Seksiä, vonkaamista, puutetta!
Taas pitää seksistä kirjoittaa. Siitä puhe, mistä puute.
Luin peräti Osmo Kontulan sanoneen, että suomalaiset naivat vähemmän kuin ennen (ehttp://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2008/08/20/seksin-puute-uhkaa-suomen-taloutta/200821533/12). Ja Kontulahan on Suomen seksiguru numero yksi tai kaksi, riippuen siitä, pitääkö häntä Elina Haavio-Mannilan suhteen seuraavana vai edeltävänä. Syyt tähän olivat jotenkin kaksinaiset: toisaalta vaatimustaso näyttää nousseen. Naimakaverin pitää olla täydellinen, että kelpaisi. Se tietenkin syö tavallisten, ja etenkin meidän habitukseltamme tavallista vaatimattomampien, kysyntää. Toisaalta taas etenkin naiset kärsivät yhä estoista, jotka ilmenevät sekä psyykkisinä että fyysisinä vaikeuksina seksipuuhissa. Ja tämä siis aikana, jona luulemme olevamme seksin suhteen avoimempia kuin koskaan.
Kummallista ja jopa huvittavaa on se, että puutteen aiheuttamaa tuskaa puretaan sitten harrastuksiin, luottamustoimiin ja sen sellaiseen hääräämiseen. Noilta puuhilta taas ei jää aikaa seksille.
Jos vaivautuu seuraamaan edes vähän netin seksikeskustelupalstoja, oivaltaa, että puutteesta eivät kärsi yksin miehet. Asetelma ei ole niin yksinkertainen, että naiset pihtaavat ja miehet kärsivät kunnes pettävät. Päin vastoinkin asia näkyy olevan. Tosin voinee olettaa, että ne naiset, jotka eivät koe tarvetta purkaa seksuaalisia turhautumiaan, eivät lue kyseisiä palstoja eivätkä ainakaan kirjoita niille. Miesten ja naisten puutteen määrällinen vertailu ei siis onnistu seksimielipiteitä lukien.
Nurjaa: seksille ei löydy aikaa, kun aika käytetään seksin puutteen aiheuttaman turhautumisen purkuun. Ja naisia haluttaisi, mutta eivät he sitten uskaltaisi.
Ikuinen keskustelunaihe näkyy myös olevan seksin ja kotitöiden välinen suhde. Olen ruotinut sitä jo aikaisemmassa kirjoituksessani, mutta kerrotakoon näkemykseni nyt uudelleen, sillä en oleta kenenkään lukevan noita vanhoja hölinöitäni.
Tavanomainen valitus on tämä: miestä pännii, kun nainen ei ole halukas. Nainen sanoo, että ei ole halukas, kun on tehnyt työpäivän, kotitöitä ja hoitanut muksuja. Mies vastaa, että seksistä voisi saada energiaa. Ollaan pattitilanteessa, tai viimeistään asetelma kärjistyy silloin, kun mies vastaa, että anna pillua ja osoita mielenkiintoa seksiin, niin voisin jotakin tehdäkin. Aina joskus joku mies innostuu sitten siivoamaan ja pesemään pyykkiä aikaisempaa enemmän. Ja katso: seksin määrä ei lisäänny! Syy on täysin selvä. Kotitöiden ja seksin määrällä ei ole sitovaa riippuvuussuhdetta. Kotityömarina on siis osassa tapauksista silkka parisuhteen valtataistelun ase. Nainen vihjaisee, että pillua saa, kun lisäät panostasi siivoamiseen. Sittemmin lupaus osoittautuu tyhjäksi, kenties jopa tietoiseksi valheeksi. Mistä johtuu, että asioista ei osata pitää erillisiä neuvotteluja? Miksei voi puhua seksistä puhumatta pyykistä ja tiskistä, koska haluttomuuden syy voi totisesti olla jossain muualla kuin pölypalleroissa nurkassa. Kotitöistä voi sitten puhua erikseen. Siinä voisi keskustella esimerkiksi siitä, millainen siisteys ja järjestys sovitaan huushollihommien tavoitteeksi, ettei puoliso aa vaadi puoliso beetä raatamaan sellaisen eteen, mitä bee ei pidä tarpeellisena.
