Tedinblogi

Koulussa pojille kerrotaan, että he ovat tyttöjä huonompia ja lapsellisempia - implisiittisesti. Se tapahtuu niin, että tyttöjen kerrotaan olevan kypsempiä. Perustelut jäävät heppoisiksi, mutta muistan oman biologianopettajani vedonneen tyttöjen murrosiän varhaisempaan alkamiseen. Siinä me pojat sitten saimme kuulla huonouttamme, ja sama meno tuntuu jatkuvan nuorten parissa nyt, lähes 30 vuotta myöhemmin. Mikä siis on se kypsyys, jota tytöt lähenevät aikaisemmin kuin pojat? Katsotaanpa tarjolla olevaa naisten mallia: kaunis, terävän älykäs tahi bimbo - mutta enintään omaksi edukseen, hoikka, alle 40-vuotias, menestynyt, julkkis. Eipä ole rima korkealla, paitsi menestymisen ja julkisuuden kohdalla. Menestyksestä voimme toki syyttää esimerkiksi Piia-Noora Kauppia, joka taatusti varmaankin on tehnyt jotakin menestyksensä hyväksi mutta varmasti myös hyötynyt aikanaan terävän ja aktiivisen nuoren tytön olemuksestaan. Yksin hänkään ei ole itseään luonut, mutta asettunut kuitenkin tarjol...

http://tedinblogi.blogspot.fi/2010/02/naistenpaiva.html Tuossa on linkki vanhaan Naistenpäivä-tekstiini. Ärsyynnyin siihen saamastani kommentista ja sen jälkeen ärsyynnyin siihen, että ärsyynnyin kommentista. Miksi? Olen siis kirjoittanut provosoivasti naistenpäivän vietosta. Kekkeruusihan on edelleen mielestäni turha ja joutaa mielestäni pois kalenterista. Ensinnäkään sille ei ole aihetta ja lisäksi se on jopa haitallinen, koska se saa ihmiset, ja erityisesti naiset, törsäämään tarpeettomasti. Vaan tarkastellaanpa kritiikkiä: Tekstini on kuulemma melko naiivia. Vai niin. Voihan se olla. En mitenkään voi miellyttää kaikkia enkä vastata kaikkien vaatimuksiin siitä, mikä ei ole naiivia. En sano, että kyseisen tekstin kirjoittaminen olisi ollut kovin vaikeaa. Väitän silti, että se oli huomattavasti vaativampi hanke kuin väittää jonkun toisen hengentuotetta lapselliseksi kertomatta, mikä siinä on naiivia. Siihen pystyy kuka tahansa kehdostaan viimeisen kerran kömpinyt. Pikkulapsikin ...

En tajua tätä hetkeä. Siis juuri tätä hetkeä, joka juuri nyt on käsillä. Sen hetken tajua, joka äsken oli. Ja siitäkin osaan aavistaa jotakin, mikä kohta on tuleva. Kuuntelen Aranjuez-konserttoa, joka on minulle tuttu. En odota tapahtuvan kummoisiakaan yllätyksiä, vaikken tunne juuri tätä tallennusta, jossa solistina on muuan John Williams. Olen itsekin jonkin sortin kitaransoittajapoika. Yleensä yritän soittaa itselleni aivan liian vaikeita sävellyksiä, koska ne, joita osaan soittaa, ovat tylsiä, eikä minulla ole koskaan kanttia ottaa niistä irti sitä, mitä joku ehkä voisi. Soittaessani, soittoa teeskennellessäni, pyrin keskittämään mieleni siihen, mitä musiikissa seuraavaksi tapahtuu. Jos en tiedä, mitä tuleman pitää, soitan vuoren varmasti väärin. En kerta kaikkiaan voi keskittyä tähän hetkeen. Tämä hetki tapahtuu soittaessani automaattisesti. Sormet toistavat vaihtelevalla menestyksellä sen, mitä aivot puoli sekuntia sitten ajattelivat. Joskus elän soittaessani myös menneessä ...