Joulufilosofiaa
Tulee tuolla yliopistoilla käytyä seminaareissa. Olen siellä hämmästellyt toisten tohtoriopiskelijoiden älykkyyttä ja nokkeluutta. Tunnen itseni hyvin yksinkertaiseksi heidän seurassaan.
Nyt on jouluaatto ja rauhan pitäisi olla maassa. Menin tuonne alakerran saunaan. Täällä on sellainen vanhanaikainen taloyhtiön sauna, josta saa varata saunavuoron. Sitten on lenkkisauna keskiviikkoisin, ensin naisille, sitten miehille. Ja tietenkin joulusauna samassa järjestyksessä.
Tänään, kuten monena keskiviikkona, istuin löylyssä naapuritalossa asuvan alkoholistimiehen kanssa. Puhuimme yksinkertaisista asioista, kuten siitä, mitä veden muodostamat kuviot kiukaan edessä olevalla suojalevyllä muistuttavat. Siitäkin puhuimme, pääseekö katkolle helpolle ja pidetäänkö siellä holisteista hyvää huolta. Hän kertoi ikääntyvästä isästään ja kesämökin myyntisuunnitelmista. Mietimme, mitä jouluruokia jäi hankkimatta ja valmistamatta ja paljonko sillä on väliä. Ja mitähän kaikkea olemmekaan jutelleet kuluneen syksyn aikana? Yhteistä sille kaikelle on välitön kokemuksellisuus ja läsnäolo. Voimmehan me olla vaikka kuinka viisaita siellä yliopistolla. Silti ajattelen, että noista saunaseurapiirin juttutuokioista on paljon enemmän hyötyä ja iloa kuin yhdestäkään yksittäisestä keskustelusta tai seminaarista, mitä yliopistolla käydään.
En suostunut menemään veljeni luokse joulukylään. En jaksa sitä, että minua kohdellaan kuin veljeni sittemmässä teini-iässä olevia lapsia, koska en puhu töistä tai lastenhoidosta. En ole myöskään käynyt laulamassa kauneimpia joululauluja enkä mene yöllä tai aamulla kirkkoon. Väittäisin, että tuolla alakerran saunassa oli paljon enemmän joulu kuin monessakaan muussa paikassa.
Joulu on kaikilla! Hyviä pyhiä kuusten ympärille, lahjakasojen katveisiin, kiiltoon ja polyesterin loisteeseen täältä elementinvälistä!
Nyt on jouluaatto ja rauhan pitäisi olla maassa. Menin tuonne alakerran saunaan. Täällä on sellainen vanhanaikainen taloyhtiön sauna, josta saa varata saunavuoron. Sitten on lenkkisauna keskiviikkoisin, ensin naisille, sitten miehille. Ja tietenkin joulusauna samassa järjestyksessä.
Tänään, kuten monena keskiviikkona, istuin löylyssä naapuritalossa asuvan alkoholistimiehen kanssa. Puhuimme yksinkertaisista asioista, kuten siitä, mitä veden muodostamat kuviot kiukaan edessä olevalla suojalevyllä muistuttavat. Siitäkin puhuimme, pääseekö katkolle helpolle ja pidetäänkö siellä holisteista hyvää huolta. Hän kertoi ikääntyvästä isästään ja kesämökin myyntisuunnitelmista. Mietimme, mitä jouluruokia jäi hankkimatta ja valmistamatta ja paljonko sillä on väliä. Ja mitähän kaikkea olemmekaan jutelleet kuluneen syksyn aikana? Yhteistä sille kaikelle on välitön kokemuksellisuus ja läsnäolo. Voimmehan me olla vaikka kuinka viisaita siellä yliopistolla. Silti ajattelen, että noista saunaseurapiirin juttutuokioista on paljon enemmän hyötyä ja iloa kuin yhdestäkään yksittäisestä keskustelusta tai seminaarista, mitä yliopistolla käydään.
En suostunut menemään veljeni luokse joulukylään. En jaksa sitä, että minua kohdellaan kuin veljeni sittemmässä teini-iässä olevia lapsia, koska en puhu töistä tai lastenhoidosta. En ole myöskään käynyt laulamassa kauneimpia joululauluja enkä mene yöllä tai aamulla kirkkoon. Väittäisin, että tuolla alakerran saunassa oli paljon enemmän joulu kuin monessakaan muussa paikassa.
Joulu on kaikilla! Hyviä pyhiä kuusten ympärille, lahjakasojen katveisiin, kiiltoon ja polyesterin loisteeseen täältä elementinvälistä!
Kommentit