Tedinblogi

Silloin kun junien vessat vielä toimivat kuin junan vessa, niissä luki aina: Käymälää kyttää ain junan kissa. Klosetten får användas endast under tåget. Ei lue enää. Eivätkä toimi junien vessat kuin junan vessa. Ei edes pölkyt vilise. Alipainehyyskät on punaraitaisissa vaunuissa. Mutta jos perinteisen junan vessan asentaisi lentokoneeseen, se totisesti toimisi kuin alipainevessa. Vaikka kaksi paskaa olisikin erotettu pytyllä toisistaan, molemmista pääsisi lentoyhtiö eroon yhdellä sievällä polkaisulla.

Tossa otsikossahan tuo pääasia tulikin.

Tää blogi meni nyt tauolle. En näe järkeä kirjoitella vain itselleni, koska ajatukset ovat päässäni ihan kirjoittamattakin, ja juuri kukaan ei näytä lukevan näitä, saati sitten kommentoivan. Pyrin vähitellen poistamaan tekstit täältä ja tallentamaan ne itselleni muutoin mukavaan muotoon.

Mikään ei ole niin pelottava kuin teinifeministi. Säälittävä muuttuu pelottavaksi, kun teinifeministi menee yliopistoon ja fakkiutuu naistutkimuksen oppiaineeseen. Sieltä sitä sitten tulee hiukan vaille kolmekymppisenä maisteriksi, joka on yli puolet elämästään opiskellut, että kaikki paha tulee miehistä. Ehdotan, että feministit suljetaan laitoksilleen, että saavat rauhassa olla oikeassa. Mikään ei ole niin pelottava kuin teinifeministi.

En saanut nukuttua, kun pelottavat ajatukset vaivasivat. Tulin kirjoittamaan blogitekstin, joka ei mitenkään liity valvottaviin ajatuksiin. Ystävääni, joka ei enää suostu pitämään minuun yhteyttä, kun kuulemma tärvelen hänen mielialansa, on käytetty seksuaalisesti hyväksi lapsena. Kun nyt funtsin, niin häntä on hyväksikäytetty myös nuorena ja aikuisena. En tiedä, eikä asia varsinaisesti minulle enää kuulukaan, kuinka lapsuuden aikainen hyväksikäyttö päättyi ja miten sen seurauksia hoidettiin. Mutta kuten sanoin, seksuaalinen kurjuus ei kaiketi päättynyt siihen. Hän kertoi nuorena harrastaneensa ronskia biletystä ja irtosuhteita siinä määrin, että kaduttaa yhä. Minä en hänelle saanut sanottua, että se on mennyttä. Että hän on hyvä nainen. Yritin kyllä, mutten onnistunut. Ja vasta nyt ymmärrän, miksen onnistunut. Tuttavuutemme alkoi erittäin kuumilla ja eläväisillä seksikeskusteluilla. Tapasin hänet muutamaan kertaan. Emme harrastaneet seksiä, mutta ei se kovin kaukanakaan ollut. Nautin ...

Mikä surumielisyys mahtoi saada minut seikkailemaan natsien keskitysleirejä käsittelevillä nettisivuilla? Sitä tapahtuu aika ajoin. Käsittämätöntä siinä on se, että tuhoamisleirien historian lukeminen on yhtäältä kuvottavaa, toisaalta lohdullista. Mitä lohdullista voi olla massatuhossa? Tiedossa siitä, että kaasukammioissa voitiin surmata 2000 ihmistä kerralla? En edes jaksa ajatella, montako päivässä - tai muistaa. Tai mikä tarve on saanut minut lukemaan E yewitness Auschwitz -nimisen kirjan (Filip Müller, 1979. Ei suomennettu, Luoja kiitos!), jossa leirin julmuuksia käsitellään riittävän yksityiskohtaisesti aiheuttamaan aihetta kunnioittavan kuvotuksen useaksi päiväksi? Onko minulla jonkin jalon typeryyden tarve ymmärtää keskitysleireillä likaisen työn tehneiden tavallisten SS-miesten pahaa oloa? Ja olivatko he kaikki edes mitään SS-miehiä, vaiko vain tehtävään pakotettuja, jotka olisivat kieltäytymisensä jälkeen päätyneet kaasukammion odotusjonoon? Miksi muistan sellaisen seikan, ...