Näin hidas minä olen. Vaikka luulen kaiken tietäväni, en näemmä oivaltanut ihan loppuun asti asiaa, joka on ollut mielessäni. (ks. Kaikkien alojen asiantuntemus - lyhyt oppimäärä) Yllä kirjoittamani perusteella siivousvimmainen tai muihin hankkeisiin energiaansa syytävä siis saattaa kartella seksiä. Kiusallista tässä on se, että Kontula on käyttänyt ilmaisua "tiedostaen tai tiedostamattaan". Tiedostamattomaan vetoaminen tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden väittää ihmisen psyyken edesottamuksista melkein mitä vain. Mutta olen elämäni varrella törmännyt tähän. Naisimmeinen näkee erinäiset seikat tärkeämmäksi kuin seksin ja kehtaavat vielä ääneen olettaa, ettei seksi ole tärkeää. Olen lopettanut yhden moisen suhteen ja saanut sen jälkeen katkeria kirjeitä. Aika liki on ollut myöhemmin, että olisin pettänyt samasta syystä. Olen tuntenut itseni jokseenkin yhdentekeväksi, kun nainen on purkanut tarmonsa matematiikankirjaan tai puhelimessa lörpöttämiseen. Jumalaut! Muistan kiusallisen hyvin sen kerran, kun nainen vastasi kesken naimisen äitilleen puhelimeen. Ja kehtasi vielä ihmetellä, kun närkästyin. Mutta siis: siivoamisella, ylenpalttisella hääräämisellä ties missä ja äitin kanssa lörpöttelemällä - kesken naimisen - on mahdollisesti, tai kenties ilmeisesti vältelty seksiä.
Tästä voi edelleen vetää kiusallisen johtopäätöksen. Minua ei ole katsottu seksin arvoiseksi. Tai sitten naiset, jotka muistavat usein mainita parisuhteen tärkeyden, ovat pitäneet minua itsestään selvyytenä eivätkä ole suostuneet ymmärtämään seksin ja siihen liittyen tai liittymättä hellyyden ja läheisyyden merkitystä. Olen molemmissa pitkissä suhteissani päätynyt jonkinlaiseen seurustelu-upseerin virkaan tehtävänäni lämmittää saunaa tai käydä naisen sukulaisten ja ystävien luona näytillä. Pahimmillaan lauantai-illan tylsyys on vyörytetty minun syykseni, kun en ole keksinyt naiselle mitään hohdokasta tekemistä. Voisin keksiä muutakin kuin seksiä, jos löytyisi yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Voin kyllä katsoa saippuaoopperaa televisiosta, mutta se ei minua virkistä eikä se saa naista halukkaaksi.
Nyt tulee kiukunpurkaus: luulevatko naiset tosiaan auringon paistavan jalkovälistään. Olematonta seksiä lupaamalla vongataan kotitöihin tai näyttelyesineeksi Eufrosyne-tädin kuusikymmenvuotispäiville. Pelkkä ajatus, että kaikkea tätä tehdään nimenomaan seksin välttämiseksi, kuten olen etäisesti osannut arvella, saa kaikki naisten ja monien miesten puheet parisuhteen hoitamisen tärkeydestä kuulostamaan pelkältä hymistelyltä. Seksi nimittäin ON osa parisuhteen hoitoa. Ja se ON tärkeämpää parisuhteelle kuin mainitut Eufrosyne-täden merkkipäivä. Ja mitä enemmän seksi aiheuttaa skismaa suhteessa, sen suuremman merkityksen se saa. En varmasti lähde vieraan ihmisen tylsiin sukujuhliin, jos suhde muutenkin on siinä jamassa, että sitä hoitaa parhaiten pitämällä naamansa pois näytiltä.
Humanistit (ne kaltaiseni pellet) olettavat kulttuuriteorioissaan, että yhteiskunnassa monet tai jopa kaikki asiat ovat sopimuksenvaraisia. Nuoremman pään opiskelijat ja kenties myös monet vanhemman pään akateemiset konkarit myös kuvittelevat liian helposti, että tällaisia sopimuksia voi muuttaa. En väitä, etteivätkö ne muuttuisi, mutta ei taatusti sillä, että seminaarissa päätellään vallitsevasta asiaintilasta se, miten asioiden pitäisi olla.
