Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2010.

Ei nettiä! Loppu tulee!

Netti pienentää maailmaa. Netti tuo tasa-arvoa. Netti yhdistää etäällä asuvat. Yhdistääkö? Netti kyllä antaa mahdollisuuden tutustua ihmisiin, joita ei ennen olisi tullut tavanneeksi. Ystävyyssuhteita voi solmia ympäri maailmaa, eri ikäiset voivat hakeutua samoille keskustelupalstoille - mistä toki on koitunut kurjia lieveilmiöitäkin - ja ihmiset voivat vaihtaa mielipiteitä eli pitää omistaan lujasti kiinni ymmärtämättä, että muut tekevät samoin paikasta riippumatta. Viheliäinen puoli on se, että netti yhdistää etäiset ihmiset. Syntyy ihmissuhteita, jotka seisovat tai kaatuvat netin mukana. Muuta yhdyssidettä ei ole eikä helposti synny. Ennenhän ihmisiin tutustuttiin toisten ihmisten välityksellä, joten ihmissuhteet muodostuivat monista rinnakkaisista sidoksista. Yleensä ihmisillä oli monia yhteisiä tuttuja. Vuosia sitten juttelin chatissa usein erään nuoren tytön kanssa. Jossain vaiheessa hänen puheensa alkoivat vaikuttaa siltä että hän hautoi itsemurhaa. Onneksi hän oli puhunut asioi

Elämän ja kuoleman kysymys

Turvallisen lapsuuden merkitystä ihmisen kehitykselle ja kasvamiselle tasapainoiseksi aikuiseksi toitotetaan vuodesta toiseen. Jotkut jopa näyttävät ajattelevan, että kaikki ihmiselämän ongelmat johtuvat varhaislapsuuden tapahtumista. En ole täysin samaa mieltä, mutta esitän rinnastuksen parisuhteen kehitykseen. Itse asiassa parisuhteen ja ihmisen synty ja kehitys voivat olla tiukastikin kytköksissä toisiinsa. Jotkuthan etsivät seurustelukumppania etupäässä lapsensa isäksi tai äidiksi. Ja vaikka näin ei olisikaan, niin nykyään kai suurin osa seurusteluista syntyy siitä syystä, että kaksi halukasta osapuolta tapaavat ja pitävät toisiaan itselleen sopivina. Aluksi on vain toivo, että löytäisi unelmien naisen tai miehen. Joskus ani harvoin niin tapahtuu, mutta yleensä itse kukin löytää riittävän hyvän kumppanin. Ja lisäksi minä uskon osittain selittämättömään klik-ilmiöö n. Jotkut puhuvat henkilökemiasta, jotkut erityisesti kumppaninvalinnan yhteydessä vannovat feromonien nimeen. Asiaa

Täsmennys

Ja kuten jotkut ilmeisesti jo ovat oivaltaneet, edelliset kuvat eivät ole sen kauempaa kuin Jussaröstä.

Kolkot näkymät

Kuva
Poikkesin tässä varhemmin syksyllä Groznissa. Maisema oli paikka paikoin yllättävän kotoisa, mutta rakennukset kyllä kertoivat karua kieltään. Voi vain kuvitella sitä kauhua, joilla näistä on paettu. Ja sitä elämää, kun väkivaltaisuuksien jälkeen - tai välillä - näissä on yhä yritetty asua.

Kotimaista laatua

Pintakäsittelyn laadusta kertoo aito käsityön sormenjälki.

Ihm.

Koka. Lumi. Lumikola eli cocacola. (Jarla! Näpit irti!)

Poistin

Poistin reissukuvat, koska klikkaaminen ei suurentanut niitä ja teksti ei miellyttänyt itseäni. Ällös huolestu, jos satut lukemaan tämän ja vielä kaipaamaan kuvia. Julkaisen ne jälleen, kunhan olen kotona. Jos sillä kertaa saisin ne toimimaan kuten pitää.

