Tedinblogi

Populaarimusiikkikulttuurin keskeisimpiin ilmiöhin kuuluvat hitit: kappaleet, joita soitetaan paljon, joiden tallenteita ostetaan paljon ja jotka ovat tekijöidensä parhaita mainoksia. Hittejä on yritetty säveltää tietoisesti tutkimalla, millaisia hittikappaleet ovat rakenteeltaan ja soveltamalla tutkimustuloksia. Pieleen on mennyt. Käsittääkseni tuloksena on ollut latteita teelmiä. Ennen kuin tarkastellaan tyylipiirteitä tai sävellys- tai sanoitustekniikoita alkuunkaan, todetaan, että poiketakseen massasta hittisävelmässä pitää olla jotakin persoonallista. Toisaalta se ei saa olla liian erikoinen. Pääsääntöisesti sanoisin, että mitä enemmän tyylipiirteet poikkeavat listamusiikista, sen harvempien herkkua se on. Ja nyt on siis tavoitteena tuottaa musiikkia, joka menestyy kaupallisesti. "Menestys" sillään on tässä keskustelunvarainen asia. Jossakin tapauksessa muutama satunnainen paikallisradiosoitto on riittävä menestys, toisessa tilanteessa menestyneeksi pitää kutsuttama...

Pankki lähetti luottokorttilaskun. Harvemmin tulee tuota korttia käytettyä, pikemminkin se olemassa kaoottisten tilanteiden varalta. Olisi tietenkin hyvä miettiä, onko kaoottisen tilanteen jälkeen mitään takaisinmaksukykyä, mutta ainakin sillä voi maksaa jollekin sivulliselle aiheutuneita vahinkoja - jolta tilanteelta Kaitselmus minua varjelkoon. Laskun koko summa on siis 0,01 euroa. Kokonaista yksi sentti! Paljonkohan maksoi ne kaksi paperiarkkia ja kirjekuori, jotka tämän laskun toimittaminen minulle vaati. Ja entä se postimaksu? Ymmärrän toki senkin, että jonkun pitäisi ohjelmoida sinne pankin laskutuskoneeseen, että vaikka euroa pienempiä summia ei laskuteta, vaan ne veloitetaan sitten kun maksettavaa on enemmän. Sehän taas maksaisi rahaa. Onkohan kyse kuitenkaan suuren suuresta työstä? Paljonkohan tällaisia sentin laskuja sieltä lähtee? Asia on niin, että jos pankki olisi minulle sentin velkaa, minulle varmasti kerrottaisiin, että niin pieniä summia ei kannata käsitel...

Kevään kunniaksi esitän syksyisen tunnelmakuvan

Oli pieni krapulantynkä aamulla. Piilottelin sängyssä maailman pahuudelta ja torkahdin uudelleen aamupalan jälkeen. Paikallinen piski numero kaksi oli kuitenkin sitä mieltä, että minun pitäisi herätä leikkimään sen kanssa. Herättihe sitten tökkäisemällä kylmän ja märän kuononsa naamaani. Yäk! Nostin pääni, otin tyynyn ja täysin siekailematta mätkäisin sillä piskiä päähän, enkä edes ihan hiljaa. Koira lähti matalana nuolena karkuun. Parin, kolmen metrin päässä se kuitenkin pysähtyi, nousi normaaliin säkäkorkeuteensa ja nosti päänsä. Häntäkin osoitti elonmerkkejä. Selvästi näki, kun piskiparka heräsi aprikoimaan, että eihän se sattunutkaan. Kyseinen takkupallo on leikkisä, nuorehko koira, joten sittenhän se vasta äityi touhuamaan. Pakkohan krapulaisen oli sitten nousta riehumaan, kun kerran niin metkan leikin opetti.

Mukavuusalue on ilmestynyt kielenkäyttöömme. Se on metafora, joka tarkoittaa niitä elämän aloja, joilla on mukavaa ja helppoa. Sanan käyttö on kuitenkin kovin negatiivinen. Olen nähnyt sitä käytettävän vain mielipidekirjoittelussa. Poikkeuksetta on vaadittu joitakin muita poistumaan mukavuusalueeltaan kirjoittajaa miellyttääkseen. Mukavuusalueeltahan kukaan ei poistu. Ihmiset eivät vapaaehtoisesti tee mitään epämiellyttävää. Ilmauksen ainoa sisältö on syyttää toisia helpon elämän tavoittelusta. Joskus on kuitenkin pakko tehdä epämukavia asioita ja toisinaan kärsii rajustikin. Ankarinkin hedonisti joutuu aika ajoin poistumaan mukavuusalueeltaan, koska elämä ruukaa olla kelju toisinaan. Lisäksi itse kunkin mukavuusalueet ovat erilaisia. Siedämme eri asioita eri tavoin. Onko minun tarpeen jaaritella laajemmin elämän epämukavista puolista. Sen sijaan en sanoisi mukavuusalueelta poistumiseksi sitä, että tekee sillään epämiellyttäviä asioita saavuttaakseen jotakin toivomaansa. Mukavuusalue o...

Avasin Ylen nettisivut nähdäkseni uutiset maaliskuun 8. päivänä kello 19.10. Ja tässä tiedotussatoa alkaen sivun yläreunasta: Yle.fi:ssä nyt: Hullu juttu jatkuu entistä hullumpana. Kuinka herrasmies tilaa kihlasormuksen? Revontulten luultiin polttavan hiukset pääs tä. -Just! Tärkeää asiaa. Häkämies: En ollut tietoinen finnairin bonuksista Jyri Häkämies oli valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri. Tietenkin on noloa, ettei Häkämies ole tilanteen tasalla. Kokoomuslaisena ja siis taloudellisia riistäjiä edustavana hänellä ei käynyt mielessäkään, että ainakin 20 vuoden ajan suuryrityksillä on ollut tapana pumpata satojatuhansia ja miljoonia ylimpien pomojen taskuun. Mutta mikä uutinen tämä oli? Uutinen olisi se, että asialle olisi tehty jotakin. Sisupastillien tuotanto on lähdössä Turusta . Hyvästi, suomalainen sisu! Likaista peliä AKT:ssä . Auto- ja kuljetusalan työntekijöiden liitossa kränätään. Okei. Sillä lienee vaikutuksensa tuhansien ihmisten elämään. Se nyt on uutinen. Mitä ...