Tedinblogi

Olen ehkä ennenkin vihjaissut Varsinais-Suomen erottamisesta omaksi valtiokseen. Katsellaanpa nyt tarkemmin tätä asiaa. Olen saanut tarpeeksi savolaisten Turku-vittuilusta. Määriteltäköön nyt savolaiset ja Suur-Savo samantien: kaikki ne alueet ja ihmiset, jotka ovat ja asuvat Turusta nähden Paimiosta Liedon, Pöytyän, Nousiaisten ja Naantalin kautta vedetyn murtoviivan takana. En tiedä, mitä pahaa me turkulaiset olemme tehneet noille savolaisille, eivätkä he ole esittäneet muuta perustetta kuin "Turku on Suomen perse" tai muuta yhtä fiksua. Vittuilu on minusta täysin aiheetonta. Ja koska sitä on kuulunut jopa sellaisten suusta tai näin netin aikakaudella sormista, jotka eivät ole ikinä käyneet Turussa muutoin kuin matkalla ruotsinlaivalle, niin päättelen, että kohtalaisesta osuudesta savolaisia kannattaisia pysyä erossa. Tyhmiähän nuo turvenuijat Liedon takaa ovat. Niin että nyt siis tein pahan teon savolaisille: vastasin samalla mitalla. Ei ehkä ole fiksua osoittaa yhtäläistä...

Kun Paraisten kaupunki sekä Nauvon, Korppoon, Houstakrin ja Iniön kuntien liittämistä suunniteltiin, käytiin syntyvän kaupungin (sic!) nimestä melkoista kränää. Esillä oli ainakin koko syntyvän kaupungin nimeäminen Merikruunuksi. Parainen oli myös ehdolla, mutta naapurisopusyistä se ei miellyttänyt ulomman saariston asukkaita. Lopulta saatiin aikaiseksi melko hankala ja kankea Länsi-Turunmaa . Yhä naurattaa tuo kaupunki. Että kun on uloimman luodon ulkomerenpuoleisella rannalla, jossa ei näy kuin horisontti ja etäällä toinen luoto, on edelleen kaupungissa. Vaan saattaahan sielläkin yhdenlainen liikennevalo vilkuttaa punaista, keltaista tai vihreää. Joskus tosin aika etäällä. Ja valon väri voi usein myös olla valkoinen. Sinistä valoa sielläkään harvemmin näkee, mustasta puhumattakaan. Ajattelisin kuitenkin, että nimeksi voisi ottaa jotakin muuta kuin Turun läntistä peräkylää tarkoittavan nimihirvityksen. Parainen on jotenkin aina ollut saaristolaisille mantereen etäpesäke, jossa on ollu...

Pari huomiota varhaisemmista teksteistäni. Maailmankaikkeus, lyhyt oppimäärä -sarjassa esittämäni ajatus 1:stä jonkinlaisena olemisen perustapana näkyy olevan aika lähellä maailmankaikkeuden syntyä akateemisesti tutkivien näkemystä singulariteetista. Singulariteetti taitaa täsmälleen olla se hiukkanen, joka alkuräjähdyksessä räjähti ja jonka hajottau maailmankaikkeuden tilavuus - jos niin ylipäätään voi olla - alkoi laajeta huimaa vauhtia. Vauhti on ollut niin huima, etten viitsi mennä lunttaamaan, mikä numero oli sinne eksponenttiin pistettävä. Ero on kuitenkin siinä, että minä oletan tavallaan monia singulariteetteja, jotka eivät räjähtele eivätkä aiheuta laajenemista. Tosin joudun sitten erikseen pohtimaan, mistä niitä 1:ä maailmankaikkeuteeni ilmenee. Muistaakseni oletin siinä jonkinlaisen luojan, minän, joka luo niitä maailmankaikkeuksia. Niin muodoin niitä 1:ä on juuri niin paljon kuin luoja niitä arvelee olevan. Toinen seikka, jota pohdiskelin, on tämä taipumukseni päätyä kirjo...

