnaaja Israelissa on tosiaan vaikuttanut vuoden 30 jKr. paikkeilla ehkä puolentoista, ehkä kolmen vuoden ajan. Tieteen kannalta Jeesuksen merkitys on kuitenkin kummastelun kohde. Mitään Raamatun ulkopuolisia todisteita hänen tekemistään ihmeistä tai kuolleista nousemisesta ei ole. Ainoa laajalti tunnettu, mahdollinen todistekappale olisi pyhäinjäännöksenä pidetty Torinon käärinliina, mutta monet tutkijat katsovat sen olevan merkittävästi Nasaretin Saarnamiestä myöhemmiltä ajoilta.
En halua loukata uskovaisia, en riviuskovaisia enkä pappeja. Minulla toisaalta ei ole mitään velvoitetta uskoa kuten he. Tästä lähtien päätän, että Jeesus Nasaretilainen ei syntynyt neitsyestä, vaan Maria oli päässyt miehen makuun omasta tahdostaan (jos vapaata tahtoa on...) tai vastoin omaa tahtoaan. Koska olen aikaisemmin tässä blogissani selittänyt oman näkemykseni Jeesuksesta maan päällä Jumalan tai jumalan kannalta, minulla ei ole syytä pitää kynsin hampain kiinni Marian neitsyydestä. Ajatuksenihan oli sellainen, että ihminen voi uskoa vain sellaisen Jumalan hyvyyteen, joka on itse astunut luomaansa maailmaan ja kohdannut vapaan tahdon aiheuttaman inhimillisen tuskan. Sillä ei ole mitään keskeistä merkitystä, syntyikö Jeesus neitsyt Mariasta, huora Mariasta tai vaikka suonsilmästä. Oikeastaan minulla on syytä pitää kiinni Marian nuoresta ja hauraasta ihmisyydestään erilaisine taipumuksineen ja tarpeineen.
Moraalisyistä ennen oli ehkä toisin, mutta arvelen, että nykyihmistä puhuttelisi enemmän sellainen messias, joka olisi haavoittuvainen, tekisi muutakin epäsovinnaista kuin juttelisi tai söisi ilotyttöjen ja tullimiesten kanssa ja joka olisi lähtöisin jostakin sellaisesta, jonka nykyihminen voisi tuntea omakseen.
Kommentit