Naiskauppaa

Olen lueskellut naiskaupasta joskus vuosia sitten ja nyt jälleen. Kiinnostuin asiasta nyt jonkin vähemmän arvostamani romaanin vuoksi, joka kuitenkin toi tämän teeman mieleeni. Lukemani arvion mukaan yksin Euroopassa on 300 000 orjan asemassa olevaa naista, joista merkittävä, ellei suurin osa on seksiorjia. Maailmanlaajuisesti puhutaan kymmenistä miljoonista ihmisistä. Noora-kollegani luona luin vuosia sitten, kuinka Nepalista myydään bordelleihin tuhansia ja taas tuhansia alaikäisiä tyttöjä. Myyjinä toimivat jopa lähisukulaiset. Tämä kaikki on suhteellisen helpolla löydettävää tietoa.

En tiedä, olenko järkyttynyt. Aiheen pariin minut johdatti oma seksuaalinen vinoutuneisuuteni - siis kiinnostukseni seksiin liittyviin asioihin. Mikä minä olen tuomitsemaan halpoja seksipalveluita ostavia miehiä? Jos olisin nainen, voisin pyhää vihaa tuntien liittyä feministipuolueeseen tai -yhdistykseen ja istua teen ja pullan ääressä pohtimassa kaukaisten sisarteni, kuitenkin lähimmäisteni, kurjaa kohtaloa.

Naiskaupan uhreja huijataan. Euroopassa heidän lähtömaitaan ovat vanhat itäblokin maat, joissa kaikki eivät olekaan uusrikkaita kaunottaria. Päin vastoin, valtaosa väestöstä elää köyhyydessä. Kun moldovalaiselle nuorelle naiselle, jonka kuukausiansiot ovat satanen tai pari kuukaudessa, tarjotaan kotiapulaisen paikkaa ja tonnin kuukausituloja Länsi-Euroopassa tai Israelissa, lähtemisen kynnys on matala. Matkan aikana hänelle annetaan väärät paperit, hänet raiskataan ja hänet luovutetaan bordelliin, jossa hänet raiskataan kenties toistakymmentä kertaa päivässä. Vaikka he eivät aina elä telkien takana, he eivät uskalla paeta, koska:

-Heitä kohdellaan väkivalloin.

-Heidän väitetään tekaistuin perustein olevan velkaa orjuuttajilleen.

-Heillä ei ole paikkaa mihin paeta, saati sitten palata.

-Orjuuttajilleen tuottamista rahoista he eivät saa mitään. Ei ole varaa paeta.

-He ovat syvästi järkyttyneitä, ahdistuneita ja masentuneita. Toimintakyky on rajoittunut.

-He pelkäävät viranomaisia, koska monissa maissa ihmiskaupan uhreja jopa vangitaan laittomasta maassaoleskelusta.

-He tuntevat syvää syyllisyyttä, vaikka oikeat syylliset ovat heidän orjuuttajansa ja heitä käyttäneet panomiehet. Tämä on muuten mielenkiintoinen seikka: seksuaalisen väkivallan uhrit tuntevat syyllisyyttä. Seksuaalisuuden pitää olla paljon mutkikkaampi seikka kuin mitä minä ymmärrän. Jotenkin häpeä ja seksi näyttävät kytkeytyvän kiinteästi toisiinsa.

-Orjuuttamisensa jälkeen he elävät keskimäärin seitsemän vuotta. He kuolevat tartuntatauteihin, itsemurhiin ja ylipäätään mihin tahansa, mihin ihminen voi kuolla, kun minkäänlaista terveydenhuoltoa ei ole.

Näitä ihmisiä me sanomme esimerkiksi venäläisiksi huoriksi ja jopa toiset naiset väheksyvät heitä!

Miksi? Miten ihmiset - etupäässä miehet - voivat olla näin julmia? Miehinen itseruoskinta ei tässä auta. Asian kuittaaminen miesten paskuutena on moralistista maton alle lakaisemista.

Kaikki maksullisen seksin myyjät eivät ole jonkun parittamia orjia. Eiköhän tuolta Ylioppilaskylältä löydy tyttöjä, jotka ovat ihan omalla päätöksellään ruvenneet myymään seksipalveluita. Kuitenkin voidaan kysyä, että miksi: ovatko he kenties hakeneet pitkään töitä, mutta turhaan? Lopulta ei käteen jää kuin maailman vanhin ammatti. Entäpä jos sanonkin, että opintotuen jälkeenjääneisyys ajaa nuoria naisia myymään itseään. Tällä haluan osoittaa alustavasti, että prostituutio voi hyvinkin olla yhteiskunnan rakenteista johtuva asia. Ja vielä: ehkä jotkut nuoret naiset myyvät itseään seikkailunhalusta. Sitä en uskalla arvata, kuinka moni. Seksin ostaja ei kuitenkaan tiedä myyjän toiminnan perimmäisiä perusteita ja sen takia on syytä olettaa, että taustalla on sosioekonomisia ongelmia - asioita, joita ilman nainen ei olisi seksikauppaan lähtenyt.

