Tedinblogi

Tämä teksti on todellinen essee. Essee tarkoittaa kokeilua. Pohdin rinnakkain paria mietettäi ja kokeilen, saako niitä yhdistämällä mitään järkevää aikaan.  Olen pannut merkille kahden toisiinsa kytköksissä olevan ilmiön kehittymistä rinta rinnan. Nämä ovat johtaminen ja osaaminen. Johtamisella kai tarkoitetaan psyko-sosiaalista toimintaa, jolla saadaan jotkut yksilöt tai jokin ryhmä motivoitumaan ja työskentelemään yhteisen päämäärän hyväksi. Kaunis ajatus, ainakin jos tämä yhteinen päämäärä on hyvä tai peräti jalo. Arvelen johtamisen kulta-ajan sijoittuneen jonnekin 1960 - 80 -luvuille, jolloin nykyistä useammat työyhteisöt yhä olivat selviä linjaorganisaatioita, ja joissa siis oli suhteellisen selvät hierarkiset erot alaisten ja esimiesten välillä. Samaan aikaan kuitenkin johtajien määrä yrityksissä lisääntyi, koska tuotanto pirstaloitui. Niinpä monet verrattain vaatimattomista oloista ponnistavat saivat yllättäen mahdollisuuden nousta johtajiksi, mikä tietenkin hiveli uusi...

Joka ainoa ilta, kun pitäisi ruveta nukkumaan, ilmenee mielikuva päähäni tunkeutuvasta luodista. Se puhkaisee kallon ohimolla, korvan takana tai niskassa ja kääntyy sen jälkeen välittömästi kulkusuuntaansa nähden poikittain. Isku murjoo aivot ja katkoo verisuonet. Luoti jatkaa matkaansa läpi pääkallon vastakkaisen puolen ja neljännes kallosta lentää luunpaloina seinään. Toisessa mielikuvassani minut niitataan seinään tai lattiaan isoilla niiteillä, siis samanlaisilla, joilla papereita nidotaan toisiinsa, mutta paljon suuremmilla. Tarkoituksena on, etten enää pääse tekemään mitään, millä häpäisisin itseäni entistä pahemmin. Nämä eivät siis ole painajaisia, vaan ajatuksia, jotka tulevat mieleeni ennen nukahtamista. Itse asiassa en ole taas nähnyt painajaisia kovinkaan usein, en ainakaan sellaisia, jotka muistaisin tai joihin heräisin. Häpeä ja itsetuhoajatukset varmaan nousevat pintaan, kun aivoille (mielelle, sielulle, miten vain...) ei enää päivän puuhien tauottua ole muut...

Maailmankaikkeus loppuu tiiliseinään. Ainoastaan fiksut eivät kysy, mitä sen takana on. Jos maailmankaikkeus on loppumaton, myös sen kartta olisi kolmiuloitteinen ja loppumaton, vaikka sen mittakaava olisi 1:1 000 000 000 000 000. Tai ehkä ulottuvuuksia tosiaan on yksi vähemmän kuin maailmankaikkeuden pienimpiä perusosasia. Mutta ehkä maailmankaikkeus ei ole loppumaton, vaikka avaruus olisikin. Loputtomassa tyhjyydessä on siis alue, jossa materia ja muut substanssit ovat. Suuressa alkuräjähdyksessä tyhjyyteen sinkoutui rajallinen - vaikka hyvin suuri - määrä jotakin, mistä tämä nykyinen materia muodostui. Johonkin se kaikki siis loppuu. Vaikka tiiliseinään. Mitä sitten, kun materia on hajaantunut tyhjyyteen? Voiko erilaisten olioiden välimatkat kasvaa loputtomiin, vai törmäävätkö ne lopulta tiiliseinään? Ja mistä kaikki alkoi oikeasti? Minua on kielletty kysymästä, mitä oli ennen alkuräjähdystä. Fiksu ei esitä kysymystä, johon älykäs ei osaa vastata. Mutta mikä on kaiken alku ...