Ymmärtämisen vaikeus
Olen lukenut ja yrittänyt
ymmärtää, mistä on tekstianalyysissä on kyse. Silloin
opiskeluaikana homma vaikutti hyvinkin helpolta. Nyttemmin tuntuu
siltä, että kaikki asiat määritellään negaatioiden kautta.
Asiaa äX siis pidetään tärkeänä, mutta se määritellään
kertomalla, mitä se ei ole. Olenkohan siis tyhmä, kun oikein pääse
juoneen mukaan? Luulisi, että erityisesti tekstin analysoinnissa
olisi tarpeen välttää monitulkintaisuutta siinä määrin kuin se
on mahdollista. Ja sitä kai voi kutsua tieteeksi, että leikellään
kirjoista virkkeitä, suljetaan ne laatikkoon ja ravistamisen jälkeen
nostellaan ne liimattavaksi uudelleen uuteen järjestykseen.
Ymmärtäminen on työn
este. Kun teksteillä kuuluu olevan lähes rajattomasti merkityksiä,
jotka koko ajan pakenevat lukijaansa ja joista oletetaan tehtävän
lukuisia tulkintoja, ja kaikki tämä vielä yritetään kertoa
jollakin kummallisella metaforakielellä, voinko syyttää itseäni,
että koko puuha tuntuu jokseenkin vaikealta?
Ehkä humanistisen
tutkimuksen keskeinen idea on jättää osa ymmärtämättä, tehdä
tietoisesti lyhytnäköisiä tulkintoja ja ymmärtää tahallaan
väärin. Muutoin en voi mitenkään ymmärtää, miten tästä
ristikkäisten näkemysten ja vertauskuvien hyllyvästä suosta saa
aikaan mitään, mikä tyydyttää edes tutkijaa itseään.
Mitä tarkoittaa ymmärtäminen?
Kommentit