Hetken taju II

Soittaminen on pikkutarkkaa puuhaa. Siinä aika viipaloidaan huomattavasti ihmisen reaktioaikaa lyhyempiin viipaleisiin. Miten se on mahdollista? Reaktioaika ei ole sama kuin lyhyin hetki, jonka ihminen voi tajuta. Reaktioaika, noin 0,5 - 1,5 sekuntia, on valtavasti pitempi. Lisäksi eri aistiemme kyky eritellä lyhyitä hetkiä on erilainen. Ainakin ennen vanhaan elokuvissa näytettiin 24 kuvaa sekunnissa ja liike näytti suhteellisen sujuvalta. Kuuloaistimme on herkempi. Mikä on silmissä vilinää, on korvissa vielä toisistaan jotenkin erottuvia jaksoja, iskuja tai hetkiä.

Kiintoisaa on myös se, että jo kohtuullisella soiton opiskelulla oppii tuottamaan sävelkuvioita, jotka ovat huomattavasti reaktioaikaamme nopeampia. Neljä eri säveltä sekunnissa ei kuulosta mitenkään järisyttävältä virtuoositaituroinnilta, kahdeksankin on vasta sellaista kotikylän taiturointia monilla soittimilla. Soittaja ei soittaessaan siis ajattele joka säveltä erikseen, vaan sävelten muodostamia kokonaisuuksia. Kädet, sormet ja jalat toimivat osittain autonomisesti, kunhan ne on ohjelmoitu esitettävää kappaletta opeteltaessa.

Kokemukseni mukaan soittajan ajantaju on sellainen, että kuhunkin soittotapahtumaan - siis pienimpään yksittäisenä hahmottuvaan soittamisen fyysiseen toimenpiteeseen kuuluu kolme vaihetta:

1) ennakkoajatus siitä, mitä tuleman pitää,

2) itse fyysinen toimenpide ja

3) reaktio omaan soittoon.

Ihannetapauksessa mielessä liikkuu lähinnä tuo kohta 1. Toisessa vaiheessa ruumis hengitysrytmistä sormien, jalkojen tai vaikkapa kurkunpään herkimpiä liikkeitä myöden toteuttaa ykkösen. Viimeiseksi jää reaktio. Jos muusikko kuulee mitä etukäteen ajatteli kuulevansa, niin tilanne on hallinnassa ja soittajalle jää mahdollisuus reagoida esimerkiksi yleisön käytökseen. Ratkaisevaa tuntuisi olevan ensimmäisen ja toisen vaiheen toteutuminen. Näiden vaiheiden väli on hädin tuskin tajuttavissa. Jos ensimmäisessä vaiheessa tulee jokin häiritsevä ajatus, ruumis toteuttaa sen. Vasta kun ollaan reaktiovaiheessa, soittaja tajuaa, että pieleen meni. Taitava muusikko ei anna sen häiritä. Useimmat töppäykset menevät ohi yleisön huomaamatta.

Kun muusikko on siis ajatuksissaan puolisen sekuntia edellä sormiaan, hänellä ei ole aikaa reagoida esimerkiksi siihen, että yks kaks ei muistakaan, mitä seuraavaksi tulee. Onnellinen se, kenellä on nuotit edessään. Nimittäin, kun mieleen iskee lamaannus, että en muista, ruumiin puoliautomaattiohjaus kytkeytyy helposti pois päältä. Soitto taukoaa ja sillä selvä. Reaktio on sitten jokin negatiivinen tunne, kuten hämmennys tai joskus jopa viha. Ja joskus koko tilanne selviää soittajalle itselleenkin vasta reaktiovaiheessa. Pieleen meni. Toisaalta, pirullisempi tunne on se, että soittaessaan muistaa kyllä sen pätkän jota soittaa, mutta tietää jo sekunnin, pari etukäteen, että jatko on hämärän peitossa. Siinä ehtii oikein odottaa epäonnistumisesta koituvaa hämmennystä. Parhaassa tapauksessa ehtii lyhyesti jopa tavoitella mielikuvaa siitä jatkosta. Pointti on siinä, että mieli keskittyy epäonnistumisen välttämiseen. Epäonnistumisesta tulee itsensä vääjäämättömästi toteuttava ennusta. Tietoisuus ei yleensä pysty soittamaan ja samalla etsimään sitä tulevaa mielen kirjaston hyllyistä. Joskus toki tulee yllättäviä pelastuksia: lihasmuisti pelastaa tilanteen. Hämmennys ei voitakaan, koska sormet osaavat puolitietoisesti oikeisiin säveliin ja antavat soittajalle riittävän vihjeen jatkosta. Soitto jatkuu ja yleisö kuuli vain vähäistä, ohimenevää epävarmuutta, vaikka soittaja kävi läpi paniikkikohtauksen esiasteet.

Hetken taju on siis pirullinen. Onnistumisen hetki voi olla niin lyhyt, että sen voi oivaltaa lähestyvän ja sitten sitten iloita omasta ja muiden reaktioista. Mutta se täsmällinen hetki, jona suuri taituri soittaa soolonsa tulisimmat kuviot, ei juuri eroa siitä hetkestä, jona vielä odottaa niiden soittamista. Monille lienee muista yhteyksistä tuttu ajatus, että nyt se tulee, eikä mitään enää voi. Tästä johtunee se, että kaikkein hurjimmat soittosuoritukset ovat kaikkein hallitumpia. Jos mieli ei pysy levollisena, pieleen menee varmasti. Jos hetken taju tökkää soittamisen tekniseen vaikeuteen, odotettavissa on pieleenmeno.