Tedinblogi

Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry hakee palvelujohtajaa. Ilmoituksessa todetaan näin: Toivomme hakijoiksi eri-ikäisiä, eri sukupuolien edustajia sekä kieli-, kulttuuri- ja muihin vähemmistöihin kuuluvia henkilöitä. Allianssi toteuttaa rekrytoinnissaan positiivisen erityiskohtelun periaatetta. Positiivista erityiskohtelua sovelletaan silloin, kun hakijoina on yhtä päteviä tai vain vähäisessä määrin ansioiltaan toisistaan poikkeavia, joista toinen edustaa syrjinnän vaarassa olevaa ryhmää. Työnhakijoita kohdellaan myös Allianssin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman mukaisesti. Tulin surulliseksi tästä. Minua kiinnostaisi tuo työ, mutta koska olen enemmistön edustaja, minua ei selvästi kaivata. Ihmettelen myös, millainen poliittinen idea saa kertomaan, että tavallinen enemmistön edustaja ei ole toivottu. Mikä järki on sulkea pois se porukka, jossa kuitenkin olisi eniten päteviä hakijoita. Vai onko niin, että keski-ikäisen, valkoihoisen, esimieskokemusta hankkineen miehen palkk...

Luin Anna Kareninan. Olen lukenut sen myös joskus 20 vuotta sitten, mutta silloin hirveällä kiireellä. Tällä kertaa tutkailin Eino Kaliman suomennosta vuodelta 1911. Itse asiassa kirjan päähenkilö ei mielestäni edes ole Anna, vaan Konstantin Levin, Annan veljen vaimon siskon puoliso. Mikähän tuommoisen sukulaisuussuhteen nimi on? Tässä tekstissä tutkistelen kuitenkin Annaa. Leo Tolstoi kirjoitti teoksen 1875 - 77 ja alunperin se julkaistiin jatkokertomuksena. Yksittäiset romaanit olivat kalliita ja vain harvojen saavutettavissa. Sanomalehtiin tai sen sellaisiin lieni siis varaa myös muilla kuin niillä, joita kirja pääasiassa kuvaa eli Venäjän aatelisilla. Tulkintoja opuksesta on kirjastot ja netti tulvillaan. Tämä nyt on vain yksi näkökulma, enkä mitenkään pysty kirjoittamaan kaikista niistä teemoista, joita voi pitää keskeisinä. Sellaisia ovat avioliitto, pettäminen, parisuhteen muodostuminen, sosio-ekonomisen eriarvoistumisen ongelmat, työ ja joutilaisuus, aatelisten asema, ...

Looginen päättely on joskus tylsää. Iloitellaanpa vähän perusteettomilla ajatuksilla! Ihmiset lukevat muotilehtiäkin. Niissähän kerrotaan sellaisa totuuksia kuin että sinisten farkkujen kanssa ei saa käyttää mustia kenkiä. Ja miksei saa? Minä ainakin teen niin. Väite on jollain tapaa esteettinen. Olen jopa yrittänyt vähän opiskella vähän estetiikkaa. Ainoa, mitä ymmärsin, on, että alan akateeminen kirjoittelu on vaikeasti lähestyttävää metaforaa alusta loppuun. Ehkä minä en vain ymmärrä. Vaan enhän minä ymmärrä, jos vertauskuvia selitetään vertauskuvilla. Se estetiikasta tältä erää. Tämän tekstin aihe on etunimiin liittyvät assosiaatiot. Aiheesta on muuten kirjoitettu gradukin, mutta se on tylsä - ja varmasti perustellumpi kuin tämä teksti. Siinä kerrotaan, millaisia ikään ja muihin helposti todennettaviin seikkoihin liittyviä ajatuksia ihmisten etunimet herättävät. Kaikki, mitä kirjoitan nimimielikuvista, on silkkaa subjektiivista höttöä. Olkaa hyvät! TIMO on homo. Tunnen kyl...

Itsenäinen musiikkimakuni alkoi muodostua siinä viidennellä luokalla. Olin varmaan sitten 11 tai 12. Löysin velipoikani laatikosta pari Sigin kasettia. Yhtye on tunnettu kepeistä, jopa imelän romanttisista popralleistaan ja nautti suurinta suosiotaan 80-luvun alkupuolella. Sen historiasta löytää paljon tietoa, jos haluaa Googlella hakea, joten en takerru yksityiskohtiin. Ensimmäinen albumi, Matkalla maineeseen, ilmestyi 1980. Varsinainen aktiivivaihe päättyi laulaja, säveltäjä ja sanoittaja Matti Inkisen kuolemaan vuonna 2009. Välillä yhtyeen toiminnassa oli hiljaiseloa vuosikausia. Tuohon kuolemaan liittyviä ajatuksia tuleepi myöhemmin tässä tekstissä. Alunperin huomioni kiinnittyi radiosta ja telkkarista tuttuihin pop-ralleihin. Hyvin pian kuitenkin löysin mahtipontiset ja pateettiset sävelmät, joista ei julkisuudessa puhuttu. Ei niitä moni taida tunteakaan. Toinen huomattavan kiinnostava seikka oli Jussi Oksasen taidokas syntynsoitto. Oksanen lienee musiikillinen poikkeuslahjak...

Klapi. Toinen. Kolmas. Kymmenestuhannes. Niitä palaa uuneissamme joka päivä kolmesta kahdeksaan banaanilaatikollista. Banaanilaatikko on hyvä kuljetusväline. Sitä ei tule ladottua aivan älyttömän painavaksi, mutta ei kuitenkaan tarvitse tehdä turhaa työtä kuljettamalla muutamaa hellapuuta kerrallaan. Ovista kuljettaessa ne ovat tosin vähän hankalia. Laatikko kyllä mahtuu, mutta rystyset eivät. Onneksi ihminen ja pahvilaatikko ovat joustavia. Ihminen on kuulemma vanha, kun hänellä on klapeja ja perunoita yli tulevan vuoden tarpeen. Siinä tapauksessa isäni on ikinuori. On lähisuvun voimin pilkottu puita heille sinne peltojen keskellä törröttävään asumukseen, jossa piisaa alaa, tulipesiä ja vetoa ikkunanpielistä. Pätkimme, haloimme, kärräsimme ja pinosimme jo toisen viikonlopun. Ja tulihan niitä mottitolkulla. Vielä pyhänäkin reilun pinokuution pilkoimme. Puiden pilkkominen on kuulemma terapeuttista. Ja vulvat! Ehkä saunapuiksi tarkoitettujen pöllien naksuttelu uudella Fi...