Merten kyntäjiä








Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Onko nyt niin, että tämä toimii yhä?

Lempilapsestaan on vaikea luopua. Jopa entisestä lempilapsestaan. Arvelin unohtaeeni salasanat ja muut, mutta ehkä tämä on yhä käytettävissäni. Jos tätä joku ammoinen tuttu yhä lukee, niin haluan kertoa, että vaikeutuvista psyykkisistä ongelmista huolimatta olen yhä hengissä. Olen jopa purjehtinut kesällä, tavannut vähiä tuttaviani ja ajatellut ihmisiä, joita tunsin 20 vuotta sitten. Erityisesti mielessäni näistä blogiin liittyvistä ihmisistä on O'ou Oy:n yhtiökumppanini. Jos ikinä luet tätä, haluan sinun tietävän, että olen ajatellut sinusta tuhat hyvää ja kaunista ajatusta ja toivon, että elämäsi on edes pääpiirteissään mallillaan. Muillekin vuosien takaisille pitkä- tai lyhytaikaisille lukijoilleni ja ystävilleni haluan jättää tervehdyksen. Emme varmaan enää tapaa, emme netissä emmekä ihka oikeassa elämässä, mutta jos kellä sattuu oikeita yhteystietojani olemaan, niin viestejä vastaanotetaan kiitoksella.
Lue lisää

Ei minää

Tuntuu kuin minusta ei olisi paljon jäljellä. Masennus on vienyt haluni. Toki jaksan toivoa hyvää, mutta en jaksa tai edes halua tavoitella mitään maallista enää. Voimani ovat loppu. Kauan sitten odottelin vuoroani pikkukaupungin terveyskeskuksessa. Odotushuoneen poikki kuljetettiin sängyssään ikivanhaa potilasta. Hänestä ei enää voinut sanoa, oliko hän taannoin ollut mummo vai vaari. Hänen kehonsa muodosti tuskin havaittavia kohoumia peittoon. Niiden sekuntien aikana, jotka odotushuoneen kautta kulkemiseen meni, vuoteesta kuului pari kertaa hyvin, hyvin heikolla äänellä: "Oi Jeesus." Jo se aika oli kyynisyyden aikaa, vaikkei sentään mitään verrattuna siihen, miltä nykyinen meno minusta tuntuu. Minä en ole koskaan ollut mikään kunnon uskovainen. Mutta minuun teki valtavan vaikutuksen tuo syvälle sieluun kasvanut vakaumus, usko. Voisin kuvitella, ettei tämä lähtönsä kynnyksellä oleva ihminen tiennyt, onko hän vielä tämän- vaiko jo tuonpuoleisessa. Jos hän jotakin vielä näki,...
Lue lisää

Ei saa nauraa!

Edelliseen viestiin liittyen esitän uuden näkökulman. Vakaville asioille ei yleensä pidä nauraa. Siitä voi koitua sosiaalisia ongelmia. Asialla on kuitenkin toinen puoli: entä minä, joka olen kokenut vaikean tilanteen? Saanko nauraa vakavalle asialle, jos se nauru edes vähän helpottaa omaa suruani? Olen rusikoinut itseäni huomattavasti suuremman miehen rintaa pidäkkeettä vartin verran. Hän lopulta kuoli.
Lue lisää