Tedinblogi

Pesun- ja linkouksenkestävänä humanistina tutkailen maailmaa yliopinsaunassa oppimistani näkökulmista ja olen vakuuttunut siitä, että puoluekenttä pitäisi pistää uusiksi. Hittoisiin liberalismi, porvarillisuus, konservatismi, sosiaalidemokratia, kommunismi, vihervasemmistolaisuus ja persuilu. Tarvitsemme tasan kaksi puoluetta. Ensimmäinen niistä on naisten puolue, josta minun ei varmastikaan tarvitse kantaa huolta. Se nimittäin perustettiin 1990-luvun taitteessa ja seikkaili puoluekartalla joitakin vuosia. Siinä vaiheessa sen merkittävin saavutus oli oma ehdokaslista Helsingin puhelinyhdistyksen edustajiston vaalissa. Joihinkin muihinkin edustajanvalintaproseduureihin puolue osallistui. Hyvä puolue, ei muuta kuin takaisin käyttöön. Ja vastaavasti tarvitaan myös miesten puolue. Sitä ei vielä ole, mutta liikehdintä on jo alkanut. Addressit.com -sivustolla sen perustamista on sentään vaadittu. Kevään 2006 jälkeen addressi on saanut 73 allekirjoitusta. Signaali, joka puolueen pikaista...

Himoitsen valtaa. Haluan saada kursailemattoman oikeuden sanoa jossakin tilanteessa tai asiayhteydessä, mitä toisten ihmisten pitää tehdä ja kuinka heidän pitää käyttäytyä. Näen itseni jalona ja oikeamielisenä johtajana, joka pitää mielessään koko organisaation yhteisen tavoitteen ja ohjaa muiden ihmisten toimintaa tavoitteen saavuttamiseksi. Tuo suuri ja ihmeellinen tavoite oikeuttaisi valta-asemani, sillä minä ymmärtäisin sen merkityksen ja oikeat toimintatavat parhaiten ja tuntisin myös tavoitteen muita paremmin. Nauttisin saadessani puuttua toisten työskentelyyn. Tekisin sen ensin lempeästi. Sanoisin, että on työskenneltävä ahkerasti, mutta  muistettava välillä pitää tauko ja huolehtia siitä, ettei rasita itseään kohtuuttomasti. Uupuneesta ei olisi mitään iloa. Käyttäisin määrätietoista ääntä. Olisin lyhytsanainen. Olisin varma, ettei sanoissani soisi ymmärrys vaan tavoite: vain sillä on merkitystä, mitä saatte aikaan. Ja vain aikaansaanti oikeuttaa oikaisemaan hetkeksi se...