Tedinblogi

Joskus tämä yksinäisyys todella tympäisee.

Kävelin ratavartta kauppaan. Aurinko paistoi lämpimästi, vaikka onkin jo syyskuu. Siinä missä joutomaa vaihtu tavaratalon takapihaksi istui välisarjan alkoholisti viinipullonsa kanssa betoniporsaan päällä. Varjossa lieni hyvä olla. Toivoin ettei hän alkaisi sönköttää minulle mitään juoppojen juotavia juttuja. En tiedä, miksi niillä onkin tarvis aina höpöttää minulle. Lienen jotenkin nyhverön näköinen. Ja niin kai se onkin. En tapaa sanoa pahasti ihmisille. Yleensä keksin sattuvat solvauksetkin vasta kun tilanne on jo ohi. Koska ostokseni varmasti herättävät mielenkiintoa, voin kertoa ostaneeni pikaliimatuubin, yhdeksän voltin pariston, partahöyliä ja pienen suklaapatukan. Lisäksi haahuilin tavaratossa hetken, kun en oikein tiennyt, olisiko tarpeen ostaa vielä muutakin. Päästyäni lopputulokseen haahuilussani suorin kassalle, jossa en joutunut odottelemaan kuin tovin. Kassaneiti muuten muistutti kovasti muuatta netistä tuttua nuorta naista, mutta ei taatusti ollut hän, koska hän asu...