Tedinblogi

Erehdyin lukemaan Taru Väyrysen kirjoja tuossa 1990-luvun paikkeilla. Niitä on itse asiassa paljon, mutta tarkoitan erityisesti paria hänen nuortenkirjaansa. Löysin niistä nimittäin paikkani, vaikka ne ovat inhorealistisia kertomuksia, ja paikka oli karmea. Koulumenestyksestäni ja poroporvarillisesta harrastuksestani huolimatta olin yhden sortin ongelmanuori. Koulu ei maittanut, tai täsmällisemmin: koulussa oleminen ei maittanut. Opinnoissani olen menestynyt aina. Välit äitini kanssa olivat aika ajoin erittäin tukalat, ja koska asuin äitini kanssa kaksin, kummallakaan ei ollut perheen sisällä oikein henkireikää. Enkä tarkoita sitä, että nyt jälkeenkään ajattelisin, että perheessä olisi pitänyt olla despoottinen isä, joka olisi uhkaillut ties millä, jos lintsaan koulusta. Pikemminkin ajattelen, että äitilläni olisi ollut helpompaa toisen aikuisen ihmisen kanssa, ja ehkä minäkin olisin hiukan suuremmasta perheestä hyötynyt. Olihan minulla kyllä isoveli, on yhä, mutta hän muutti kotoa kun...

Mikro hurisee aikansa ja sanoo pling. Laite on vanha ja voisin kuvitella, että ääni syntyy peräti analogisesti. Jossakin koneen sisällä on pieni metallikello, jota pikkuinen vasara kilauttaa, kun ajastin katkaisee laitteen toiminnan. Kännykkä vinkuu pahimmillaan mistä tahansa nappulan painalluksesta. Onneksi sen piipityksen saa jostakin asetuksista pois päältä. Tietokone piipittää ja visertää sen seitsemällä eri tavalla. Kurjin esimerkki on se, että kun tämän rakkineen äänenvoimakkuutta säätää, kone kilahtaa merkiksi siitäkin. Tyhmäkö se tietokoneinsinööri on? Kyllä minä kuulen äänen hiljenemisestä tai kovenemisesta, että olen kajonnut volume-säätöön. GPS-navigaattorit piipittävät, rannekellot piipittävät, kodinkoneet tuuttaavat, autokin kommentoi "piip", kun tökkää avaimen virtalukkoon tai avajaa ovien lukot jo etäältä. Junien ovet piipittävät, ja tekisi mieleni sanoa, että jokseenkin joka asia, joka aukeaa sähköisesti, myös piippaa auetessaan. Ikään kuin käyttäjä ei näkisi,...

Kiusaaminen on viisainta aloittaa viimeistään ala-asteella, ellei jo päiväkodissa. Omanarvontunnon perusteellinen rappeuttaminen syöksee uhrin lopulta jonkinlaisen itsetuhon kierteeseen. Kostoyritykset taas aiheuttavat eniten pahaa kostajalle itselleen. Kiusaajahan on kuitenkin se tähtisilmäinen menestyjä, jota monet kadehtivat. Hyvin alustettu kiusaaminen alkaa sopivalla väkivallalla. Sanotaan nyt vaikka, että vähän turpiin ja kova lumipallo naamaan aika ajoin. Jos veri roiskuu, ollaan se hetki kaveria, että saadaan kerjättyä anteeksianto, ettei kiusan kohde kerro vanhemmille, opettajille tai mikä pahinta - isokokoiselle isoveljelle. Yksin jätetty kiusankohde on paitsi huomiota. Ja sitähän kiusaajat hänelle suovat. Ilkeitä eleitä, nyrkiniskuja välitunnilla, vettä talvikenkään kun pakkasta on 30 astetta ja mitä sitä luova tähtisilmä, opettajien ja vanhempien lemmikki ikinä osaakaan keksiä ja toteuttaa, kun kukaan ei ole näkemässä. Vähä vähältä kiusattu reagoi yhä pienempiin ja pienempi...

