Tedinblogi

Olen alkanut nauttia nukkumaanmenosta. Päivässä on kaksi mahtavaa hetkeä: aamukahvin ensi hörppy ja se kun saa illalla mennä vuoteeseen. Jään usein hämärään valvomaan ja ihmettelemään mieleeni virtaavia ajatuksia. Tuntuu mukavalta maata lämpimän peiton alla ja pitää pään alla viileää tyynyä ja tuntea vartalon paino patjaa vasten. Ei ole enää kiire mihinkään – vaikka harvoin minulla muutoinkaan on mihinkään kiirettä. Ei tarvitse enää tehdä mitään. Saa vain olla, ja usein toivon, etten nukahtaisi kovin nopeasti, koska siinä torkahduksen rajamailla on mukava häälyä. Useimmat tajuntaani virtaavat ajatukset ovat mukavia, vaikka toisinaan joukkoon mahtuu myös pelottavia tai inhottavia mielteitä. Olennaista on kuitenkin omaan ajatteluuni kohdistuva asenne. Ajatukset toki kumpuavat jostakin syvältä mielestäni, joten ne ovat osa persoonaani, mutta ne eivät kuitenkaan ole koko minä. Mielessäni tai ajatuksissani on kerrostumia, ja jollakin ylemmän tason ajattelulla voin seurata syvemmältä ku...