Ilmeisesti tällaiseen yhteiskunnalliseen tai yhteiskummalliseen sopimukseen kuuluu se, että naiset eivät julkisesti saa olla kovin innostuneita seksistä. Sehän tarkoittaisi, että nainen on helppo nakki riippumatta siitä, onko hän innostunut seksistä pari(ttelu)suhteessaan vai useampien kansssa. Ilmeisesti aktiivisempi seksielämä kuitenkin lisäisi yleistä tyytyväisyyttä. Ehkä se jopa hillitsisi kulutushysteriaa ja yhteiskunnan ylikuumenemista. Mene ja tiedä, vaikka se vähentäisi seksuaalirikoksia, joita pidetään aikamme inhottavimpana ilmiönä aiheen saaman julkisuuden ja sen ympärillä käytävän kohun ja sosiaalipornon perusteella. Onko minun aivan välttämätöntä esittää, että tyydyttävämpi seksielämä vähentäisi mahdollisuutta itseensä liittymättömien asioiden kauhisteluun ja sosiaalipornosteluun?
Olen monta kertaa lukenut pillunpanttaajien tai itseään realistiksi luulevien kirjoittavan, ettei seksi ole ihmiselle välttämätöntä. On viitattu vallan Maslow'n tarvehierarkiaan, jossa etusijalla on ravinnon, lämmön ja suojan tarpeet ja muut, joiden puute johtaa pikaiseen kuolemaan. Tekisi mieleni kysyä, vähentääkö tuo hieno hierarkiateoria näiden realistien haluja. Ovathan ruoka ja lämmin koti tietenkin yksilön välittömän hyvinvoinnin kannalta tärkeämpiä kuin seksi. Lajin kannalta noiden tarpeiden tyydyttäminen on kuitenkin tärkeää vain sikäli kuin se edesauttaa ihmislajin säilymistä - ovatkohan kritiikittömät Maslow-fanit myös Darwin-faneja? Ja milläpä ihminen lisääntyy, ellei harrastamalla seksiä. Samaan hengenvetoon voi todeta, että keskinäinen huolenpito ja sosiaalinen turvallisuus ovat välittömästi elintärkeitä asioita, ja seksillä on nähdäkseni erityinen merkitys parisuhteen ylläpitämisessä. Ihminen kyllä pärjää ilman parisuhdetta, mutta en usko, että ihmiskunnan tulevaisuuden eli lapsien kannalta on hyväksi; että aikuiset harrastavat hajanaisia tilapäissuhteita välittömän tarpeensa tyydyttämiseen. Ihminen on kuitenkin sosiaalisesti erittäin herkkä sekä kehittyessään että taantuessaan.
Vähitellen seksin välttämättömyys näyttäisi olevan hupenemassa. Munasolu on kuulemma jo saatu hedelmöitettyä toisella munasolulla, joten vastaisuudessa miehiä ei enää tarvita. Ehkä vähenevä sukupuolielämä on oire tästä. Seksin väheneminen vapauttaa voimavaroja moneen muuhun siinä tapauksessa, ettei sen puute aiheuta paineita. Ei ainakaan niin kauan, kuin yhteiskunta on siinä jamassa, että moisiin hedelmöityksiin tarvittavia laboratorioita voidaan ylläpitää. Ennen pitkää seksi siirtyy samaan menneen maailman hölmöyteen, johon nyt ollaan siirtämässä uskontoja, moraalia ja empatiaa. Koska miehiä ei kohta tarvita ja maailman tilan vakaus voi kyseenalaistua myös tulevaisuudessa jopa siinä tapauksessa että miehet ovat kuolleet sukupuuttoon, humanistifeministilesbojen olisi syytä kiireesti innostua teknologiasta, etenkin bio-sellaisesta.
Ehkä on myös syytä päätellä, että tenkologiahuumassaan miehet kaivavat omaa hautaansa. Perinteisesti, väitän, tekniikka on katsottu miesten alaksi. Voisi kuitenkin olla viisaampi keskittyä sota- kuin bioteknologiaan, sillä jälkimmäinen näyttää kovin epäinhimilliseltä, ja ihmisiä on täällä Telluksella jo nyt liikaa. Samalla kun hankkiutuu eroon tulevaisuudesa turhasta seksuaalisuudesta, todella jalo ihminen aloittaisi väestöongelman lopullisen ratkaisemisen itsestään. Die Tot macht frei!
Luin peräti Osmo Kontulan sanoneen, että suomalaiset naivat vähemmän kuin ennen (ehttp://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2008/08/20/seksin-puute-uhkaa-suomen-taloutta/200821533/12). Ja Kontulahan on Suomen seksiguru numero yksi tai kaksi, riippuen siitä, pitääkö häntä Elina Haavio-Mannilan suhteen seuraavana vai edeltävänä. Syyt tähän olivat jotenkin kaksinaiset: toisaalta vaatimustaso näyttää nousseen. Naimakaverin pitää olla täydellinen, että kelpaisi. Se tietenkin syö tavallisten, ja etenkin meidän habitukseltamme tavallista vaatimattomampien, kysyntää. Toisaalta taas etenkin naiset kärsivät yhä estoista, jotka ilmenevät sekä psyykkisinä että fyysisinä vaikeuksina seksipuuhissa. Ja tämä siis aikana, jona luulemme olevamme seksin suhteen avoimempia kuin koskaan.