Postineiti on Forum Marinumin verkkopaatti. Rakennusvuotta en nyt muista, mutta ei se ikänsä puolesta välttämättä mikään museoesine olisi. Esikuva löytyy muistaakseni Affenanmaan puolelta. Vene on täysin käyttökelpoinen, mutta erittäin hidas kaltaistensa joukossa. Yhtenä suvena sain hiukan huomiota, kun osallistuin talonpoikaispaattien kisaan, enkä ollut joukon viimeisenä, kun kisa tyynen takia keskeytettiin.

Silja Europa ja Kobba Klintar.

Mitä vähäisempi ja läpikuultavampi on tyttölapsen yllä oleva vaatetus, sen todennäköisemmin hän sanoo: "Miehet haluavat vain sitä yhtä."

Laivat ovat mukavia. Tässä tulloo Birger Jarl, joka eräällä reissulla tuli vastaan Söderarmin ja Tjärvenin majakoiden vesillä, Tukholman saariston ulkoreunalla. Laiva on lähtenyt aamulla Maarianhaminasta ja on matkalla Tukholman Skeppsbronille, kuten kaiketi jokseenkin joka päivä. Äitini matkusti tällä Tukholmaan töihin vuonna 1953, jolloin se oli ihan uusi ja hieno. Tosin pääkoneena oli tuolloin höyrykone, lieni viimeisiä sellaisella varustettuja Itämeren liikenteeseen valmistuneita matkustajalaivoja. Tämä taas on "Tuhkatriinu". Virallisempi nimi näkyy paatin kyljessä. Majakankuvatus on Tjärven, joka sijaitsee Ahvenanmereltä Tukholmaan vievän väylän päässä, sen pohjoispuolella. Cinderella on noin 40 vuotta uudempi kuin Birger Jarl. Google antanee vastaukset lisempään tiedontarpeeseen. Karuhko maisema maailman kauneimmassa saaristossa. Vai oliko niin, että kaunein saaristo onkin tällä puolen Affenanmerta?

Olemme saaneet valtiovallan edustajilta tyynnyttelevää tietoa sikainfluenssan vaaroista. Vain kaksi prosenttia infektion saaneista sairastuu vakavasti. Kuolleisuuskin on pienempi kuin melkein minkä tahansa taudin, kuten keskiraskaan kenttämasennuksen, aiheuttama. Miksi siitä huolimatta pysäkeillä on suurikokoisia mainoksia, jotka käskevät pärskiä hihaan tai nenäliinaan? Eikö olisi viisaampaa kannustaa ihmisiä kohtelemaan toisia sävyisästi, olemaan vaatimatta itseltään ja muilta liikaa ja muutenkin harkitsemaan, mitkä asiat oikeastaan ovat stressaamisen arvoisia? En nyt ihan syyllistä kansamme terveytemme takia unettomia öitä viettäviä viranomaisia, mutta jotenkin olen ihmeissäni: jos tulossa on jotakin mikä on vain vähän tavallista nuhaa äksympi sairaus, niin mikä tarvis tuollaisia tiedonanturoita on syytää julki? Onko kyse terveysviranomaisten avuttomasta tyynnyttely-yrityksestä, tarpeesta pestä kätensä (sanan moraalisessa merkityksessä) vai peräti ojentaa hukkuvalle oljenkorsi? Sika...