Tietyssä mielessä seksi on helppo kauppatavara ja bisnes: ostajia on ja itse toimenpide on helppo. Se ei vaadi kuin sitä että on nainen. (Tai jossain, kaiketi harvassa, tapauksessa mies.) Palvelutilanne on nopeasti ohi. Ja jos tulot eivät lankea parittajan pussiin vaan omaan kukkaroon, tulotaso länsimaissa voi olla melko korkeakin. En kuitenkaan ole kovin perehtynyt vapaaehtoisen prostituution psyykkisiin seurauksiin. Lähden kuitenkin siitä, seksi on muutakin kuin fyysinen toimitus ja ainakin ajan mittaan se koskettaa myyjää psyykkisesti. Vähimmilläänkin seksin myymisestä tulee sosiaalisia paineita. Monet, varmaan useimmat, pitävät seksinmyyntinsä salaisuutena, etteivät joudu halveksituksi. Ja salaisuudet nyt ovat ikäviä kantaa. Niistä koituu ihan käytännöllisiäkin sosiaalisia ongelmia: on valehdeltava, miksi ei voi lähteä ystäviensä kanssa johonkin aikaan ulos tai miksi ei voi mennä viikonlopuksi kotiin vanhempien luokse. Sanoisin, että se siitä helppoudesta.

Mutta mutta... mikä saa miehet ostamaan seksiä? En kelpuuta vastaukseksi, että miesten paskuus, vaikka epäilemättä monet seksiä ostavat miehet ovat paskiaisia. Itseäni miehenä ärsyttää se, että ihmiskauppakeskustelussa sanotaan vain, että miehet ostavat, miehet raiskaavat, miehet hyväksikäyttävät, miehet pahoinpitelevät. Minä en ole ostanut seksiä, en ole raiskannut, en ole - ainakaan tietoisesti - hyväksikäyttänyt enkä pahoinpidellyt. En halua tulla lasketuksi mukaan porukkaan, joka kohtelee naisia näin törkeästi. Mutta siitä ei pääse yli eikä ympäri, että ihmiskaupassa syylliset ovat miehiä ja uhrit pääosin naisia. Miessukupuolesta törkeä kohtelu ei kuitenkaan sinällään johdu. (Se minua feministeissä ärsyttää: kaikki selitetään sukupuolella.) Jos niin olisi, tapetaan kaikki miehet muutamaa valioyksilöä lukuunottamatta. Ei ole sen jälkeen seksivetoista ihmiskauppaa ainakaan nykyisessä laajuudessaan. 

Aasian prostituutio-ongelmaa selitetään sillä, että naisten - vaimojen - oletetaan olevan seksuaalisesti puhtaita - siis haluttomia. Ja kun kotona ei siis seksiä saa, niin miehet käyvät halvoissa ilotaloissa purkamassa paineitaan. Jostain syystä Aasiassa näyttää kuitenkin lapsia piisaavan... Ehkä pariskunnissa miehen ja naisen halut eivät kohtaa.

Olen lukenut nyt monta kertaa, että seksin puute ei tapa. Tämä argumentti esitetään miehille kohdistettuna vaatimuksena olla ilman seksiä. Jos väite viedään äärimmilleen, seksin puute tappaa - nimittäin koko ihmiskunnan. Jos seksi loppuu tykkänään, viimeiset ihmiset kuolevat muutaman vuosikymmenen kuluttua. Vaikka seksin puute ei suoranaisesti tapa, seksuaalisuus on syvällinen tarve, jonka varassa koko ihmislajin olemassaolo on. Moraalinen hurskastelu ei tätä seikkaa muuta. Seksuaalisuus ei ole pornon myötä syntynyt kulttuurin laji, joka voidaan lopettaa kuin lätkän SM-liiga. Sitähän ei monikaan muutaman vuoden päästä muistaisi.

Edellisten kiukutelmien mukaan arvelen seksivetoisen ihmiskaupan takana perimmältään olevan ihmisen seksuaalisuuden. Terävää, eikö! Miksi miehet eivät tyydy seksiin, jota kotoa saa? No, kaikki eivät saa seksiä kotona. Avioliittokaan ei ole tyydyttävän seksisuhteen tae. Eikä itsetyydytys tyydytä puutteenalaisten tarpeita, vaikka hetken helpotuksen kenties tuokin. Toisaalta, eihän seksikään tuo kuin hetken helpotuksen. Tai jos jossakin on tarjolla niin hyvää seksiä, että se tyydyttää koko loppuelämän ajaksi, minä haluan sitä heti! Näyttää siltä, että seksi on asia, josta vallitsee jatkuva pula.

Joku feministi varmaan nousisi väittämään, että seksin osto on miesten tapa näyttää valtaansa. Ja kyllä, varmasti moni ostaa seksiä, koska voi. Voi ostaa naisen alleen vartiksi. Pystyy toteuttamaan mielitekojaan ja jopa valitsemaan seksiseuransa, koska lompakossa on täytettä. Myös parittaminen on vallankäyttöä: naista voi myydä, koska on voimaa vetää naista tai hänen perhettään turpaan. Tällainen vallankäyttö on ahneutta ja itsekkyyttä. Ahneus ja itsekkyys ovat etuja yksilöiden välisessä kilpailussa, mutteivät niinkään eduksi yhteisöllisyyden rakentamisessa. Nyt ollaan todella perimmäisten ja syvällisimpien kysymysten äärellä: mistä ahneus ja itsekkyys johtuvat? Miksi ne näyttävät tuottavan monille sangen syvällistä mielihyvää?

