Hyvää juolua!

Tämä on Tedin virallinen jouluvalitus. Jostain syystä kielipuoliset kansalaisemme ovat kadottamassa otteensa diftongeihin. Kuunoille kerrottakoon, että diftongi on pariääntiö, siis kahden samaan tavuun kuuluvan eri vokaalin yhdistelmä, kuten yhdistelmä "ou" sanassa "joulu".

Oiva esimerkki tällaisesta kielikyvyttömyydestä on ilmaus "juoheva", joka on kielipoliiseja huolestuttavalla tavalla levinnyt. Ennen sana oli "jouheva", ja se viittasi selvästi hevosen häntäjouheen. Jouhen katsotaan taipuvan tasaisin kaartein, ilman äkillisiä mutkia, ja vertauskuva on helppo ymmärtää. Työ tai matka sujuu jouhevasti, kun siihen ei tule äkillisiä mutkia, vastuksia. Mutta juoheva... mitä tekemistä työn tai matkan sujuvuudella on juo-alkuisten sanojen kanssa? Tai ehkä junamatka tosiaan sujuu ravintolavaunussa kepeän juohevasti. Vaikka konduktööri ei poistaisikaan juohevaa kyytiläistä kesken matkan, määränpäähän saavutaan juovukkeessa.

Kiusallinen sanapari näyttää olevan "liukua" ja "luisua". Nykyään autojen kerrotaan luikuvan ojaan, kun tie on liukas. Ilmausta "liusua" en ole nähnyt, mutta  varmaan sekin jossain on. En viitsi käyttää hakukonetta, koska pettyisin kuitenkin ilmauksen tavallisuuteen. Jotenkin saan ymmärrettyä näiden kahden sanan välisen sekaannuksen. Ne tarkoittavat lähes samaa asiaa ja ovat äänteellisesti lähellä toisiaan.

Ja sitten tuo otsikossani oleva tahallinen virhe. Kun diftongit eivät kerran  näytä olevan helppoja, niin pitihän vuodenajan toivotuksista tehdä väännös. Moukemmille kerrottakoon, että "juolua" todella on suomen sana. Harvoin sitä tosin tapaa. Juoluajärvi tai -lampi syntyy putaasta, kun meanderoivan joen uoma oikenee. Niin muodoin "hyvää juolua" on kieliopillisesti kumma ilmaus, koska juolu-sanaa ei liene olemassa. (Tai mistä minä tiedän, vaikka olisikin...) Sen sijaan "hyvä juolua" kertoisi jonkin juoluan olevan hyvä.