Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2010.

Poliittinen ohjelma, osa aika monta.

Aika tekee ajatuksia. Kieltämättä kallistun aatokseni vasemmalle. Vanhanaikaiseen sosialismiin ei ole paluuta. Se ei toiminut. Ihmisiä ei voi tukahduttaa, ja ahkeruudesta pitää saada palkka. "Jokaiselta kykynsä mukaan, jokaiselle tarpeensa mukaan" on kyllä kaunis periaate, mutta jonkinlainen kannustus nostaa kummasti kykyjä. Ja kyvyt olisi hyvä käyttää yhteisen hyvän tekemiseen, ei valtaeliittiin pyrkimiseen tai muuhun yhteisen hyvän eduksi puettuun itsekkyyteen. Kumpi on helpompaa, liittyä olemassa olevaan puolueeseen vai perustaa uusi kansanliike? Vanha puolue on luutunut koneisto, jossa uudet äänet vaiennetaan äkkiä. Poliittinen ideologia on sen tuntijalle näppärä väline. Sitä voi usein soveltaa vaikka millaisten väitteiden tukemiseen tai vastustamiseen. Jos ehdottaa jotakin uutta, eikä ole oikea ihminen, ehdotusta ei pidetä varteenotettavana. Se on helppo kumota poliittisen ohjelman perusteella vaikka päivänpoliittisessa toiminnassa kyseinen kohta olisi ollut huomiota sit

Kaikkea on liikaa

Kaikkea on liikaa. Olen ennenkin pyytänyt katsomaan ympärille ja kysynyt, mitä puuttuu. Autoja on liikaa, taloja on liikaa, tavaraa niin ettei ihmisiä löydä seasta. Kirjoja on liikaa myös, ja tällaisia kirjoituksia. Silti ihmisiäkin on liikaa. Kaikki näyttää myös kasautuvan. Hiekkaa on etupäässä Yyterissä. Väittäisin että puolet Suomen hiekanjyvistä on siellä, pienellä alueella. Älkääkä selittäkö minulle mistään Kalajoesta, jossa hiekka on Yyteriin verrattuna lähinnä karkeaa soraa tai mursketta. Talot taas kasautuvat kaupunkeihin vaikka olisi varmaan parempi asua hiukan vähemmän ahtaasti. Raha kasautuu rikkaille, vaikka toiset ovat paitsi perustarpeitakin. Onni kasautuu yksille.. ehkä onnelliset ovat narsisteja tai perusteettomia optimisteja. Joidenkin elämä on surullista, eikä se suru helpota sairaslomalla, mielialalääkkeellä tai terapialla. Se helpottaa vain sillä että hyväksyy oman osattomuutensa onnesta. Saat sen mistä luovut, sanoi Tommy Hellsten. Hänen ei käsittääkseni ole tarvin