lauantai 11. joulukuuta 2010

Ei nettiä! Loppu tulee!

Netti pienentää maailmaa. Netti tuo tasa-arvoa. Netti yhdistää etäällä asuvat.

Yhdistääkö? Netti kyllä antaa mahdollisuuden tutustua ihmisiin, joita ei ennen olisi tullut tavanneeksi. Ystävyyssuhteita voi solmia ympäri maailmaa, eri ikäiset voivat hakeutua samoille keskustelupalstoille - mistä toki on koitunut kurjia lieveilmiöitäkin - ja ihmiset voivat vaihtaa mielipiteitä eli pitää omistaan lujasti kiinni ymmärtämättä, että muut tekevät samoin paikasta riippumatta.

Viheliäinen puoli on se, että netti yhdistää etäiset ihmiset. Syntyy ihmissuhteita, jotka seisovat tai kaatuvat netin mukana. Muuta yhdyssidettä ei ole eikä helposti synny. Ennenhän ihmisiin tutustuttiin toisten ihmisten välityksellä, joten ihmissuhteet muodostuivat monista rinnakkaisista sidoksista. Yleensä ihmisillä oli monia yhteisiä tuttuja.

Vuosia sitten juttelin chatissa usein erään nuoren tytön kanssa. Jossain vaiheessa hänen puheensa alkoivat vaikuttaa siltä että hän hautoi itsemurhaa. Onneksi hän oli puhunut asioistaan hiukan enemmän kuin tarpeeksi, joten pystyin etsimään hänen äitinsä puhelinnumeron ja tavoitinkin hänet. Yllätyksekseni hän otti vakavasti asiani.

Olen sittemmin funtsinut, miten olisi voinut käydä. Ehkä tyttö olisi yrittänyt itsemurhaa tai peräti onnistunut siinä. Hän olisi vain kadonnut netistä. Katoaminen ei sillään ole mikään ihme. Netistä saa kadota ja joskus on jopa hyvä rajoittaa netissä vietettyä aikaa. Ongelma on siinä, että ne nettitutut ovat aivan oikeita ihmisiä, jotka voivat jäädä ikävöimään tai ainakin ihmettelemään. Ääritapauksessa joku ihminen, josta tietää paljon ja jolle on kertonut itsestään, voi siis esimerkiksi kuolla ilman että siitä tietää mitään. Hän vain katoaa.

Toinen ammoinen nettituttavani rakastui netitse kanadalaiseen naiseen. Rakastunut nuorimies järjesti itselleen matkan sen naisen luokse - kävi vain niin, että nainen ei halunnut tavata tuttavaani. Reipas kosiomies sai palata kotimaahan pettyneenä ja tuhansia markkoja köyhempänä. (Muistatteko! Internet ja markat olivat joitakin vuosia käytettävissämme samanaikaisesti.)

Yhä vain netissä solmitut (ihmis-)suhteet ovat joidenkin mielestä naurettavia. Näyttää kuitenkin siltä, että netistä on tullut hyvin tavallinen paikka löytää uusia tuttavuuksia, ja totisesti jotkut onnistuvat rakastumaan toisiinsa pelkän kirjoituksen perusteella. Olen ennenkin pohtinut lyhyesti rakastumista ensinäppäilemällä, mutta nytkään en palaa siihen syvemmin. Haluaisin vain takoa erinäisten ihmisten kaaliin, että ihmiset tutustuvat ja rakastuvat netitse ja että siitä koituu muutoksia aikaisempiin ihmissuhteisiin. Todellisuudessa nettisuhteet eivät siis ole vain-suhteita vaan elävien, oikeiden ihmisten ihmissuhteita.

Toisaalta erinäisille ihmisille, kuten juuri minulle, pitäisi jonkun tolkun ihmisen karjua, että netin, puhelimen ja harvojen tapaamisten varassa seisova suhde katkeaa helposti jos jotakin yllättävää sattuu. Uskoisin että tapauksesta riippuen tällaiset netilliset suhteet eivät kestä monenkaan päivän tai ainakaan usean viikon katkoa. Elämä palaa entisiin uomiinsa tai ainakin sellaisiin uomiin, johon tuo nettituttu ei kuulu, koska konkreettinen yhteys puuttuu. Kurjaa tässä on se, että toisaalta netillisen ihmissuhteen katkeaminen voi satuttaa raskaasti. Jos on kuukausia tai jopa vuosia tottunut juttelemaan ja jakamaan huomiota, ja sitten toinen katoaa noin vain ilman mitään yhteyksiä, järkytys voi olla vakava. Eikä sitä mitenkään auta, että ympärillä on joukko ihmisiä jotka osaavat vain kummastella: "Miten joku sellainen saattoi olla noin tärkeä, joka oli vain (huom! "vain") nettituttu?"

Tunnen, tai oikeastaan tiedän, ihmisiä jotka totisesti ovat yhteydessä tuttaviinsa vain ja ainoastaan netitse. He eivät juuri tunne ketään joka olisi oikeasti lähellä. Olen tutustunut mm. sellaisiin nuorehkoihin ihmisiin, joiden on oikeasti vaikea solmia sosiaalisia suhteita netin ulkopuolella. Sosiaalisten tilanteiden pelko rajoittaa tavanomaista ystävystymistä, koska kantti tai valmiudet eivät mahdollista avoimuutta. Jos ei uskalla kertoa itsestään tärkeitä asioita, on jokseenkin turha odottaa että muutkaan osoittaisivat vastaavaa, läheistä ystävyyttä. Onhan se tietenkin hyvä, että voi ylläpitää edes jotakin sosiaalisia suhteita, jos ei muutoin niin netitse. Mutta näkemykseni on, että netti päästää tällaiset ihmiset liian helpolla. Vähäistä kykyä ottaa välitön kontakti toisiin ihmisiin pitäisi vaalia. Sitä ei saisi tehdä turhaksi korvaamalla se kasvottomalla nettituttavuudella, jonka voi lopettaa kun alkaa ahdistaa.