Kummallista ja jopa huvittavaa on se, että puutteen aiheuttamaa tuskaa puretaan sitten harrastuksiin, luottamustoimiin ja sen sellaiseen hääräämiseen. Noilta puuhilta taas ei jää aikaa seksille.
Jos vaivautuu seuraamaan edes vähän netin seksikeskustelupalstoja, oivaltaa, että puutteesta eivät kärsi yksin miehet. Asetelma ei ole niin yksinkertainen, että naiset pihtaavat ja miehet kärsivät kunnes pettävät. Päin vastoinkin asia näkyy olevan. Tosin voinee olettaa, että ne naiset, jotka eivät koe tarvetta purkaa seksuaalisia turhautumiaan, eivät lue kyseisiä palstoja eivätkä ainakaan kirjoita niille. Miesten ja naisten puutteen määrällinen vertailu ei siis onnistu seksimielipiteitä lukien.
Nurjaa: seksille ei löydy aikaa, kun aika käytetään seksin puutteen aiheuttaman turhautumisen purkuun. Ja naisia haluttaisi, mutta eivät he sitten uskaltaisi.
Ikuinen keskustelunaihe näkyy myös olevan seksin ja kotitöiden välinen suhde. Olen ruotinut sitä jo aikaisemmassa kirjoituksessani, mutta kerrotakoon näkemykseni nyt uudelleen, sillä en oleta kenenkään lukevan noita vanhoja hölinöitäni.
Tavanomainen valitus on tämä: miestä pännii, kun nainen ei ole halukas. Nainen sanoo, että ei ole halukas, kun on tehnyt työpäivän, kotitöitä ja hoitanut muksuja. Mies vastaa, että seksistä voisi saada energiaa. Ollaan pattitilanteessa, tai viimeistään asetelma kärjistyy silloin, kun mies vastaa, että anna pillua ja osoita mielenkiintoa seksiin, niin voisin jotakin tehdäkin. Aina joskus joku mies innostuu sitten siivoamaan ja pesemään pyykkiä aikaisempaa enemmän. Ja katso: seksin määrä ei lisäänny! Syy on täysin selvä. Kotitöiden ja seksin määrällä ei ole sitovaa riippuvuussuhdetta. Kotityömarina on siis osassa tapauksista silkka parisuhteen valtataistelun ase. Nainen vihjaisee, että pillua saa, kun lisäät panostasi siivoamiseen. Sittemmin lupaus osoittautuu tyhjäksi, kenties jopa tietoiseksi valheeksi. Mistä johtuu, että asioista ei osata pitää erillisiä neuvotteluja? Miksei voi puhua seksistä puhumatta pyykistä ja tiskistä, koska haluttomuuden syy voi totisesti olla jossain muualla kuin pölypalleroissa nurkassa. Kotitöistä voi sitten puhua erikseen. Siinä voisi keskustella esimerkiksi siitä, millainen siisteys ja järjestys sovitaan huushollihommien tavoitteeksi, ettei puoliso aa vaadi puoliso beetä raatamaan sellaisen eteen, mitä bee ei pidä tarpeellisena.
Näin hidas minä olen. Vaikka luulen kaiken tietäväni, en näemmä oivaltanut ihan loppuun asti asiaa, joka on ollut mielessäni. (ks. Kaikkien alojen asiantuntemus - lyhyt oppimäärä) Yllä kirjoittamani perusteella siivousvimmainen tai muihin hankkeisiin energiaansa syytävä siis saattaa kartella seksiä. Kiusallista tässä on se, että Kontula on käyttänyt ilmaisua "tiedostaen tai tiedostamattaan". Tiedostamattomaan vetoaminen tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden väittää ihmisen psyyken edesottamuksista melkein mitä vain. Mutta olen elämäni varrella törmännyt tähän. Naisimmeinen näkee erinäiset seikat tärkeämmäksi kuin seksin ja kehtaavat vielä ääneen olettaa, ettei seksi ole tärkeää. Olen lopettanut yhden moisen suhteen ja saanut sen jälkeen katkeria kirjeitä. Aika liki on ollut myöhemmin, että olisin pettänyt samasta syystä. Olen tuntenut itseni jokseenkin yhdentekeväksi, kun nainen on purkanut tarmonsa matematiikankirjaan tai puhelimessa lörpöttämiseen. Jumalaut! Muistan kiusallisen hyvin sen kerran, kun nainen vastasi kesken naimisen äitilleen puhelimeen. Ja kehtasi vielä ihmetellä, kun närkästyin. Mutta siis: siivoamisella, ylenpalttisella hääräämisellä ties missä ja äitin kanssa lörpöttelemällä - kesken naimisen - on mahdollisesti, tai kenties ilmeisesti vältelty seksiä.