Kotiinpaluu

Olin muutaman päivän merellä. Seilausta ei oikeastaan kertynyt kuin kolmelle päivälle, mutta se riitti hyvin irroittamaan arjesta. Pieni purjelaiva on pieni maailma, jossa satunnaisella kansimiehellä ole monta murhetta. Päivittäisiä huolenaiheita ovat sellaiset kuin että kuivuukohan toiset kengät iltaan mennessä. Turvallisuusvarusteiden käyttö ja rutiinien noudattaminen tekevät itse seilaamisen suhteellisen vaarattomaksi. Tavallisemmat sattumukset ovat jotakin sellaista, että saa mustelman tai pienen haavan. Ne tosin ovat kovalla tuulella melko tavallisia, mutta nehän nyt kuuluvat asiaan. Jos ihon kauneusvirheet tai haavat kovin kauhistavat, on turvallisinta pysyä toimistoympäristössä tai kotona, ja käyttää kypärää. Suurin murhe on kotiinpaluu. Kun reissu päättyy ja alus on siivottu, kamat pakattu ja kansi järjestetty, alkaa kotimaan oloissa muutamasta minuutista muutamaan tuntiin kestävä paluu arkeen. Laivalle jäävät hyvästellään, kassit ja nyssykät nostetaan kaijalle, luodaan silmäys

Hyvä Bore

Kuva
Nyt se tuli! Boren piti tulla Sigynin ja Joutsenen väliin ja sen tieltä sitten kaiketi olisi siirretty eräitä pienempiä aluksia. Kaiketi joku asunnonomistaja haluaa mielummin katsella hihhuleiden romulaivaa kuin kauniiksi laitettua Borea, joten tuonne se nyt joutui, mihin on pahuksenmoinen käveleminen. Historiatietoja aluksesta löytiipi täältä , kuten tietenkin myös teknisiä tietoja. Syy siihen, miksi minä olen Nolla-Boresta kiinnostunut, on se että tuolla tein elämäni ensimmäisen laivamatkan. Vuosi on ollut 1974 tai -75. Silloin laiva kulki vielä höyryn voimalla. Muistan joitakin yksityiskohtia matkasta. Turusta lähdettiin kyllä nykyisestä Siljan satamasta, mutta Tukholmassa laiva kiinnittyi Skepsbron laituriin, vanhaan kaupunkiin aivan kuninkaan linnan läheisyyteen. Muistan istuneeni tuossa kellanruskean valkean kyljen rajalla näkyvällä kaiteella ja katselleeni merta siitä. Selvyyden vuoksi kerrottakoon, että siinä oli sellainen lasi- tai muovilevy, eli putoamisen vaaraa ei ollut. H

Arjen porvarillisuutta

Arvoisa oikeistolainen! Lokavyöryyn... valmistaudu! Taannoisissa vaaleissa Kokoomus mainosti itseään työläisten puolueena. Kaiketi markkinointi päti, koska kokoomuksen vaalimenestys tuskin selittyy yksin yrittäjien ja omistajien äänillä. Kokoomuksen linjan mukaisesti oikeiston kannattajat perustelevat näkemyksiään sillä, että työtä pitää tehdä. Näin olen päätellyt niiden erinäisten nettikeskustelujen perusteella, joihin olen osallistunut. Oikeistolaisten muotiargumentti on aika erikoinen. En nimittäin vielä ole nähnyt yhdenkään puolueen väittävän, että töitä ei pidä tehdä. Tai jos ihan tarkkaan ajattelen, niin oikeiston kannattajat ovat minulle sellaisia väitteitä esittäneet. En tosin tarkoita, että kyseiset porvarit olisivat olleet nimenomaan kokoomuslaisia. Tämä ajatukseni perustuu siihen, että sijoittaja oikeuttaa sijoituksistaan saamansa tulot riskillä. Että kun pistää jonkin summan rahaa johonkin yritykseen, minulla on oikeus odottaa lähes mielivaltaisesti korkoja sijoitukselleen.

