Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2011.

Köyhän miehen talousfilosofiaa

Voisin lyödä jonkun kanssa miljoona euroa vetoa siitä, että euro ei kaadu, jos vain joku vastaavasti on valmis lyömään vetoa siitä, että se kaatuu. Nimittäin, jos olen oikeassa, saan miljoonan. Jos olen väärässä, voin kirjoittaa miljoonan arvottoman euron shekin. Tosin, vaikka euro ei kaatuisi, se voisi syöksyä superinflaatioon. Miljoona euroa ei ehkä kohta ole suurikaan raha. Enkä oikeastaan tarvitse miljoonaa. Muutama tonni kattaisi velkani ja omaisuuden lajeista tulevaisuuden turvaksi kelpaa lähinnä viljelysmaa - ja sekin vain aivan äärimmäisissä kriiseissä, joissa valtion ruokahuolto on lamaantunut yli yhden satokauden mittaiseksi ajaksi. Jossain täällä blogini vanhimpien tekstien joukossa lyhyt tarina yhden euron taloudesta. Siinä euron arvo riippuu siitä, kenen taskussa suljetun yhteisön ainoa yhden euron kolikko sattuu olemaan. Jos se sattuu olemaan sillä, jolla ei ole tarvetta luopua kolikosta, se on hyvin arvokas. Jos se on hädänalaisen taskussa, se on hä

Usko

Usko pois, sanoi ateisti.

Suomalainen nainen

Suomalainen nainen on viisas.

Tuntelimamake

Konsa seuraavan kerran on vastaanotto, pyydän lääkäriltä mantelitumakkeen puudutuksen tai lähetteen eutanasiaosastolle.

Auton hankinta

Auton hankintahan perustuu järjen käyttöön, eikö totta? Järkevää tässä tapauksessa on taloudellisuus, luotettavuus, turvallisuus sekä ulkonäkö- ynnä tyyliseikat vähäisissä määrin. Vähäinen määrä tarkoittaa, että auto ei saa olla ulkonäöltään tai merkiltään sellainen, että sitä hävettää katsoa tai sillä ajaminen pännii. Tarpeet ovat seuraavat: kilometrejä kertyy vuodessa 20 000 - 30 000. Valtaosa noista kilometreistä ajetaan yksin tai autossa on kuljettajan lisäksi enintään yksi ihminen. Kolmas henkilö on mukana vain joitakin kertoja vuodessa. Sen sijaan autossa kuljetellaan kaikenlaista tavaraa, kuten soittimia ja vahvistimia, purjehdusvarusteita ja veneen osia, leiritavaraa ja sen sellaista. Tämänkaltaisia kuljetustarpeita esiintyy useita kertoja kuukaudessa. Autoksi valitaan kustannussyistä pienin mahdollinen tarpeet tyydyttävä, sillä turhaa materiaalia tai tyhjää tilaa ei kannata kuljetella pitkin maanteitä. Kuljetustarpeiden takia korimalliksi varitaan farmari. Porras- tai viistope

Potilasasiamies

Seuraavassa potilasasiasamieheltä saamani sähköposti. Nimen lyhensin ja kursivointi on oma lisäykseni: Hei, voit tiedustella asiaasi Lounais-Suomen aluehallintovirastosta, vaihde 020 636 1050 tai kirjaamo.lounais@avi.fi Potilasasiamies ei ota kantaa potilaan lääketieteellisiin hoitopäätöksiin eikä siihen, onko potilaan hoidossa tapahtunut hoitovahinko. Potilasasiamies ei voi myöskään toimia potilaan asiamiehenä. Yst.terv. M. M. potilasasiamies oto. Turun kaupunki

Iskuväline

Nyt marraskuussa on hyvä kirjoittaa, että kohta on taas kevät. Kyllä nimittäin on! Sen huomaa viimeistään silloin, kun naiset taas ohentavat toppa- sarka- ja goretexkerroksiaan. Tai kuten muuan lehtori totesi: kevät on silloin, kun keski-ikäiset miesopettajat luopuvat pitkistä kalsareista ja lukiotytöt alkavat käyttää niitä. Keväthän on perinteisesti rakkauden aikaa. Leskenlehdet ja immenkalvot puhkeilevat kukkaan. Keväisin naiset laittautuvat itseään varten kauniiksi ja (toteanpa jälleen) ne naiset, jotka pukeutuvat niukimmin, valittavat useimmin miesten yksioikoisista pyyteistä. Keväällä myös miehet puhkeavat - puhumaan. Sanovat, että tarttis pihalta viedä laho soutuveneen romu pois. Kasvihuone pitäisi rakentaa, tai naapuritontin vastaista aitaa korottaa. Vintiltä pitäisi kuskata pois vaarin vanha matkalaukku. 1960-luvulla hankittujen lastenvaunujen metallinen runko joutaa myös pois. Pyörät siitä otettiin johonkin mäkiautoprojektiin keväällä 1986, jolloin oli tarkoitus tehdä vaikutus

Tedin faijan Lada

Vuoden, pari ennen konkurssiaan isäni toteutti haaveensa ja osti Citroen CX:n. Kovin luotettava se auto ei ollut. Aina joskus se teki lakon - ja totta mooses esimerkiksi Tampereen keskustan ruuhkaisempaan risteykseen tai valtatielle Loimaan. Olin alle kahdenkymmenen tuolloin, ja kerran isäni sai mittansa täyteen tuon unelmiensa täyttymyksen oikuttelusta. Hän käski minun ajaa sen oikuttelevien ranskattarien merkkihuoltoon Hatanpäälle. Minä vein. Pysäköin ceeäxän huollon parkkikselle. Huollossa miehet paiskivat työtä, mutta nuorta miestä ei katsottu aiheelliseksi palvella. Nostettuani äläkän sain kuulla, että olen vääränlainen asiakas, mutta lupasivat sentään vilkaista kiesiä, kun sanoin että isäni ja hänen liiketuttavansa puree niitä huoltojätkiä perseeseen, jos ei sitikka äidy toimimaan. Läksin keskustaan nuorten miesten asioille, ja yhytin isäni liiketapaamisesta. Mainittakoon, että kyseinen liiketuttu osoittautui lääninpaskiaseksi, joka jätti miljoonavelkansa isäni harteille. Isä ja

Å-åu!

Kåvvåå håmmåå: kålme håmmåå åttåå åmmåå låmmåå ilman påmmåå!