Näin se käy
Ilmestyskirja kertoo, kuinka maailma loppuu. 1. Mooseksen kirja kertoo, kuinka se alkoi. Jotkut hiustenhalkojat näkevät vaivaa yksityiskohdista, kuten kuluneesta ajasta ja tapahtumien alkusyystä. Alkusyy on sama kuin loppusyy, sattuma tai Jumala. Ihan kuinka vain. Arvailen ilmestyskirjan olevan oikeassa. Osaamme odottaa tuomiopäivänpasuunaa.
Jumalan kuvat, nuo ihmisenkuvatukset, sen aiheuttavat. Nuoruudessani pelättiin ydinsotaa. Sitten tuli liennytyspolitiikka ja Neuvostoliiton hajoaminen. Joitakin ydinaseita kai purettiin, mutta eiköhän suurvalloilla liene yhä kapasiteettia poistaa kaikki elämä palloltamme.
Vähitellen on alettu ymmärtää saastuttamisen laajuus. Jotkut uskovat karmeimpiin uhkakuviin. Onneksi minä en. Jos uskoisin niihin, päättäisin olla katsomatta ihmiskunnan itsemurhaa ja päättäisin päiväni oitis. Mutta en usko siihenkään, että nykyinen elämänmeno jatkuisi. Aurinko polttaa, jäät sulavat ja metsiä vain tapetaan - jos ei muuten, niin soijapeltojen tieltä nyt ainakin.
Jossakin vaiheessa miljoonat lähtevät liikkeelle. Se on vasta promille maailman väestöstä. Ihminen on ahne, ja me, jotka omistamme, olemme valmiit laajoihin tuhotoimiin siirtääksemme oman kulttuurimme loppua muutamalla vuodella. Lopulta kymmenet ja sadat miljoonat lähtevät. Aseita riittää, ihminen on osoittanut erityisen luovuutensa lähinnä tappamisessa. Seksitapoja en usko olevan yhtä monia kuin listimisen keinoja. Jo silkka väestövirtojen määrätietoinen hallinta aiheuttaa järjettömän ympäristökuorman lisääntymisen tässä tilanteessa, jossa pitäisi tähdätä kulutuksen ja päästöjen syytämisen hillintään. Lentokoneilla lennetään, panssareilla ajetaan ja teollisuus, jonka tuotanto ruokkii niitä joilla on jo kaikkea, jatkaa entisestään. Hulluimmat jaksavat yhä puhua taloudellisen kasvun välttämättömyydestä ja siitä, että köyhien näännyttäminen on hyväksi maailmantaloudelle: ihmissukua tervehdyttävää karsintaa. Kehtaan tosin epäillä, että tervein osa väestöstä kuolee ensin - terveimmät lähtevät keskuudestamme ihan itse.
Miksi ihminen tukahtuu omaan paskaansa? En tiedä, onko kyse jostaki kollektiivisesta itsetuhovietistä, enkä tässäkään tekstissä rupea leikkimään psykoanalyytikkoa. Vielä vähemmän leikin aivotutkijaa, joka ährästää kuvannustensa parissa. Muuan automies valaisi tilannetta asenteellaan. Hän ei aikonut luopua autoilusta, koska teollisuus saastuttaa eniten. Ilmeisesti hän ei ostanut teollisesti valmistettuja tuotteita.
Kun toimiensa uhria ei näe, voi huoletta toimia tavalla, joka aiheuttaa kuolemia vaikka siitä syystä, että itse saa pitää vielä yhden sähkölampun päällä. Kun tapahtumat kytkeytyvät toisiinsa riittävän pitkillä syiden ja seurausten ketjuilla, pääsee helpolla. Jos herra X ajaa autolla, se on nykyisen taloudellisen liturgian mukaan tuottavaa toimintaa, koska jonkun pitää valmistaa auto, tuottaa polttoaine, rakentaa tiet, ohjata liikennettä ja järjestää autoiluun liittyvät hallinnolliset seikat, kuten rekisteröinnin ja vakuutukset. Minusta kyse on silkasta tuhlauksesta. Samalla vaivalla voisi tehdä jotakin, mikä ei saastuttaisi ja kenties toisi jotakin hyvää jollekulle.
