Sattuma

Sattumalta päätin kirjoittaa sattumasta. Kyselin, mitä sattuma tarkoittaa, ja sain vastauksen, että se on ennalta arvaamaton tapahtuma. Sitähän sillä arkipuheessa usein tarkoitetaan. Sattumalta tulin bussipysäkille juuri kun bussini oli tulossa. Sattumalta kirjoitin oikeat numerot lottokuponkiin. Sattui olemaan räntäsateinen kevättalven yö, kun synnyin.

Sattuma-sanaa käytetään kuvaamaan myös sitä ilmiötä, kun järkemme ei riitä ymmärtämään jonkin asian syytä. Tieteessäkin tunnetaan tilanteita, että tapahtumasta A voi seurata joko B tai C, mutta syytä siihen, kumpi toteutuu, ei tiedetä. Tai tiedetään, että syy on liian monimutkainen ymmärrettäväksi. Tiedämme, että pitkällisestä tupakanpoltosta aika ajoin seuraa keuhkosyöpä. Sitten on olemassa tervakeuhkoja, jotka ovat savuttaneet korsteenin lailla vuosikymmeniä, mutta he eivät saa syöpää. He kuolevat lopulta johonkin vallan muuhun. Se, saako tupakkamies syövän, ei välttämättä ole sattuma, mutta me selitämme sen sattumalla, kun parempaakaan ei ole tarjolla.

Tieteellisessä tai muussa ehdottoman vakuuttavassa argumentoinnissa sattuma on selitys, jota joudutaan käyttämään. Sen voisi korvata vaikka Jumalan vaikutuksella tai kohtalolla, elleivät jälkimmäiset olisi äärimmäisen epäsuosittuja. Sattuma ikään kuin jättää mahdollisuuden ymmärtää puutteellinen tieto myöhemmin, mihin korkeampiin voimiin turvautumisen ei katsota antavan mahdollisuutta.

Lienee jokseenkin hyväksyttyä sanoa, että maailmankaikkeus sai alkunsa sattumalta. Sillä voidaan tarkoittaa, että mikään korkeampi voima sitä ei ainakaan aiheuttanut tai että syytä ei ymmärretä. Jotenkin sattuma alkaa näyttää uskon kohteelta. Kun muu selitys ei kelpaa, turvaudutaan sattumaan aivan kuten turvauduttaisiin selityksissä jumalaan tai kohtaloon. Jotenkin tuntuu, että koko sattuma on monilta määrittelemättä. Pitäisi ainakin tehdä itselleen selväksi, uskooko sattumaan jonkinlaisena välttämättömänä oliona vai käyttääkö ilmausta vain tarkoittamaan, että jonkin tapahtuman syyt eivät ole tiedossa.

Itsenäisenä oliona sattuma vaikuttaa melko erikoiselta. Sen olemassaolo tuntuu ristiriitaiselta: sattuma olisi olemassa sattumalta. Se olisi siis itsensä syy – causa sui, kuten viisaammat sanovat. Jos sen vielä aidosti ajattelee sanelevan asioita, näkemys alkaa vaikuttaa todella kummalliselta. Aika ajoin kuulee ainakin käytettävän ilmausta "sattuman sanelema". Onko joidenkin mielestä sattumalla suunnitelma? Silloinhan sattuma alkaa lähestyä jumalaa, kohtaloa tai ylipäätään jonkinlaista asioita ennalta määräävää auktoriteettia. Miten sellainen voisi olla sattumaa?

Onko siis niin, että sattuma on vain muodikas keino työntää päänsä ymmärtämättömyyden pensaaseen? Minusta tuntuu, että olisi ainakin toisinaan reilumpaa todeta, asiaa ei tiedetä. Tämä tietenkin sillä olettamuksella, että mitään sattumaa itsenäisenä oliona ei ole olemassa. Ja mitä kaikkea tästä opimme? Taas on ted saivarrellut sanoilla!