Tästä voi edelleen vetää kiusallisen johtopäätöksen. Minua ei ole katsottu seksin arvoiseksi. Tai sitten naiset, jotka muistavat usein mainita parisuhteen tärkeyden, ovat pitäneet minua itsestään selvyytenä eivätkä ole suostuneet ymmärtämään seksin ja siihen liittyen tai liittymättä hellyyden ja läheisyyden merkitystä. Olen molemmissa pitkissä suhteissani päätynyt jonkinlaiseen seurustelu-upseerin virkaan tehtävänäni lämmittää saunaa tai käydä naisen sukulaisten ja ystävien luona näytillä. Pahimmillaan lauantai-illan tylsyys on vyörytetty minun syykseni, kun en ole keksinyt naiselle mitään hohdokasta tekemistä. Voisin keksiä muutakin kuin seksiä, jos löytyisi yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Voin kyllä katsoa saippuaoopperaa televisiosta, mutta se ei minua virkistä eikä se saa naista halukkaaksi.
Nyt tulee kiukunpurkaus: luulevatko naiset tosiaan auringon paistavan jalkovälistään. Olematonta seksiä lupaamalla vongataan kotitöihin tai näyttelyesineeksi Eufrosyne-tädin kuusikymmenvuotispäiville. Pelkkä ajatus, että kaikkea tätä tehdään nimenomaan seksin välttämiseksi, kuten olen etäisesti osannut arvella, saa kaikki naisten ja monien miesten puheet parisuhteen hoitamisen tärkeydestä kuulostamaan pelkältä hymistelyltä. Seksi nimittäin ON osa parisuhteen hoitoa. Ja se ON tärkeämpää parisuhteelle kuin mainitut Eufrosyne-täden merkkipäivä. Ja mitä enemmän seksi aiheuttaa skismaa suhteessa, sen suuremman merkityksen se saa. En varmasti lähde vieraan ihmisen tylsiin sukujuhliin, jos suhde muutenkin on siinä jamassa, että sitä hoitaa parhaiten pitämällä naamansa pois näytiltä.
Humanistit (ne kaltaiseni pellet) olettavat kulttuuriteorioissaan, että yhteiskunnassa monet tai jopa kaikki asiat ovat sopimuksenvaraisia. Nuoremman pään opiskelijat ja kenties myös monet vanhemman pään akateemiset konkarit myös kuvittelevat liian helposti, että tällaisia sopimuksia voi muuttaa. En väitä, etteivätkö ne muuttuisi, mutta ei taatusti sillä, että seminaarissa päätellään vallitsevasta asiaintilasta se, miten asioiden pitäisi olla.
Ilmeisesti tällaiseen yhteiskunnalliseen tai yhteiskummalliseen sopimukseen kuuluu se, että naiset eivät julkisesti saa olla kovin innostuneita seksistä. Sehän tarkoittaisi, että nainen on helppo nakki riippumatta siitä, onko hän innostunut seksistä pari(ttelu)suhteessaan vai useampien kansssa. Ilmeisesti aktiivisempi seksielämä kuitenkin lisäisi yleistä tyytyväisyyttä. Ehkä se jopa hillitsisi kulutushysteriaa ja yhteiskunnan ylikuumenemista. Mene ja tiedä, vaikka se vähentäisi seksuaalirikoksia, joita pidetään aikamme inhottavimpana ilmiönä aiheen saaman julkisuuden ja sen ympärillä käytävän kohun ja sosiaalipornon perusteella. Onko minun aivan välttämätöntä esittää, että tyydyttävämpi seksielämä vähentäisi mahdollisuutta itseensä liittymättömien asioiden kauhisteluun ja sosiaalipornosteluun?