Pölynimuri on sähkölaitteista kehittynein siinä mielessä, että se oivaltaa huolehtia virtajohtonsa piiloon, kun ei tarvitse sitä. Kiskoin keittiön seinän pistorasiaan juuttunutta töpseliä irti. Eihän se siitä irronnut, ennen kuin otin miesmäisen otteen, kirosin ja vedin kunnolla. Jo vain irtosi. Tuli että plopsahti, ja ikävä kyllä en ehtinyt hillitä käteni liikettä kuorman hellitettyä, vaan kolhin rystyseni mööpeliin. 1) Sattui. 2) Kiukutti. Kai se sitten on hyvin turvallista, että stepseleitä saa kiskoa hampaat irvessä pistorasioista. En tosin tiedä, mikä hiton haitta olisi siitä, että ne saisi kohtuullisin voimin irti. Millä ihmeellä reumaa poteva mummo muka irrottaa savuavan telkkarinsa piuhan seinästä, kun suoritukseen tarvitaan terveen nuorehkon miehen voimat? Ratkaisuhan olisi tietenkin työkalu nimeltä töpselinnyhtäjä, virallisemmin pistokkeenirroitin. Tosin se ei poistaisi sitä seikkaa, että joka hiton paikassa pitkin huushollia makaa kymmeniä virtajohtoja: tv:n, stereoiden, tie...

Harva asia tulee niin syvältä sydämestä kuin kunnon aivastus.

Istuskelen täällä työhuoneessa. Velimieheni kuuntelee musiikkia tuolla kamarissaan. Koskapa kuuli, että laulan hänen kuuntelemaansa kappaletta, oivalsi, että pidän siitä, ja käänsi äänen kovemmalle. Hyvät velipojat ovat kullan arvoisia.

Milloin muutuin hirviöksi? Silloin kun kerroin ihmisilleni vihastani? Vai sen jälkeenkö, kun minut toimitettiin valtaan? Vai vastako silloin kun jouduin selvittämään kansainväliselle lehtimiesjoukolle sanoja "moraali" ja "oikeus"? En oikein tunnista hirviötä itsessäni, vaikka myönnän että olen sallinut kauheiden asioiden tapahtua. Olen kohdellut vaimoani ja lähisukulaisiani niin kauniisti ja kohteliaasti kuin osaan. Olen yrittänyt olla niin hyvä isä lapsilleni, kuin osaan. Olen kuunnellut poliittisia vastustajiani kaikella sillä ymmärryksellä, joka minulle on suotu. Olen jopa yrittänyt hillitä kannattajieni ylenpalttisia tulkintoja. Kaikki alkoi vihasta. Kuljin kaduilla työttömänä ja toimettomana. Olisin saanut tehdä töitä mielin määrin, mutta kukaan ei ollut halukas maksamaan palkkaa tai edes tarjoamaan ateriaa korvaukseksi vaivoistani. Aina oli kuulemma tarjolla halvempikin vaihtoehto. Tai jokin lisäarvo. Joku tarjosi samaan hintaan seksiä lumenluonnin lisäksi. To...

Nönih. Parhaat tekstini tuntuvat olevan aina niitä ammoin kirjoitettuja. Älä lue tästä, lue tuolta ->

Löysin nimimerkki Viitasuden blogista laajan kuvauksen jonkinlaisen aivovaurion jälkeisistä oireista. Kerrassaan oivaa oli huomata moiset tutuiksi. Lähdenpä käymään läpi ajatuksiani, tässä kuitenkin lista oireista: impulsiivisuus, tarkkaavaisuuden jakaminen, keskittymisvaikeudet, ärtyvyys, vireystason heilahtelut, muisti (sekin on oire :D) ja hitaus. Lisään sosiaaliset ongelmat tähän listaan, koska moiset joko johtuvat edellisistä tai edelliset sosiaalisista seikoista tai... no, ovatpa saman asiavyyhdin osia. Viitasusi aloittaa blogimerkintänsä kaavakuvalla, joka esittää välittäjäaineiden toiminnan ongelmia aivosoluissa. Ja sehän on - Tättärää! - joko masennuksen syy tai seuraus. Impulsiivinen tosiaan olen. En jaksa enkä halua keskittyä asioihin liian pitkiksi ajoiksi. Hymyilen välillä itselleni, koska olen kuin koiranpentu. Siis sellainen, joka lähtee yhteen touhuun, mutta huomaakin toisaalla kiinnostavaa, ja äskeinen puuha jää siihen paikkaan. Jotenkin elämä on kuitenkin sellaistan ...