Samaa typerää talousajattelua voisin havainnollistaa kehottamalla katsomaan ympärille. Jos tätä tekstiä joku lukee, niin ainakin hänellä on tietokone. Todennäköisesti se sijaitsee lämpimässä asunnossa tai työpaikassa, joka on täpösen täynnä välittömästi tarpeetonta mutta kaiketi mukavaa sälää, kuten tulostimia jotka toimivat viikon, salaattilinkoja, säkkituoleja, partakoneita, tiskikoneita ja mitä kaikkea... Katso ympärillesi ja vastaa minulle: mitä muka puuttuu? Joiltakin puuttuu päivittäinen ruoka, mutta tyttäresi pitää silti saada muotifarkut, kun ei kuulemma ole mitä päälleen laittaa. Mitä nyt kaapillinen tai kolme. (No, minullakin on purjevene...jos laskee, paljonko yhtä purjehdustuntia kohden ajetaan autolla, käytetään muoveja, teetetään turhaa työtä ja haalitaan turhia, hienoja laitteita, en voi kuin nauraa ilkeästi purjehtimisen ympäristöystävällisyydelle. Halpaakaan se ei ole. Purjekerran hinnalla saa tavattoman määrän polttoainetta. Väittäisin, että ympäristöystävällisin kyytipeli on puilla lämpiävä höyryvenho)
Talous, turvallisuus ja hyvinvointi tappavat meidät. Valitan. Hyvinvointi on vaarallisin iskusanamme. Ei siksi, että lapsellis-oikeistolaiseen ajatustapaan se aiheuttaisi laiskuutta eli kannustinloukun, vaan siksi, että sen ylläpito on kohtuuttoman kuormittavaa luonnovaroja ja ihmisten fyysisiä ja etenkin psyykkisiä resursseja ajatellen. Hyvinvointiahan ei voi vastustaa, eikä turvallisuutta. Niiden vastakohdat ovat pahoinvointi ja turvattomuus. Kuka sellaista haluaisi itselleen tai edes läheisilleen? Mutta kun perimmäiset hyvämme muodostavat ajatusrakennelman, jonka ulkopuolelle ei nähdä ja jonka ulkopuolinen elämä torjutaan kaikin mahdollisin keinoin, lienemme kykenemättömät irtaantumaan sovinnolla kohtuuttomasta elämästämme. Mersun ostaminenhan tuo lisää rahaa hoivakoteihin ja Afrikan nälkää näkeville lapsille. Aamen.
Jos olisin minä, muuttaisin maaseudulle ja pyrkisin saamaan käyttööni viljelysmaata. Tällä menolla kaupungeista tulee surmanloukkuja, joissa ei itketä eikä kiristellä hampaita vaan kuollaan nälkään ja väkivaltaan. Tosin tämmöinen ei liene ihan ensi vuoden tulevaisuutta, mutta kuka tietää, ehkä kuitenkin vielä meidän aikamme tapahtumia. En tosin tiedä, millä viljelysmaita voisi puolustaa, mutta arvelisin rottweilerin olevan taloudellinen ase. Tiivis yhteisö ja riittävä etäisyys lienevät oivimpia puolustautumiskeinoja. Vielä jää kuitenkin ihmeteltäväksi, kuinka ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan meillä päin. Ymmärtääkseni olemme armollisimmilla leveysasteilla. Pituuspiirit lienevät suurempi uhka. Ja kun nämä kaikki seikat ottaa huomioon, montako lisävuotta etäisyys ja yhteisöllisyys tuovat?
Jotensakin tuntuu, että ekoterrorismi on myöhäistä. Niin kauan kuin luksusloma ei yhdisty omaan, henkilökohtaiseen pahoinvointiin, radikaalikapitalismi ei hellitä. Surullista, linkolalaisen surullista. Pentti taitaa olla ajatuksineen etuajassa, mutta pahoin pelkään hänen olevan oikeassa. Toivoisin toki muuta. Jäljelle jää siis ekofasismi tai ekodiktatuuri - mainitsemani yhteisöt. En tarkoita, että niiden pitäisi olla diktaattorin ympärille järjestäytyneitä, mutta melkoi yksiviivainen poliittinen aate niissä tullee olemaan: selviytyminen vielä vuoden ja ehkä seuraavan.
Jos maailmanpoliittinen tilanne ympäristösyistä ja taloudellisen epätasapuolisuuden vuoksi käy huomattavan epävakaaksi, voi syntyä tarve ohjata väestövirtoja ydinasein. Ydinaseella uhkaaminenhan on turhaa, ellei sitä ole valmis myös käyttämään. Niin muodoin turvallisuus ja hyvinvointi voivat hyvinkin koitua kohtaloksemme.
Jotensakin absurdisti ajattelen, että lamassa saattaa piillä pelastus. Jos talouden pikku notkahduksesta tulee riittävän raju, ja tapahtuu laajoja yhteiskunnallisia muutoksia esimerkiksi niin, että jonkinlainen vasemmistolaisuutta muistuttava aate saa sijaa niillä seuduin, joilla materiaalinen hyvämme polkuhinnalla tuotetaan, voi olla, että saamme lisävuosia. Mutta vain siinä tapauksessa, että tästä saatanallisesta hyvinvoinnin ja turvallisuuden rallista ei tule kaikkien huvi ja mielenturruke.
