Tedinblogi

Oli pieni krapulantynkä aamulla. Piilottelin sängyssä maailman pahuudelta ja torkahdin uudelleen aamupalan jälkeen. Paikallinen piski numero kaksi oli kuitenkin sitä mieltä, että minun pitäisi herätä leikkimään sen kanssa. Herättihe sitten tökkäisemällä kylmän ja märän kuononsa naamaani. Yäk! Nostin pääni, otin tyynyn ja täysin siekailematta mätkäisin sillä piskiä päähän, enkä edes ihan hiljaa. Koira lähti matalana nuolena karkuun. Parin, kolmen metrin päässä se kuitenkin pysähtyi, nousi normaaliin säkäkorkeuteensa ja nosti päänsä. Häntäkin osoitti elonmerkkejä. Selvästi näki, kun piskiparka heräsi aprikoimaan, että eihän se sattunutkaan. Kyseinen takkupallo on leikkisä, nuorehko koira, joten sittenhän se vasta äityi touhuamaan. Pakkohan krapulaisen oli sitten nousta riehumaan, kun kerran niin metkan leikin opetti.

Mukavuusalue on ilmestynyt kielenkäyttöömme. Se on metafora, joka tarkoittaa niitä elämän aloja, joilla on mukavaa ja helppoa. Sanan käyttö on kuitenkin kovin negatiivinen. Olen nähnyt sitä käytettävän vain mielipidekirjoittelussa. Poikkeuksetta on vaadittu joitakin muita poistumaan mukavuusalueeltaan kirjoittajaa miellyttääkseen. Mukavuusalueeltahan kukaan ei poistu. Ihmiset eivät vapaaehtoisesti tee mitään epämiellyttävää. Ilmauksen ainoa sisältö on syyttää toisia helpon elämän tavoittelusta. Joskus on kuitenkin pakko tehdä epämukavia asioita ja toisinaan kärsii rajustikin. Ankarinkin hedonisti joutuu aika ajoin poistumaan mukavuusalueeltaan, koska elämä ruukaa olla kelju toisinaan. Lisäksi itse kunkin mukavuusalueet ovat erilaisia. Siedämme eri asioita eri tavoin. Onko minun tarpeen jaaritella laajemmin elämän epämukavista puolista. Sen sijaan en sanoisi mukavuusalueelta poistumiseksi sitä, että tekee sillään epämiellyttäviä asioita saavuttaakseen jotakin toivomaansa. Mukavuusalue o...

Avasin Ylen nettisivut nähdäkseni uutiset maaliskuun 8. päivänä kello 19.10. Ja tässä tiedotussatoa alkaen sivun yläreunasta: Yle.fi:ssä nyt: Hullu juttu jatkuu entistä hullumpana. Kuinka herrasmies tilaa kihlasormuksen? Revontulten luultiin polttavan hiukset pääs tä. -Just! Tärkeää asiaa. Häkämies: En ollut tietoinen finnairin bonuksista Jyri Häkämies oli valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri. Tietenkin on noloa, ettei Häkämies ole tilanteen tasalla. Kokoomuslaisena ja siis taloudellisia riistäjiä edustavana hänellä ei käynyt mielessäkään, että ainakin 20 vuoden ajan suuryrityksillä on ollut tapana pumpata satojatuhansia ja miljoonia ylimpien pomojen taskuun. Mutta mikä uutinen tämä oli? Uutinen olisi se, että asialle olisi tehty jotakin. Sisupastillien tuotanto on lähdössä Turusta . Hyvästi, suomalainen sisu! Likaista peliä AKT:ssä . Auto- ja kuljetusalan työntekijöiden liitossa kränätään. Okei. Sillä lienee vaikutuksensa tuhansien ihmisten elämään. Se nyt on uutinen. Mitä ...

This the more or less independent second part of my text on the aesthetics of sailing I promised to write. You would find the first part on this blog, written in February. In order to sail beautifully the yacht has to be shaped accorded to the weather and sea conditions it is planned to be used in. A long and narrow skerry cuiser is well suited for sailing between the thousands of islands of the Stockholm and Turku archipelagos on the Baltic sea. They are relatively fast, easy to handle and docile. With an appropriate set of sails they can be sailed effectively in the light winds. Although long and narrow, they are agile, which means that they are easy to operate in cramped harbors or frequently changing winds between the skerries. On the other hand, they are miserable in high seas. The steep waves created by bigger ships can easily flood their deck, because in the bow and stern there is not enough volume to climb to the crests. Sailing offshore is pure stupidity and even on the coast...