Piti kirjoittaa ystävyydestä. Analysoida ilmiötä omien kokemusteni, tietojeni ja luulojeni perusteella, kuten olen tehnyt niin monelle asialle blogissani. Ensimmäisen kerran koko blogini historiassa poistin tekstin. En jättänyt sitä edes luonnokseksi odottamaan uutta yritystä. Pois vain. Koko juttu meni oman elämän tilitykseksi. Pillitin epäonnistunutta elämääni. Kuvittelen, että lapsuuden ja nuoruuden ystävilläni kaikki on paremmin kuin minulla, koska he ovat menestyneitä lakimiehiä, insinöörejä ja arkkitehteja. Mitä lienevätkään. Yksikin on osakkaana hienossa helsinkiläisessä lakifirmassa. Terveisiä sinne vain! Ystäväni, joita sentään on joitakin, ovat pääosin sukulaisiani. Hekin ovat kiireisiä tahollaan. Jos haluaa tavata, asiasta pitää sopia viikkoja etukäteen. Ymmärränhän minä perhekiireet ja harrastukset. Olen kuitenkin ollut äkeä siitä, että ystävien vaimot kyllä voivat lähteä lyhyellä varoitusajalla kahvittelemaan ja notkumaan kaupungille. Ympärilläni olleet ihmise...