Ihmiset ovat sosiaalisuuden ja turvallisuuden ristipaineessa. Yhtäältä neuvotaan ankarin sanakääntein, että netissä kuka tahansa voi esiintyä millaisena tahansa. Ja toisaalta, jotta voisi lujittaa netissä syntynyttä ihmissuhdetta, pitäisi kyetä antamaan oikeita yhteystietojaan. Kuka tahansa ei kuitenkaan pysty esiintymään aivan minä tahansa. Esimerkiksi useimmat naisena esiintyvät miehet ovat toivottoman yksinkertaisia puheiltaan, tai sitten en vain tajua, kuinka tavallista on eläytymiskyky ja kirjallisen ilmaisun lahjakkuus. Samoin on kohtuuttoman vaikea teeskennellä jonkin vallan vieraan alan ammattilaista. Nuoret taas tunnistaa puhetavasta helpommin kuin nuoret näyttävät ymmärtävän. Ennen pitkää ihmiset pakkaavat myös puhumaan itsensä pussiin. Jopa minä ankarassa egossani myönnän tehneeni niin. Yhtä kaikki, jossain vaiheessa on uskallettava antaa ihan oikea sähköpostiosoite ja puhelinnumero. Muutoin ihmissuhde tosiaan jää nettisuhteeksi kaikkine varjopuolineen. Jonkinlainen lievennös on tietenkin prepaid-liittymien ja hömppäsähköpostiosoitteiden käyttö. Koska harrastan jonkinlaista realismia, väittäisin että usein nuo riittävät. Läheskään kaikki tuttavuudet eivät kuitenkaan johda erityisen läheiseen kanssakäymiseen.

Asiassa on vielä toinenkin puoli. On myös mahdollista tavata vai vaikka mennä sänkyyn jonkun nettituttavuuden kanssa kertomatta, kuka on. Filosofisemmin ajatteleva päätyy tällä ajatteluketjulla tietenkin kysymään, että kuka kukin lopulta on. Tunteeko kukaan edes itseään? On siis päätettävä omasta yksityisyydestään. Kannattaa kuitenkin muistaa, että useimmat nettikeskustelijat eivät ole pedofiilejä, väkivaltarikollisia, huijareita tai raiskaajia. Lisäksi jokseenkin kaikki meistä esittävät itsestään aluksi parhaita puoliaan. Se on vain hyväksyttävä, että ihmisiin tutustuu vain vähitellen. Joskus se on kyllä tuskallista. Olen tavannut noin 40 - 50 nettituttavaa. Tähän mennessä en ole huomannut kenenkään valehdelleen itsestään mitään olennaista seikkaa. Ja ilmeisesti en rakentele toisista huimia mielikuvia vaikka minulla jos kellä lienisi siihen taipumuksia. En ole pettynyt kehenkään tapaamaani ihmiseen sillä tavalla, että joku ei olisi vastannut kertomaansa. Muut ominaisuudet ovat sitten muita ominaisuuksia, ne eivät joko voi ilmetä netissä tai niistä vain ei ole puhuttu. Rehellisyyden odottaminen on tietenkin kohtuullista. Lisäksi kannattaa muistaa, että jos vaikka pitää tapanaan raahata baarista panoja kotiinsa, ei sittenkään voi välttämättä tietää, kenen kanssa on tekemisissä. Tai vaikka uskovaisten seuroista toisi ihmisen kahvittelemaan kotiinsa, voi silti olla tekemisissä narsistisen väkivaltarikollisen kanssa.

Oma lukunsa on sitten se, että netti tarjoaa mahdollisuuden ylläpitää useita rinnakkaisia seurustelusuhteita. Kovapintaiselle sydäntensärkijälle se kaiketi olisi jopa helppoa. Ja sitten ei tarvitsekaan muuta kuin kiertää viikonlopusta ja kaupungista toiseen hiukan hoitamassa parisuhteitaan. Arvelisin että aikuinen ihminen kyllä osaa epäillä moista, jos aihetta on.

Olen päätynyt sellaiseen lopputulokseen, että lähipiiriltään ei pitäisi salailla netillisiä tuttavuuksiaan. Jos niissä on salattavaa, on syytä miettiä omia vaikuttimiaan ja netinkäyttöään. Jotta ihmissuhteella olisi turvaa, sillä pitää olla tukijoita. Ihmisiä jotka kertovat vaikka että tuttavasi on sairaana eikä pääse koneelle. Koska netti on olennaisesti erilainen sosiaalisten suhteiden luontipaikka kuin perinteinen ystäväpiiri, ihmissuhteistaan pitää myös huolehtia eri tavoin. Joihinkin on pakko luottaa, joillekin on pakko kertoa itsestään. Muutoin netti tekee meistä yksinäisiä ikävöitsijöitä, joiden ihmissuhteet vaihtuvat tiheästi. Se tuskin kohottaa kenenkään turvallisuudentunnetta.

Ei kommentteja: