Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2012.

Aesthetics of Sailing

I have loved the sea since I was a small child, almost since I was an infant. I can still remember my first trip from Turku to Stockholm onboard the last steam ship on the line. Her name was Bore [pronounced boo-reh ], but during the voyage I really was not bored. While the other children were playing noisily in the playroom I was staring the sea, its waves, other ships, clouds and thousand of skerries surrounding almost all of the waterway along the route. I can still remember the curious mixture of relaxing and interested feelings. I would not say I got overwhelmed, but the sea fascinated me. It really was the love at first sight. My first memories of sailing are not as tempting as that first voyage. They took place on the summer cottage of my father's employer. The first time I was sailing was with my father and sister on an optimist dinghy. It was far too cramped for the three of us and I can still remember how impatient my father was. I guess I had beg him long enough to get

Anti-biootti

Johtikohan väsymys kuppaan ja tippuriin siihen, että keksittiin penis ill in ?

Karkkihylly

Ennen ei ollut yhtä paljon valinnanvaraa kuin nykyään. Ei ollut, puhutaanpa mistä vain. Valinnanvaraa piisaa. Vaan onko mahdollisuuksia. Olo on kuin olisi kaupassa, jossa on miljoonaa eri lajia karkkia. Kaikki maksaa euron, vaan taskussa on vain 20 senttiä. Parin viikon päästä on lennonjohtajakoulutuksen ensimmäinen valintatesti. Saas nähdä, karsiudunko. Ja jos en, niin pääsenkö seuraavaan ja sitä seuraavaan testiin ja lääkärintarkastukseen. Ja haluanko lennonjohtajaksi? Minä toivon hartaasti, että testeissä todella testataan soveltuvuuden lisäksi myös motivaatiota, sillä minä en sitä tiedä. Taivaiden kapellimestarillakin saattaa olla liikaa valinnanvaraa ja vain rajallisesti voimavaroja. Kummityttöni vanhaintanssit oli tänään. Hän oli niin kaunis ja tanssi niin hienosti, että kummisedän sydäntä riipaistiin todella syvältä.

Diskurssi ja glamour

Olen lueskellut Viktor Pelevinin romaania Viides maailmanvalta . Pelevin on Venäjän nykykirjallisuuden ykkösnimiä. Hänen suosiostaan kotimaassaan en tiedä, mutta venäläiseen tapaan hänen romaaninsa ovat älyllisesti haastavia. Muissa teoksissaan hän on havainnollistanut Neuvostoliiton jälkeisen Venäjän yhteiskunnan eri näkökulmia koomisilla kärjistyksillään. Kirjat voi lukea harmittomina hupailuina, mutta niissä on myös vankka yhteiskunnallinen perustansa. Lisäksi Pelevinillä on melkoinen taito sommitella tarinansa. Aivan kaikkien luettavaa nämä Pelevinin opukset ovat. Akateemisesti koulutettuna hän veistelee Viidennen maailmanvallan lisäksi ainakin Generation P :ssä humanistisen tutkimuksen muotivirtausten kustannuksella hyvinkin karkeasti. Ja koska hän näyttää tuntevan alan, arvostelun kärki on jotakin aivan muutta kuin teknokraattis-uskonnollinen roskapropaganda. Viidennessä maailmanvallassa hän esittelee diskurssin (humanistinen muotikäsite, jonka mukaan maailma on tai hahmottuu sen