Vintinpimentäjä
Annikan mitta tuli täyteen. Hän oli viikosta toiseen käynyt puhumassa kivikasvoiselle terapeutille, joka teititteli silloin harvoin kun sattui puhuaan. Terapeutti myös piti moitteetoman siistejä vaatteita, mutta ei näemmä juuri hoitanut partaansa. Kolme varttia kerrallaan Annika oli selittänyt lapsuuttaan ja nuoruuttaan, kertonut isästään, poikaystävistään, miehestään, työstään ja ikääntyvistä vanhemmistaan. Kivikasvoinen terapeutti oli puhunut lähinnä vastaanottoajoista ja laskujensa maksuehdoista. Kun edes uhkaus aluehallintoon valittamisesta ei saanut kivikasvoa reagoimaan, Annika marssi ulos vastaanotolta. Sanoi vielä mennessään, että jos perässä seuraisi tekaistuin perustein kirjoitettu lasku, poliisin lisäksi kivikasvo kohtaisi naapurin Rottweilerin. Laskua ei koskaan tullut. Annika etsi mahdollisiman ruman äijän naaman lehdestä. Sen hän teippasi yksinäisen huoneen seinään ja sille hän alkoi tilitellä murheitaan. Itkien hän kertoi isänsä alkoholismista ja siitä, k...