(Koska olen nyt vähän sotajalla femppuja vastaan, niin kysynkin, että ovatko ahneus ja itsekkyys miesten omainaisuus. Mitä ajatella naisista, jotka feminismin aallolla ratsastaen vaativat itselleen etuja, koska ovat naisia? Äärimmillään: onko hyvyys naisten ja pahuus miesten olemus?)

En voi olla pohtimatta sitä, kuinka paljon seksuaalista tuskaa aiheutuu yksinäisyydestä. Ei ole ketään, kenen kanssa naida. Ja tällä kertaa tarkoitan naimisella yhdynnän lisäksi muuta läheisyyttä ja kosketusta. Toimiva, lämmin parisuhde siis auttaisi, mutta jotenkin tällaisetkin suhteet ovat vaihtelevassa määrin niukkuushyödykkeitä. Yhtäällä suhde on emotionaalisesti kylmä ja toisaalla kulttuurin vaatimukset vaikeuttavat ihmisten tervettä seksuaalista kohtaamista. Lisäksi ainakin länsimaisten ihmisten odotukset suhteista lienevät epärealistisia. Monet sanovat, että porno antaa epärealistisia seksuaalisuuden malleja. Minä sanoisin, että romanttinen hömppä antaa vielä epärealistisempia parisuhteen malleja. Yhä edelleen tytöt odottavat jostakin tulevaksi komeaa miestä, joka tekisi heidän elämästään ihanaa. (Muistutus: ihana eli naisille kelpaava.) 

Enkä voi olla pohtimatta sitäkään, paljonko tuskaa aiheuttaa seksuaalikielteisyys. Ihmisillä on seksin tarve, mutta se pyritään torjumaan ja mitätöimään ja etenkin naisten seksittömyydestä tehdään monissa kulttuureissa yhä hyve. Länsimaisessa kulttuurissa on tapahtunut seksuaalista vapautumista, kuten on tapana sanoa. Lähinnä minusta tuntuu, että erilaiset pippeli- ja pimppileikit ovat vain tulleet julkisiksi. Ihmiset voivat olla edelleen joko ujoja ja estyneitä tai toisaalta vastuuttomia touhuineen. Sosiaalinen paine on varmasti muuttanut seksuaalista käyttäytymistä paljonkin, mutta jossakin mielen syvyydessä vallitsee yhä kielteisyys ja vallankäyttö muodossa tai toisessa, pihtaaminen tai painostaminen. Väitettäni tukee se, että Osmo Kontulan tutkiskelmien mukaan seksi on itse asiassa vähentynyt ja itsetyydytys lisääntynyt. Se vapautumisen ilosanomasta.

Voimme hoitaa ja tukea edes muutamia seksikaupan uhreiksi joutuneista naisista. Vaikka se olisi valtameren tyhjentämistä pipetillä, työ on kuitenkin arvokasta ja kaipaa enemmän voimavaroja ja huomiota kuin nyt on tarjolla. Päättäjät voivat perustaa komiteoita, feministit voivat vaahdota teekuppiensa ääressä, uskovaiset voivat paasata synnistä... mikään ei muutu, ellei ongelman syihin pyritä puuttumaan. Monissa kulttuureissa naisten arvostusta on nostettava. Ehkä on paljonkin miehiä, jotka eivät tajua ihmisarvon perusteita: että naiset ovat arvokkaita siinä kuin miehetkin ja että kaltoinkohtelu sattuu. On lisättävä tietoisuutta ja saatava seksin ostajat tajuamaan, että he voivat hyvinkin osallistua toimintaan, jolla aiheutetaan mittaamatonta tuskaa miljoonille. Köyhyyden vastaisen taistelun on jatkuttava!

Kuitenkin minulla on tuntuma, että seksikauppa ja -orjuuskeskustelussa yksi näkökulma on syyllisyyden tyrkyttäminen miehille. Anteeksi vain, moralistit, me miehet olemme parantumattomasti seksuaalisia. Seksikauppa ei lopu ehkä koskaan. Eikä se edes ala vähetä merkittävästi, ennen kuin yksinäisyyttä ja turhautumista aiheuttavia käytäntöjä aletaan purkaa. Ja ei, en tarkoita, että kaikkien pitäisi rynnätä naimaan ketä tahansa, vaan sitä, että aletaan arvostaa parisuhteita, joissa seksuaaliset tarpeet tunnustetaan puolin ja toisin. Tämä ehkä auttaisi myös itsekkyyteen ja vallanhimoon. Ihannehan nykyistä toimivamman parisuhteet vain ovat, mutta kuitenkin parempi ihanne kuin se, että hyväksikäytetään naisia muutamalla lantilla.