Jatta-ystäväni! Muistin sinua tätä kirjoittaessani.
Jumalan kuvat, nuo ihmisenkuvatukset, sen aiheuttavat. Nuoruudessani pelättiin ydinsotaa. Sitten tuli liennytyspolitiikka ja Neuvostoliiton hajoaminen. Joitakin ydinaseita kai purettiin, mutta eiköhän suurvalloilla liene yhä kapasiteettia poistaa kaikki elämä palloltamme.
Vähitellen on alettu ymmärtää saastuttamisen laajuus. Jotkut uskovat karmeimpiin uhkakuviin. Onneksi minä en. Jos uskoisin niihin, päättäisin olla katsomatta ihmiskunnan itsemurhaa ja päättäisin päiväni oitis. Mutta en usko siihenkään, että nykyinen elämänmeno jatkuisi. Aurinko polttaa, jäät sulavat ja metsiä vain tapetaan - jos ei muuten, niin soijapeltojen tieltä nyt ainakin.
Jossakin vaiheessa miljoonat lähtevät liikkeelle. Se on vasta promille maailman väestöstä. Ihminen on ahne, ja me, jotka omistamme, olemme valmiit laajoihin tuhotoimiin siirtääksemme oman kulttuurimme loppua muutamalla vuodella. Lopulta kymmenet ja sadat miljoonat lähtevät. Aseita riittää, ihminen on osoittanut erityisen luovuutensa lähinnä tappamisessa. Seksitapoja en usko olevan yhtä monia kuin listimisen keinoja. Jo silkka väestövirtojen määrätietoinen hallinta aiheuttaa järjettömän ympäristökuorman lisääntymisen tässä tilanteessa, jossa pitäisi tähdätä kulutuksen ja päästöjen syytämisen hillintään. Lentokoneilla lennetään, panssareilla ajetaan ja teollisuus, jonka tuotanto ruokkii niitä joilla on jo kaikkea, jatkaa entisestään. Hulluimmat jaksavat yhä puhua taloudellisen kasvun välttämättömyydestä ja siitä, että köyhien näännyttäminen on hyväksi maailmantaloudelle: ihmissukua tervehdyttävää karsintaa. Kehtaan tosin epäillä, että tervein osa väestöstä kuolee ensin - terveimmät lähtevät keskuudestamme ihan itse.
Miksi ihminen tukahtuu omaan paskaansa? En tiedä, onko kyse jostaki kollektiivisesta itsetuhovietistä, enkä tässäkään tekstissä rupea leikkimään psykoanalyytikkoa. Vielä vähemmän leikin aivotutkijaa, joka ährästää kuvannustensa parissa. Muuan automies valaisi tilannetta asenteellaan. Hän ei aikonut luopua autoilusta, koska teollisuus saastuttaa eniten. Ilmeisesti hän ei ostanut teollisesti valmistettuja tuotteita.
Kun toimiensa uhria ei näe, voi huoletta toimia tavalla, joka aiheuttaa kuolemia vaikka siitä syystä, että itse saa pitää vielä yhden sähkölampun päällä. Kun tapahtumat kytkeytyvät toisiinsa riittävän pitkillä syiden ja seurausten ketjuilla, pääsee helpolla. Jos herra X ajaa autolla, se on nykyisen taloudellisen liturgian mukaan tuottavaa toimintaa, koska jonkun pitää valmistaa auto, tuottaa polttoaine, rakentaa tiet, ohjata liikennettä ja järjestää autoiluun liittyvät hallinnolliset seikat, kuten rekisteröinnin ja vakuutukset. Minusta kyse on silkasta tuhlauksesta. Samalla vaivalla voisi tehdä jotakin, mikä ei saastuttaisi ja kenties toisi jotakin hyvää jollekulle.
