Tedinblogi

Joskus tämä yksinäisyys todella tympäisee.

Kävelin ratavartta kauppaan. Aurinko paistoi lämpimästi, vaikka onkin jo syyskuu. Siinä missä joutomaa vaihtu tavaratalon takapihaksi istui välisarjan alkoholisti viinipullonsa kanssa betoniporsaan päällä. Varjossa lieni hyvä olla. Toivoin ettei hän alkaisi sönköttää minulle mitään juoppojen juotavia juttuja. En tiedä, miksi niillä onkin tarvis aina höpöttää minulle. Lienen jotenkin nyhverön näköinen. Ja niin kai se onkin. En tapaa sanoa pahasti ihmisille. Yleensä keksin sattuvat solvauksetkin vasta kun tilanne on jo ohi. Koska ostokseni varmasti herättävät mielenkiintoa, voin kertoa ostaneeni pikaliimatuubin, yhdeksän voltin pariston, partahöyliä ja pienen suklaapatukan. Lisäksi haahuilin tavaratossa hetken, kun en oikein tiennyt, olisiko tarpeen ostaa vielä muutakin. Päästyäni lopputulokseen haahuilussani suorin kassalle, jossa en joutunut odottelemaan kuin tovin. Kassaneiti muuten muistutti kovasti muuatta netistä tuttua nuorta naista, mutta ei taatusti ollut hän, koska hän asu...

Elvytys saatiin alkamaan välittömästi. Paikalla sattui olemaan lääkäri, joka oli tilanteen tasalla ja pystyi johtamaan meitä maallikoita. Selostin tilannetta puhelimitse hätäkeskukseen ja lääkäri jakeli ohjeita meille viidelle, kuudelle auttajalle, jotka sattumoisin olimme paikalla. Siinä me toisillemme vieraat ihmiset taistelimme vieraan miehen elämän puolesta. Puhalsimme, painelimme, pyyhimme uhrin kasvoille valuvaa mahan sisältöä ja toivoimme. Me todella toivoimme. Lääkäri antoi yhdelle meistä tehtäväksi seurata kelloa. Minuutit vierivät, ensin viisi, sitten kymmenen. Kukaan ei panikoinut. Sen sijaan rauhallisesti keskustellen pyrimme arvioimaan, kauanko vielä menisi, että helikopteri saapuisi paikalle. Arvelimme, että sen nousuun menisi kymmenkunta minuuttia ja matkaan vajaa puoli tuntia. Myöhemmin arviomme osoittautui aivan oikeaksi, mutta sillä ei ollut väliä. Elvytys kesti kaikkiaan yli puoli tuntia, eikä todellista toivoa lopulta enää ollut. Kopteri laskeutui ja sen mi...

Pelottavin työkalu on käsisirkkeli.

Annikan  mitta tuli täyteen. Hän oli viikosta toiseen käynyt puhumassa kivikasvoiselle terapeutille, joka  teititteli silloin harvoin kun sattui puhuaan. Terapeutti myös piti moitteetoman siistejä vaatteita, mutta ei näemmä juuri hoitanut partaansa. Kolme varttia kerrallaan Annika oli selittänyt lapsuuttaan ja nuoruuttaan, kertonut isästään, poikaystävistään, miehestään, työstään ja ikääntyvistä vanhemmistaan. Kivikasvoinen terapeutti oli puhunut lähinnä vastaanottoajoista ja laskujensa maksuehdoista. Kun edes uhkaus aluehallintoon valittamisesta ei saanut kivikasvoa reagoimaan, Annika marssi ulos vastaanotolta. Sanoi vielä mennessään, että jos perässä seuraisi tekaistuin perustein kirjoitettu lasku, poliisin lisäksi kivikasvo kohtaisi naapurin Rottweilerin. Laskua ei koskaan tullut. Annika etsi mahdollisiman ruman äijän naaman lehdestä. Sen hän teippasi yksinäisen huoneen seinään ja sille hän alkoi tilitellä murheitaan. Itkien hän kertoi isänsä alkoholismista ja siitä, k...

Sanna valmistui uuteen ammattiin 35-vuotiaana. Kymmenkunta vuotta aikaisemmin hän oli valmistunut ensimmäiseen ammattiinsa, mutta hän ei ikinä saanut alalta kuin pätkätöitä, ja niin hän päätti vaihtaa alaa. Uusi ala liittyi osittain hänen ensimmäiseen ammattiinsa ja opintojensa aikana hän teki satunnaisia keikkahommia vanhassa amatissaan. Sannan opiskellessa perheen talous oli hänen aviomiehensä ansioiden varassa. Sannan opinnot sujuivat, sillä hän on lahjakas, innokas ja tarmokas. Suhteellisen pian uuteen ammattiinsa valmistumisen jälkeen Sanna sai koulutustaan vastaavan työpaikan kaksikielisestä kaupungista. Se oli tosin määräaikainen, mutta hän oli tyytyväinen, koska pysyviä työpaikkoja ei nykyään edes ole. Työ lähti sujumaan hyvin. Sanna oli paitsi tehokas, myös aikaansaapa. Hänen asiakkaansa olivat vaikeuksiin joutuneita nuoria, jotka pitivät hänestä. Joillekin heistä hän oli oikeastaan ainoa aikuinen, joka pystyi tarjoamaan edes jonkinlaista huolehpitoa tai kuuntelemaan murh...

Poikani! Älä ikinä myönnä mitään, sillä myöntäminen on alistumista. Älä koskaan myönnä mitään, koska se osoittaa jonkun toisen olleen oikeassa. Myöntäminen on pohjimmiltaan merkki väärässäolosta, etkä sinä halua olla väärässä, ethän?  Etkä sinä koskaan ole väärässä. Sinä olet asiakas tässä maailmassa. Sinun hallussasi on se hyvä, jota muut tavoittelevat ja jota voit vaihtaa haluamaasi. Ihmiset ovat kiinnostuneita hyötymään sinusta, joten pidä varasi. Parhaiten menestyt, kun huolehdit siitä että olet ensimmäinen. Älä koskaan myönnä mitään, sillä se on heikkoutta. Miten voit olla vahva, jos hyväksyt jonkun muun saneleman ajatuksen? Sitä sinä et voi tehdä. Muista, että kaikki hyvä kuuluu sinulle ja sinä olet oikeassa. Jos joku todella onnistuu osoittamaan olevansa oikeassa, voit kuitenkin asettaa hänet asemaansa, koska sinulla on valta, josta sinun on pidettävä kiinni. Valta, poikani, on oikeassaoloa. Sanotaan että tieto on valtaa, mutta se sanonta on väärä. Valta on tietoa. ...