Aurajoen rannassa elää siellä työtätekevien miesten yhteisö, joka muodostaa epävirallisen oikeassaolon instituution, rantaparlamentin. Pääosin rantaparlamentin tehtävänä on ylläpitää itseään erilaisin tarinoin, joista osa käsittelee Sigynin puosun parkkisakkoja, osa Joutsenen mestarin näkemyksiä väylinkien sidoksista. Ohimennen mainittakoon, että purjelaivamiehet ovat rantaparlamentin ehdotonta kermaa. Vaikka laivat eivät enää seilaa, purjelaivamiehillä on eräitä perimiehisiä taitoja, joita ei toimistohiirillä ilmene. Tällaisia ovat järeät puutyöt, suurten alojen maalaukset, säänkesto ja ennen kaikkea takilassa kiipeily. Takilassakiipeilyn mestarinäytettä ei ole nähty miesmuistiin, mutta tällainen se on: Purjelaivan maston huipussa, aivan ylhäällä, on nuppi. Joissakin laivoissa nuppi on, tai ainakin rannalta katsoen näyttää olevan, paitsi pieni, myös päältä litteä. Toellisuudessa nuppi on suurempi kuin lipputangon nuppi. Onhan mastokin lipputankoa monin verroin korkeampi. Suomen Joutse...

Sarjassamme älynväläykset: kuvassa on Finnclipper. Tekee mieleni jättää nimestä toinen n-kirjain pois. Sen jälkeen laivan nimi olisi suomennettuna "Eväleikkuri". Tuulivoimalat eivät ole pieniä kapistuksia. Talo tuossa katveessa ei ole mikään leikkimökki, vaan ihan kohtalainen asuinrakennus. Bogesundin linna ei ole keskiakainen. Keskiosa on 1600-luvulta ja tornit parisataa vuotta uudemmat. Mukavasti se katselee puiden yli väylälle. 22 neliömetrin saaristoristeilijä. Äärimmillään tämän luokan veneet ovat toista kymmentä metriä pitkiä, mutta alle 2 metriä leveitä. Vaikka ulkonäkö on äärimmäinen, ne eivät ole mitenkään tavattoman nopeita - eivät tosin hitaitakaan. Jos ei pelkää kallistelua, näillä purjehtiminen on mukavaa kesäliikuntaa. Onkohan kruununprinsessasta mukavaa, että laivoja nimetään hänen mukaansa? Tämä ei ole ensimmäinen sellainen. Onneksi tämä on kuitenkin jokseenkin linjakas ja kaunis, ettei kruununperijä tule rinnastetuksi mihinkään proomuun. Hasse! Luta inte mot ...

Aika ajoin olen päätynyt keskusteluun naisten kanssa kauneudesta, meikkaamisesta, pukeutumisesta ja käytöksestä. Suomi 24:n profiilissani (superted) tokaisen, että aiheutan tarvetta olla oikeassa, joten jostain syystä saan aina hyvin nopeasti puolustuksen kauneudenhoidolle. Onko kauneudenhoito jokin synti, vai miksi sitä puolustetaan, kun asia vain mainitaankin? Tolkuton peilin edessä ährääminen ja jatkuva pyörähtely garderobin ja kokovartalokuvastimen välillä tietenkin voi olla turhamaisuutta. Saman ajan voisi käyttää johonkin rakentavaan. Mutta noin ylipäätään, miksei arkista meikkaamista tai itselleä pukevien vaatteiden käyttöä perustella sanomalla, että ulkonäöstä huolehtimalla on kauniimpi katsella. Ehei. Aiheuttamani oikeassaolo kuuluu kerrasta toiseen näin: "Mä meikkaan ja pukeudun itseäni varten. Tuntuu paremmalta kun on kauniit vaatteet ja meikki." Niinpä. Uskon. En ole ihan niin tyhmä kuin miltä näytän. Kukaan vain ei ole vaivautunut pohtimaan, miksi silloin tuntuu...

Selkälokki, Laru fuscus, poseeraa ohimennessään. Näiden otusten ilme ei ole erityisen suopea, mutta kaunista katseltavaa niiden lento on. Tässä pari sellaista ankarassa työn touhussa m/s Galaxyn aiheuttamissa ilmavirroissa. Hyökkäykseen! Pommi irti! Hyökkäyksen jälkeen on paras paeta auringon suuntaan. Partiointia Oxdjupetin ja Fredriksborgin maisemissa. Iltapäivän vapaavuoro.