Isä heidän

Poliittisen paatoksen ja sen sellaisen muassa on hyvä hiljentyä pohtimaan uskonnollista seikkaa. Isä meidän -rukouksessa lausutaan muun muassa: "Tapahtukoon sinun tahtosi niin maan päällä kuin taivaissa." Kyllä ollaan hurskaita. Näin sitä rukoillaan meidän Isää, kuten on opetettu. Muut rukoilevat heidän Isää. Miksihän ajatus Isä heidän -rukouksen katkelmasta kuulostaa jotenkin tutulta: "Tapahtukoon minun tahtoni, jos ei maan päällä, niin edes taivaassa."

Suhteettomuusteoria

Ajattelin luoda suhteettomuusteorian. Se voisi olla ihan vain yksinkertainen, eikä tarkoitukseni ole esittää sitä nyt kokonaan. Suhteettomuusteorian pääajatus on, että jokin on pysyvää. Ja se on se, jonka Maailmankaikkeus -teksteissäni nimesin 1:ksi. Suhteettomuusteorian toinen tärkeä seikka on kaiken kasaantumisen laki. Kaikki ajateltavissaolevat asiat pyrkivät muodostamaan kasautumia kaltaistensa kanssa. Jotta en tärvele teoriaani ajattelemattomuudellani, jätän teorian hahmottelun tällä kertaa tähän.

Kuolema rikollisille

Olisikohan sittenkään huono ajatus tappaa pahimmat rikolliset? Minusta se voisi olla jopa inhimillistä. Henki pois sellaisilta, joiden ei kuitenkaan voi antaa elää kuin jossakin tiukasti suljetussa sellissä. Tarkoitukseni ei ole manata kuolemaa Nikita Fouganthinelle tai muille julkkisrikollisille. Minusta tavallisille murhamiehille passeli rangaistus on vielä pitkän vankeuden jälkeenkin elää tekonsa kanssa. Ajattelin pikemminkin sellaisia, jotka aina, poikkeuksetta vapaalle jalalle päästessään aiheuttaa jonkun kuoleman, raiskaa kerran toisensa jälkeen, ei lopeta seksuaalista hyväksikäyttöä, ajaa ties-kuinka-monennen kerran jonkun kuoliaaksi humalapäissään. Ajattelin nimittäin olla tätä kirjoittaessani suopea ja antaa pahojakin rikoksia tehneelle mahdollisuuden katua ja muuttua. Sen sijaan se, että joku kerta kaikkiaan on päästään niin viallinen, että hänen elämänsä tietää aivan kaikille muille vaaraa, tuskaa, pelkoa ja tappiota, joutaisi kai kuolla. Asiaa voi tarkastella myös tällaisen

Turku

Olen ehkä ennenkin vihjaissut Varsinais-Suomen erottamisesta omaksi valtiokseen. Katsellaanpa nyt tarkemmin tätä asiaa. Olen saanut tarpeeksi savolaisten Turku-vittuilusta. Määriteltäköön nyt savolaiset ja Suur-Savo samantien: kaikki ne alueet ja ihmiset, jotka ovat ja asuvat Turusta nähden Paimiosta Liedon, Pöytyän, Nousiaisten ja Naantalin kautta vedetyn murtoviivan takana. En tiedä, mitä pahaa me turkulaiset olemme tehneet noille savolaisille, eivätkä he ole esittäneet muuta perustetta kuin "Turku on Suomen perse" tai muuta yhtä fiksua. Vittuilu on minusta täysin aiheetonta. Ja koska sitä on kuulunut jopa sellaisten suusta tai näin netin aikakaudella sormista, jotka eivät ole ikinä käyneet Turussa muutoin kuin matkalla ruotsinlaivalle, niin päättelen, että kohtalaisesta osuudesta savolaisia kannattaisia pysyä erossa. Tyhmiähän nuo turvenuijat Liedon takaa ovat. Niin että nyt siis tein pahan teon savolaisille: vastasin samalla mitalla. Ei ehkä ole fiksua osoittaa yhtäläistä

Kaupunki ja sen nimi

Kun Paraisten kaupunki sekä Nauvon, Korppoon, Houstakrin ja Iniön kuntien liittämistä suunniteltiin, käytiin syntyvän kaupungin (sic!) nimestä melkoista kränää. Esillä oli ainakin koko syntyvän kaupungin nimeäminen Merikruunuksi. Parainen oli myös ehdolla, mutta naapurisopusyistä se ei miellyttänyt ulomman saariston asukkaita. Lopulta saatiin aikaiseksi melko hankala ja kankea Länsi-Turunmaa . Yhä naurattaa tuo kaupunki. Että kun on uloimman luodon ulkomerenpuoleisella rannalla, jossa ei näy kuin horisontti ja etäällä toinen luoto, on edelleen kaupungissa. Vaan saattaahan sielläkin yhdenlainen liikennevalo vilkuttaa punaista, keltaista tai vihreää. Joskus tosin aika etäällä. Ja valon väri voi usein myös olla valkoinen. Sinistä valoa sielläkään harvemmin näkee, mustasta puhumattakaan. Ajattelisin kuitenkin, että nimeksi voisi ottaa jotakin muuta kuin Turun läntistä peräkylää tarkoittavan nimihirvityksen. Parainen on jotenkin aina ollut saaristolaisille mantereen etäpesäke, jossa on ollu

Ykkösiä ja toistoa

Pari huomiota varhaisemmista teksteistäni. Maailmankaikkeus, lyhyt oppimäärä -sarjassa esittämäni ajatus 1:stä jonkinlaisena olemisen perustapana näkyy olevan aika lähellä maailmankaikkeuden syntyä akateemisesti tutkivien näkemystä singulariteetista. Singulariteetti taitaa täsmälleen olla se hiukkanen, joka alkuräjähdyksessä räjähti ja jonka hajottau maailmankaikkeuden tilavuus - jos niin ylipäätään voi olla - alkoi laajeta huimaa vauhtia. Vauhti on ollut niin huima, etten viitsi mennä lunttaamaan, mikä numero oli sinne eksponenttiin pistettävä. Ero on kuitenkin siinä, että minä oletan tavallaan monia singulariteetteja, jotka eivät räjähtele eivätkä aiheuta laajenemista. Tosin joudun sitten erikseen pohtimaan, mistä niitä 1:ä maailmankaikkeuteeni ilmenee. Muistaakseni oletin siinä jonkinlaisen luojan, minän, joka luo niitä maailmankaikkeuksia. Niin muodoin niitä 1:ä on juuri niin paljon kuin luoja niitä arvelee olevan. Toinen seikka, jota pohdiskelin, on tämä taipumukseni päätyä kirjo

Kiipeily- ja killumatyö

Menneinä viikkoina on tullut kiipeiltyä ja killuttua fokkamastossa ja halkaisijapuomilla. Väittäisin että mastossa on helpompi tehdä roikkua ja tehdä töitä, vaikka putoaminen sieltä olisi taatusti näyttävämpi tapa päättää päivänsä. Halkaisijapuomilta pudotessa voisi jopa jäädä henkiin. Alla on vettä, pudotusta alle kymmenen metriä, eikä alla ole kaikin paikoin mainittavia esteitä. Teknisesti halkaisijapuomi on kuitenkin sikäli hankala, että tietyin paikoin joutuu käsillä ottamaan otteen oman painopisteen alapuolelta samalla kun seisoo edestakaisin huojuvalla vaijerilla. On siinä työskennellessä tullut mietityttyä työturvallisuutta. Kuinka lähellä kuolemaa sitä oikeastaan onkaan. Koska fokka (keula-)maston prammitanko on maannut koko kesän laiturilla, Maston ylinkohta on ollut vain noin parikymmentä metriä kannen yläpuolella. Tai jotakin sellaista. Muistaakseni siellä tilapäisessä huipussa työskennellessä on noin kahdeksannen kerroksen tasalla, riippuen tietenkin siitä, kuinka korkeall