Samaa typerää talousajattelua voisin havainnollistaa kehottamalla katsomaan ympärille. Jos tätä tekstiä joku lukee, niin ainakin hänellä on tietokone. Todennäköisesti se sijaitsee lämpimässä asunnossa tai työpaikassa, joka on täpösen täynnä välittömästi tarpeetonta mutta kaiketi mukavaa sälää, kuten tulostimia jotka toimivat viikon, salaattilinkoja, säkkituoleja, partakoneita, tiskikoneita ja mitä kaikkea... Katso ympärillesi ja vastaa minulle: mitä muka puuttuu? Joiltakin puuttuu päivittäinen ruoka, mutta tyttäresi pitää silti saada muotifarkut, kun ei kuulemma ole mitä päälleen laittaa. Mitä nyt kaapillinen tai kolme. (No, minullakin on purjevene...jos laskee, paljonko yhtä purjehdustuntia kohden ajetaan autolla, käytetään muoveja, teetetään turhaa työtä ja haalitaan turhia, hienoja laitteita, en voi kuin nauraa ilkeästi purjehtimisen ympäristöystävällisyydelle. Halpaakaan se ei ole. Purjekerran hinnalla saa tavattoman määrän polttoainetta. Väittäisin, että ympäristöystävällisin kyytipeli on puilla lämpiävä höyryvenho)
Talous, turvallisuus ja hyvinvointi tappavat meidät. Valitan. Hyvinvointi on vaarallisin iskusanamme. Ei siksi, että lapsellis-oikeistolaiseen ajatustapaan se aiheuttaisi laiskuutta eli kannustinloukun, vaan siksi, että sen ylläpito on kohtuuttoman kuormittavaa luonnovaroja ja ihmisten fyysisiä ja etenkin psyykkisiä resursseja ajatellen. Hyvinvointiahan ei voi vastustaa, eikä turvallisuutta. Niiden vastakohdat ovat pahoinvointi ja turvattomuus. Kuka sellaista haluaisi itselleen tai edes läheisilleen? Mutta kun perimmäiset hyvämme muodostavat ajatusrakennelman, jonka ulkopuolelle ei nähdä ja jonka ulkopuolinen elämä torjutaan kaikin mahdollisin keinoin, lienemme kykenemättömät irtaantumaan sovinnolla kohtuuttomasta elämästämme. Mersun ostaminenhan tuo lisää rahaa hoivakoteihin ja Afrikan nälkää näkeville lapsille. Aamen.
Jos olisin minä, muuttaisin maaseudulle ja pyrkisin saamaan käyttööni viljelysmaata. Tällä menolla kaupungeista tulee surmanloukkuja, joissa ei itketä eikä kiristellä hampaita vaan kuollaan nälkään ja väkivaltaan. Tosin tämmöinen ei liene ihan ensi vuoden tulevaisuutta, mutta kuka tietää, ehkä kuitenkin vielä meidän aikamme tapahtumia. En tosin tiedä, millä viljelysmaita voisi puolustaa, mutta arvelisin rottweilerin olevan taloudellinen ase. Tiivis yhteisö ja riittävä etäisyys lienevät oivimpia puolustautumiskeinoja. Vielä jää kuitenkin ihmeteltäväksi, kuinka ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan meillä päin. Ymmärtääkseni olemme armollisimmilla leveysasteilla. Pituuspiirit lienevät suurempi uhka. Ja kun nämä kaikki seikat ottaa huomioon, montako lisävuotta etäisyys ja yhteisöllisyys tuovat?
Jotensakin tuntuu, että ekoterrorismi on myöhäistä. Niin kauan kuin luksusloma ei yhdisty omaan, henkilökohtaiseen pahoinvointiin, radikaalikapitalismi ei hellitä. Surullista, linkolalaisen surullista. Pentti taitaa olla ajatuksineen etuajassa, mutta pahoin pelkään hänen olevan oikeassa. Toivoisin toki muuta. Jäljelle jää siis ekofasismi tai ekodiktatuuri - mainitsemani yhteisöt. En tarkoita, että niiden pitäisi olla diktaattorin ympärille järjestäytyneitä, mutta melkoi yksiviivainen poliittinen aate niissä tullee olemaan: selviytyminen vielä vuoden ja ehkä seuraavan.
Jos maailmanpoliittinen tilanne ympäristösyistä ja taloudellisen epätasapuolisuuden vuoksi käy huomattavan epävakaaksi, voi syntyä tarve ohjata väestövirtoja ydinasein. Ydinaseella uhkaaminenhan on turhaa, ellei sitä ole valmis myös käyttämään. Niin muodoin turvallisuus ja hyvinvointi voivat hyvinkin koitua kohtaloksemme.
Jotensakin absurdisti ajattelen, että lamassa saattaa piillä pelastus. Jos talouden pikku notkahduksesta tulee riittävän raju, ja tapahtuu laajoja yhteiskunnallisia muutoksia esimerkiksi niin, että jonkinlainen vasemmistolaisuutta muistuttava aate saa sijaa niillä seuduin, joilla materiaalinen hyvämme polkuhinnalla tuotetaan, voi olla, että saamme lisävuosia. Mutta vain siinä tapauksessa, että tästä saatanallisesta hyvinvoinnin ja turvallisuuden rallista ei tule kaikkien huvi ja mielenturruke.
Jatta-ystäväni! Muistin sinua tätä kirjoittaessani.
Kommentit