Olen monta kertaa lukenut pillunpanttaajien tai itseään realistiksi luulevien kirjoittavan, ettei seksi ole ihmiselle välttämätöntä. On viitattu vallan Maslow'n tarvehierarkiaan, jossa etusijalla on ravinnon, lämmön ja suojan tarpeet ja muut, joiden puute johtaa pikaiseen kuolemaan. Tekisi mieleni kysyä, vähentääkö tuo hieno hierarkiateoria näiden realistien haluja. Ovathan ruoka ja lämmin koti tietenkin yksilön välittömän hyvinvoinnin kannalta tärkeämpiä kuin seksi. Lajin kannalta noiden tarpeiden tyydyttäminen on kuitenkin tärkeää vain sikäli kuin se edesauttaa ihmislajin säilymistä - ovatkohan kritiikittömät Maslow-fanit myös Darwin-faneja? Ja milläpä ihminen lisääntyy, ellei harrastamalla seksiä. Samaan hengenvetoon voi todeta, että keskinäinen huolenpito ja sosiaalinen turvallisuus ovat välittömästi elintärkeitä asioita, ja seksillä on nähdäkseni erityinen merkitys parisuhteen ylläpitämisessä. Ihminen kyllä pärjää ilman parisuhdetta, mutta en usko, että ihmiskunnan tulevaisuuden eli lapsien kannalta on hyväksi; että aikuiset harrastavat hajanaisia tilapäissuhteita välittömän tarpeensa tyydyttämiseen. Ihminen on kuitenkin sosiaalisesti erittäin herkkä sekä kehittyessään että taantuessaan.
Vähitellen seksin välttämättömyys näyttäisi olevan hupenemassa. Munasolu on kuulemma jo saatu hedelmöitettyä toisella munasolulla, joten vastaisuudessa miehiä ei enää tarvita. Ehkä vähenevä sukupuolielämä on oire tästä. Seksin väheneminen vapauttaa voimavaroja moneen muuhun siinä tapauksessa, ettei sen puute aiheuta paineita. Ei ainakaan niin kauan, kuin yhteiskunta on siinä jamassa, että moisiin hedelmöityksiin tarvittavia laboratorioita voidaan ylläpitää. Ennen pitkää seksi siirtyy samaan menneen maailman hölmöyteen, johon nyt ollaan siirtämässä uskontoja, moraalia ja empatiaa. Koska miehiä ei kohta tarvita ja maailman tilan vakaus voi kyseenalaistua myös tulevaisuudessa jopa siinä tapauksessa että miehet ovat kuolleet sukupuuttoon, humanistifeministilesbojen olisi syytä kiireesti innostua teknologiasta, etenkin bio-sellaisesta.
Ehkä on myös syytä päätellä, että tenkologiahuumassaan miehet kaivavat omaa hautaansa. Perinteisesti, väitän, tekniikka on katsottu miesten alaksi. Voisi kuitenkin olla viisaampi keskittyä sota- kuin bioteknologiaan, sillä jälkimmäinen näyttää kovin epäinhimilliseltä, ja ihmisiä on täällä Telluksella jo nyt liikaa. Samalla kun hankkiutuu eroon tulevaisuudesa turhasta seksuaalisuudesta, todella jalo ihminen aloittaisi väestöongelman lopullisen ratkaisemisen itsestään. Die Tot macht frei!
Kommentit
Ei meillä tosi ollut edes läheisyyttä pahemmin, jos oli esim. 0,5vkoa siellä niin saatettii kerta harr. sitten tuliki 2-3vkon tauko, taas kun tuli 1x vaikka olin vkon.. sekin osittain riisti omia hermoja. Mutta ota ja tiedä mikä sillä oli, kummasti alko käyttäytyy mua kohtaa..
Kärjistin tuossa rajusti. Tarkoituksenikin oli ärsyttää. Siihen nähden kommentoit jopa yllättävän maltillisesti ja harkinnalla. Mainitsemani seksipaineiden ja moraalisten odotusten ristiriita ei varmasti ole ainoa syy naisten haluttomuudelle.
Jotensakin en usko, että ulkonäkösi oli syy exäsi haluttomuudelle. Tuossa kuvassasi katselee kasvoiltaan kaunis ihminen. Kuten sanoit, syyt voivat miestenkin jähmeydelle olla monet. Ja vaikka parisuhteen ongelmat ovat yhteisiä, niin onpahan kovin mahdollista, että joskus jonkin seikan syy ilmenee vain toisessa osapuolessa. Toivon siis, ettet arvostele itseäsi liikaa suhteesi vähäisestä seksistä.