Tedinblogi

Minuun sattuu. Koko juttu menee näin: elokuussa aloin voida pahoin. Päätäni särki ja huimaustakin oli. Syytä etsittiin kuukausimäärin. Lääkkeet vaihtelivat. Mikään ei auttanut. Yhdessä vaiheessa kolmella lääkärillä oli eri kanta siihen, voinko syödä mielialalääkkeen kanssa erästä tiettyä pahoinvointilääkettä. Ensin voitolla oli se kanta, että en voi, joten minulle määrättiin poskettoman kallis, mutta tehoton lääke. Lopulta tuon lähiterveysaseman johtava lääkäri oikein tutki asiaa, ja päätyi siihen, että voin sittenkin syödä sitä ensin ehdolla ollutta pahoinvointilääkettä. (Kiitos hänen kiireestään huolimatta vuokseni näkemästä vaivasta!) Oma kantani oli, että jos lääkäri tietää, niin minulla ei ole mitään perustetta esittää muuta väitettä. Minä olen kyökkifilosofi, en lääketieteilijä. Ajattelin sitten, että en minä kokeilemiseen kuole. Enkä kuollut. Sain avun. Päänsäryt kuitenkin jatkuivat usein aika rajuinakin. Välillä ajattelin, että en jaksa enää yhtään hetkeä. Kuitenkin elin...

Edellisessä tekstissäni esitin ajatusleikkin yksipäisestä köydestä. Haluan täydentää sitä nyt lyhyesti vielä. Matemaatikko-Juha-ystäväni tosiaan kommentoi puhelimessa tekstiäni tavallisella kohteliaisuudellaan ja suopeudellaan. Oikein erikseen hän soitti siitä asiasta minulle, mikä ilahdutti. Hän mainitsi, että matematiikka tuntee erilaisia äärettömyyksiä. Rehellisyyden nimissä minun pitää todeta, että en ihan hahmottanut näitä, emmekä niistä kovin syvällisesti edes keskustelleet. Jäin kuitenkin pohtimaan yhtä näkökulmaa, tai kahta, miten vain haluaa hahmottaa: jos meillä on loppumaton köysi, se voi täyttää minkä tahansa tilan, jopa avaruuden. Jos meillä on loppumaton avaruus, joka siis ei lopu tiiliseinään, jollaisen mahdollisuuden esitin, niin mikä tahansa köysi mahtuu sinne suoraksi - myös loppumaton! Jäin pohdiskelemaan tässä kaareutumista, jollaista avaruus Einsteinistä alkaen suurten tiedemiesten mukaan harjoittaa. Pohdin, että kaartuuko se suoraksi kuvittelemani köysi s...