Tedinblogi

Soittaminen on pikkutarkkaa puuhaa. Siinä aika viipaloidaan huomattavasti ihmisen reaktioaikaa lyhyempiin viipaleisiin. Miten se on mahdollista? Reaktioaika ei ole sama kuin lyhyin hetki, jonka ihminen voi tajuta. Reaktioaika, noin 0,5 - 1,5 sekuntia, on valtavasti pitempi. Lisäksi eri aistiemme kyky eritellä lyhyitä hetkiä on erilainen. Ainakin ennen vanhaan elokuvissa näytettiin 24 kuvaa sekunnissa ja liike näytti suhteellisen sujuvalta. Kuuloaistimme on herkempi. Mikä on silmissä vilinää, on korvissa vielä toisistaan jotenkin erottuvia jaksoja, iskuja tai hetkiä. Kiintoisaa on myös se, että jo kohtuullisella soiton opiskelulla oppii tuottamaan sävelkuvioita, jotka ovat huomattavasti reaktioaikaamme nopeampia. Neljä eri säveltä sekunnissa ei kuulosta mitenkään järisyttävältä virtuoositaituroinnilta, kahdeksankin on vasta sellaista kotikylän taiturointia monilla soittimilla. Soittaja ei soittaessaan siis ajattele joka säveltä erikseen, vaan sävelten muodostamia kokonaisuuksia. Kä...

Talviyön snagarigigolo notkuu taksijonossa. Hytistään ja odotetaan vuoroa. Nakkiluukusta nousee höyry: "Tuleeks kaikki mausteet?".  "Joo." Parranhaivenissa on sipulinpala, rintapielessä jäistä sinappia. Enää muutama pariskunta ja seurue on jonossa edellä. Kyyti on varma, laatu vain on arvausten varassa. Kainalossaan sillä on illan löytö. Teinipissis ja vähän söhryiset meikit. Napa näkyy naapuriin vaikka pakkanen huitelee samoissa lukemissa kuin tyttösen ikävuodet. Ehkä se juuri ja juuri on laillisessa iässä. Enintään huikan yli; 17-vuotiaina neidot ovat kauneimmillaan. Hyinen vuodenaika ja muotivaatetus muuttaa uhkeammankin syöjättären tornikamarin kalpeaksi immeksi. Rivitalolähiön esianorektinen dooris on kuitenkin kapea kuin metrin mitta ja hytisee vaikka on vain lämpimikseen päästänyt salskean urhon kosketusetäisyydelle. Vaan lämpöä kaipaa niin hytisevä ruumis kuin yksinäisyydessään riutuva ruumis. Ei ole helppoa olla aikuinen. Vittu, tekstari tulee: "Tu...