Erilaisuuden taju

Siedätkö erilaisuutta? Etkö? Älä huoli, en minäkään! Tai enintään siinä määrin kuin hyväksi näen. Minusta tietty erilaisuus on tarpeen, koska yhteiskunnassa on tarve erilaisille ihmisille. Tai sitten yhteiskunnassa on se vika, että se edellyttää eri ihmisiltä erilaisia piirteitä. Jonkun on hyvä olla äänimaisematutkija, toisen museolaivan remppamies ja kolmannen vähän kumpaakin. On vallan mahdottoman hienoa ja jaloa sanoa, että hyväksyy erilaiset ihmiset. Tarroja, joissa lukee "kaikki erilaisia, kaikki samanlaisia" näkee edelleen muuallakin kuin pyörätuoleihin liimattuna. Näyttää kuitenkin siltä, etten minä ole ollenkaan ainoa, joka sietää erilaisuutta vain omin ehdoin. Jossakin toisaalla tässä blogissa tai peräti vallan muualla internetissä myönnän avoimesti olevani perverssi. Verrattain usein palaute tai vastaus on kuulunut jotenkin neutraalisti: kukin olkoon mitä tahansa haluaa, kunhan se ei loukkaa muita. Mutta annas olla, kun oma puoliso osoittautuu jotenkin seksuaalisest

Palkka

Minusta siivoajan pitäisi ansaita 4000 - 6000 euroa kuukaudessa, paitsi jos siivoa vessoja, niin 8000 euroa kuukaudessa olisi sopiva palkka. Liikennelentäjälle voisi kuulua pari tonnia kuussa, ikä- ja muine lisineen 3000. Lääkäri voisi ansaita vaikka 2500, paitsi jos on hallinnon vastuuta, niin 2700. Museolaivan apupoika voisi tienata vaikka 2900 euroa kuukaudessa. Ja miksi? Miksi muka ei? Miksei työmarkkinoilla päde ne paljon paasatut markkinoiden lait: hinta määräytyy kysynnän mukaan. Kuvittelisin että isojen ja kalliiden lentokoneiden lentäminen olisi hohdokasta työtä. Sitähän monet tekisivät ihan ilmaiseksikin. Minäkin. Enkä usko minkään vertaa, että työn kuormittavuus tai vastuullisuus on mikään varteenotettava palkkaperuste. Lentokoneessa lentäjä istuu siellä koneen nokalla, perämies oikealla ja kippari vasemmalla. Millä todennäköisyydellä liikenne- tai muu ammattilentäjä päsäyttää koneen vuorenseinään sen seurauksena, että palkka pudotettaisiin kymmenesosaan nykyisestä ja autoet

Ihanteet

Erityismorjestus nimimerkeille aella84 ja JE. Pessimisti ei pety ja kyynikko saa olla ikuisesti oikeassa. Arvelisin, ettei oikeassaolon riemua voita mikään. Se on ilmaista, ei edellytä sosiaalista statusta ja on enemmän tai vähemmän pysyvää. Tai jos oikein mietin, oikeassaolo tuo sosiaalista statusta. Partiojohtajakurssini ohjaaja, taisi olla Vesa Auren, tokaisi kurssin päätöspuheessaan että viisaat pitävät maailmaa pystyssä ja hullut vievät sitä eteenpäin. Todella viisas varmaan kysyisi, että mihin maailmaa pitäisi edes viedä? Miksi näyttääkin siltä, että hulluus - siis ennakkoluulottomuus ja kyky nähdä vaihtoehtoja - on huonommassa valossa kuin viisaus. Tämän viisauden yhdistän tässä yhteydessä vallitsevien olojen puolustamiseen ja muutosten vastustamiseen epäonnistumisen todennäköisyyteen vedoten. Onko maailma niin valmis, ettei muutoksia enää tarvita? Siltä minusta näyttää. Tapahtui näin: juttelin erään naisen kanssa chatissa (taas! ylläri!). Hän vaikutti sellaiselta että hänen kan

