Junia, laskuja ja potilastietoja

Itella sitten lopetti postin tuosta läheltä. Huomenna pitää reissata toiselle puolelle tätä kaupunkia hakemaan kaksi sähkökitaran mikrofonia. Itellankantaja ei jaksa kantaa sellaisia tänne syrjäkulmille, 10 000 asukkaan lähiön tuntumaan. Painavathan ne muutamia satoja grammoja. Ja mitäpä täällä postitoimistolla tekisi, kun ei ketään asu lähistöllä. Näin se palvelu paranee. Hinnat vastaavasti nousevat. Tottahan palvelusta pitää maksaa.

Valtion rautatiet lupasi, että tulevana talvena junat eivät myöhästele. (Anteeksi.. en halunnut tappaa sinua nauruun, kenties ainokainen lukijani...) En panisi pahakseni ikataulujen löysentämistä, jos se lisäisi täsmällisyyttä. Se helpottaisi VR:n johdon tarvetta valehdella törkeästi, että vain harvat junat myöhästyvät. Tai jos he eivät valehtele, niin ainakaan he eivät ole laskeneet, suuriko osa VR:n matkustajista myöhästyy. Etenkin ruuhkajunat kulkevat milloin ja miten sattuu. Minulle on yhdentekevää, kestääkö 210 kilometrin junamatka 2 tuntia ja 25 minuuttia vai 2 tuntia ja 40 minuuttia. Kun olin lapsi, se kesti kolmisen tuntia, ja aika usein juna oli ajoissa perillä. Kenenkään ei tarvinnut odotella asemalla suotta. VR:n johto on kuvitellut matka-aikojen lyhentyneen, mutta kun johto on poikki tämän tästä, niin eihän sähköjuna kulje. Kuka visapää antoi luvan romuttaa ukkopekat? Ne kulkisivat, kunhan hiiltä tai edes klapeja piisaa. VR:n liiketoimintaa on siis ollut yhä huonommat liikenneyhteydet, myöhästely ja suhteettomasti nousseet lipunhinnat. Ja jos ken ei usko, yrittäköön matkustaa Etelä-Suomesta Joensuuhun, Lieksaan tai Nurmekseen jollakin järkevällä aikataululla. Ei muuten onnistu. Päivän istut junassa ja heti illalla olet valmis hoitamaan asioita siellä Karjalan maill'

Mahtavatkohan Itella- ja VR-konsernien hallintoneuvostoissa istua samat ihmiset? Olettaisin, että siellä on joukossa myös hallintoylilääkäreitä. Olen tässä iät ja ajat tuskitellut ankaria vatsavaivoja. Useammin kuin kerran olen ottanut vauhtia elämääni eteisen lattialla makoillen. Kerran piti jo sairaisautokin soittaa. Sen onneksi sain perua, kun kramppi meni ohi. Miten tämä liittyy noihin hallintoneuvostoihin? No... nyt on siis sairauttani tutkailtu. Kaksi terveyskeskuslääkäriä määräilee troppeja, toinen jopa lähetti tutkimukseen. Tutkimuksessa ei löytynyt mitään. Ultraääni kertoi kusen suihkuavan sisäkaluissa normaalisti. Ilmankos päässäni tuntuu kevyeltä. Tieto ei poistanut kipujani, ja lääkärihän ei tietenkään voi määrätä, että jos tämä tutkimus tuottaa vesiperän, niin menköön toiseen. Ei. Nyt sitten jonotetaan uusi aika tervauskeskuksesta. Sitten kenties jonotetaan uuteen tutkimukseen. Aikaa kuluu viikkomäärin, jopa kuukausia. Tietoni olisivat kyllä luettavissa sähköisessä potilastietojärjestelmässä, mutta eihän lääkäri lukemaan jouda... Kyllä asiat hoituvat: joko sairaus helpottaa itsekseen tai potilas kuolee jonoon. Vaan eipähän tarvitse tehdä kalliita hoitotoimenpiteitä tai edes määrätä lääkkeitä.

Maatamme ja sen liikeyrityksiä johtaa joukko kusipäitä, jotka kuvittelevat, että asiat hoituvat kun palveluita heikennetään, hintoja nostetaan ja työntekoa vähennetään. Arvelisin, että tilapäisesti joidenkin tileille tosiaan kertyykin aikaisempaa enemmän rahaa. Lopulta ollaan kuitenkin siinä pisteessä, että junat kuljettavat Itellan kyydittäväksi toimitettuja, maksamattomia sairaalalaskuja. Laskujunat kulkevat vain Oulun ja Helsingin väliä - pysähtymättä, mutta tehokkaasti. Tai ehkä ne kulkevat jotakin lenkkiä: lähtevät Helsingistä ja palaavat sinne - pysähtymättä.

Hura huhhahhei, siellä Arkadianmäellä, siellä katsellaan sormien välistä!