Menneinä viikkoina on tullut kiipeiltyä ja killuttua fokkamastossa ja halkaisijapuomilla. Väittäisin että mastossa on helpompi tehdä roikkua ja tehdä töitä, vaikka putoaminen sieltä olisi taatusti näyttävämpi tapa päättää päivänsä. Halkaisijapuomilta pudotessa voisi jopa jäädä henkiin. Alla on vettä, pudotusta alle kymmenen metriä, eikä alla ole kaikin paikoin mainittavia esteitä. Teknisesti halkaisijapuomi on kuitenkin sikäli hankala, että tietyin paikoin joutuu käsillä ottamaan otteen oman painopisteen alapuolelta samalla kun seisoo edestakaisin huojuvalla vaijerilla. On siinä työskennellessä tullut mietityttyä työturvallisuutta. Kuinka lähellä kuolemaa sitä oikeastaan onkaan. Koska fokka (keula-)maston prammitanko on maannut koko kesän laiturilla, Maston ylinkohta on ollut vain noin parikymmentä metriä kannen yläpuolella. Tai jotakin sellaista. Muistaakseni siellä tilapäisessä huipussa työskennellessä on noin kahdeksannen kerroksen tasalla, riippuen tietenkin siitä, kuinka korkeall...

Siedätkö erilaisuutta? Etkö? Älä huoli, en minäkään! Tai enintään siinä määrin kuin hyväksi näen. Minusta tietty erilaisuus on tarpeen, koska yhteiskunnassa on tarve erilaisille ihmisille. Tai sitten yhteiskunnassa on se vika, että se edellyttää eri ihmisiltä erilaisia piirteitä. Jonkun on hyvä olla äänimaisematutkija, toisen museolaivan remppamies ja kolmannen vähän kumpaakin. On vallan mahdottoman hienoa ja jaloa sanoa, että hyväksyy erilaiset ihmiset. Tarroja, joissa lukee "kaikki erilaisia, kaikki samanlaisia" näkee edelleen muuallakin kuin pyörätuoleihin liimattuna. Näyttää kuitenkin siltä, etten minä ole ollenkaan ainoa, joka sietää erilaisuutta vain omin ehdoin. Jossakin toisaalla tässä blogissa tai peräti vallan muualla internetissä myönnän avoimesti olevani perverssi. Verrattain usein palaute tai vastaus on kuulunut jotenkin neutraalisti: kukin olkoon mitä tahansa haluaa, kunhan se ei loukkaa muita. Mutta annas olla, kun oma puoliso osoittautuu jotenkin seksuaalisest...

Minusta siivoajan pitäisi ansaita 4000 - 6000 euroa kuukaudessa, paitsi jos siivoa vessoja, niin 8000 euroa kuukaudessa olisi sopiva palkka. Liikennelentäjälle voisi kuulua pari tonnia kuussa, ikä- ja muine lisineen 3000. Lääkäri voisi ansaita vaikka 2500, paitsi jos on hallinnon vastuuta, niin 2700. Museolaivan apupoika voisi tienata vaikka 2900 euroa kuukaudessa. Ja miksi? Miksi muka ei? Miksei työmarkkinoilla päde ne paljon paasatut markkinoiden lait: hinta määräytyy kysynnän mukaan. Kuvittelisin että isojen ja kalliiden lentokoneiden lentäminen olisi hohdokasta työtä. Sitähän monet tekisivät ihan ilmaiseksikin. Minäkin. Enkä usko minkään vertaa, että työn kuormittavuus tai vastuullisuus on mikään varteenotettava palkkaperuste. Lentokoneessa lentäjä istuu siellä koneen nokalla, perämies oikealla ja kippari vasemmalla. Millä todennäköisyydellä liikenne- tai muu ammattilentäjä päsäyttää koneen vuorenseinään sen seurauksena, että palkka pudotettaisiin kymmenesosaan nykyisestä ja autoet...

Erityismorjestus nimimerkeille aella84 ja JE. Pessimisti ei pety ja kyynikko saa olla ikuisesti oikeassa. Arvelisin, ettei oikeassaolon riemua voita mikään. Se on ilmaista, ei edellytä sosiaalista statusta ja on enemmän tai vähemmän pysyvää. Tai jos oikein mietin, oikeassaolo tuo sosiaalista statusta. Partiojohtajakurssini ohjaaja, taisi olla Vesa Auren, tokaisi kurssin päätöspuheessaan että viisaat pitävät maailmaa pystyssä ja hullut vievät sitä eteenpäin. Todella viisas varmaan kysyisi, että mihin maailmaa pitäisi edes viedä? Miksi näyttääkin siltä, että hulluus - siis ennakkoluulottomuus ja kyky nähdä vaihtoehtoja - on huonommassa valossa kuin viisaus. Tämän viisauden yhdistän tässä yhteydessä vallitsevien olojen puolustamiseen ja muutosten vastustamiseen epäonnistumisen todennäköisyyteen vedoten. Onko maailma niin valmis, ettei muutoksia enää tarvita? Siltä minusta näyttää. Tapahtui näin: juttelin erään naisen kanssa chatissa (taas! ylläri!). Hän vaikutti sellaiselta että hänen kan...