Jipii!

Hei! Muistin vielä tämän blogin olemassaolon ja salasanankin! Luin omia tekstejäni, ja voi gauhia miltä ne näyttää. Olen ajatellut niin hienosti, etten ole osannut kirjoittaa asiallisia virkkeitä. Sanoja puuttuu ja kirjoitusvirheitä vilisee. Myin tänään vanhan veneeni. Sain jo kauppasummastakin puolet. Nyt tuntuu, ettei se niin kurja ollutkaan, kuin myyntipäätöksen tehdessäni ajattelin. Eikä se tietenkään olekaan NIIN kurja. Mutta ihan fiksu päätös se silti oli. Iso kapistus se oli, ja minun jaksamiseni on rajallista. Ja ostin taannoin pienemmän Mälarkryssarin. Tämä nyt hankkimani malli on Mälar 22. Numero siis viittaa (nimellis-)purjepinta-alaan. Nyt se uusi vene, joka on itse asiassa myymääni vanhempi, mutta paremmassa kunnossa ja helppohoitoisempi, kelluu tuolla Naantalissa laituripaikallaan. Ja huomenna lähden veljenpoikani kanssa reissuun! Ehkä alan kohta taas ajatella syvällisiäkin. Ainakin jos se ei vaadi loppusyksyn masennusta tai jotakin ankaraa katkeruutta. Juuri nyt en osaa

Huonoa huumoria.

Minusta Etelä-Suomen junttimaisin paikannimi on Karjalohja. Olen keksinyt pilkkanimen huonosti laulaville kuoroille. Ne ovat Karjalohjan Sonnikuoroja kaikki. Erityisesti minua pännii se, ettei tuo sutkaus naurata ketään. Pertti Jarla! Tuntuiko hyvältä lainata hienostoalue-ideaa Fingerpori-sarjikseesi? Minä julkaisin sen ensin. Ajatus on minun. Häpeä!

Poliittinen ohjelma, osa aika monta.

Aika tekee ajatuksia. Kieltämättä kallistun aatokseni vasemmalle. Vanhanaikaiseen sosialismiin ei ole paluuta. Se ei toiminut. Ihmisiä ei voi tukahduttaa, ja ahkeruudesta pitää saada palkka. "Jokaiselta kykynsä mukaan, jokaiselle tarpeensa mukaan" on kyllä kaunis periaate, mutta jonkinlainen kannustus nostaa kummasti kykyjä. Ja kyvyt olisi hyvä käyttää yhteisen hyvän tekemiseen, ei valtaeliittiin pyrkimiseen tai muuhun yhteisen hyvän eduksi puettuun itsekkyyteen. Kumpi on helpompaa, liittyä olemassa olevaan puolueeseen vai perustaa uusi kansanliike? Vanha puolue on luutunut koneisto, jossa uudet äänet vaiennetaan äkkiä. Poliittinen ideologia on sen tuntijalle näppärä väline. Sitä voi usein soveltaa vaikka millaisten väitteiden tukemiseen tai vastustamiseen. Jos ehdottaa jotakin uutta, eikä ole oikea ihminen, ehdotusta ei pidetä varteenotettavana. Se on helppo kumota poliittisen ohjelman perusteella vaikka päivänpoliittisessa toiminnassa kyseinen kohta olisi ollut huomiota sit