sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Arjen porvarillisuutta

Arvoisa oikeistolainen! Lokavyöryyn... valmistaudu!

Taannoisissa vaaleissa Kokoomus mainosti itseään työläisten puolueena. Kaiketi markkinointi päti, koska kokoomuksen vaalimenestys tuskin selittyy yksin yrittäjien ja omistajien äänillä. Kokoomuksen linjan mukaisesti oikeiston kannattajat perustelevat näkemyksiään sillä, että työtä pitää tehdä. Näin olen päätellyt niiden erinäisten nettikeskustelujen perusteella, joihin olen osallistunut.

Oikeistolaisten muotiargumentti on aika erikoinen. En nimittäin vielä ole nähnyt yhdenkään puolueen väittävän, että töitä ei pidä tehdä. Tai jos ihan tarkkaan ajattelen, niin oikeiston kannattajat ovat minulle sellaisia väitteitä esittäneet. En tosin tarkoita, että kyseiset porvarit olisivat olleet nimenomaan kokoomuslaisia. Tämä ajatukseni perustuu siihen, että sijoittaja oikeuttaa sijoituksistaan saamansa tulot riskillä. Että kun pistää jonkin summan rahaa johonkin yritykseen, minulla on oikeus odottaa lähes mielivaltaisesti korkoja sijoitukselleen. Ja koska joko sijoituskohde voi taantua taloudellisesti, mennä peräti konkurssiin tai ainakaan ei välttämättä heti tuota mahtavia tuloksia, sijoittaja tuntee ottaneensa ankaran riskin.

En väitä suorasukaisesti, etteikö sijoittaja voisi olla oikeutettu odottamaan jonkinlaista tuottoa sijoituksestaan. Se, mitä vastustan, on siis paksuperseinen asenne, että koska sijoitttaa euron, sata tai miljoona, on kohtuullista kartuttaa lisää omaisuutta täysin tekemättä mitään.

Vertaanpa nyt sijoittajan varallisuutta paskakasaan. Toisin kuin lukija ehkä ajatteli, en tarkoita, että paskakasa oli arvoton tai peräti rasite. Asiahan on niin, että paskakasakin on jonkin arvoinen omaisuus. Se vain ei tuota, ellei sille tee jotakin. Jos omistaa kasan paskaa, on turha odottaa saavansa siitä toivomaansa satoa, ellei sitä levitä pellolle. Kasan omistaja voi joko levittää paskakasan itse ja korjata omaan taskuunsa kaiken hyvän, mikä omaisuudesta (kasa) ja työ (lannoitus) koituu, tai hän voi teettää homman toisella, jolloin hän saa omaan taskuunsa melkoisesti vähemmän, sillä työstähän pitää maksaa palkka. Eikö? Vai pitääkö sittenkään?

Ruohonjuuritason (eli lannan pinnan) oikeistolaisuuteen siis kuului hokema, että joutoväki työhön! Toisaalta oikeisto ei ole kovin ankarasti parkunut, kun teollisuutta ja muutakin elinkeinoelämää on ajettu alas ja väkeä pistetty kilometritehtaalle. Paskakasan omistajat eivät siis enää halua levityttää paskaa, koska sen voi kyörätä muualle levitettäväksi, esimerkiksi Kiinaan. Ensin siis potkitaan väki pois, sitten vaaditaan että väki tekisi kuitenkin töitä. Ilman palkkaa? Kenties juuri samoille omistaville tahoille, jotka antoivat kenkää? Oikeisto olettaa, että palkkaa kertyy töitä tekemällä, vaikka - kun katsoo kuinka paljon ihmiset käyvät kaikenlaisilla nollatason työllisyyskursseilla, joihin kuuluu pakollinen harjoittelu - työnteon ja palkanmaksun välillä ei minusta enää ole mitään välttämätöntä riippuvuutta. En väitä että oikeisto ajaisi orjalaitoksen tai -kastin muodostamista, mutta jos riviporvarillinen aatemaailma saa ylivallan, moiset instituutiot voivat kyllä muodostua.

Siirrytäänpä sinne, missä tuota lantaa on nykyään helpompi levittää, eli Kiinaan ja muihin halvan työvoiman maihin. Siellä miljoonat ja taas miljoonat ihmiset elättävät itsensä kituliaasti tuottamalla hyvinvointia länsimaihin. Länsimaiden erinomaisuus ei perustu tekniseen ylivoimaan mitenkään yksiselitteisesti. Teetetäänhän erinäiset kulutushyökkeet alkeellisilla välineillä. Tärkein työkalu on alipalkattu työntekijä, joka nostaa, kantaa, kuivaa, kiristää ja vääntää alkeellisilla työkaluilla. Asetelma kylläkin perustunee länsimaisen työn taannoiseen tuottavuuteen. Kysehän on oikeastaan sortovallasta: koska meillä on varaa yli välttämättömien tarpeiden, voimme sanella, millä hinnalla puutteenalaiset tekevät työtä (niin, juuri sitä mitä kokoomuslaiset mainostivat) turhamaisuutemme hyväksi.

Kenellekään ei näytä tulevan mieleen kysyä, mitä sitten kun 1) tuotanto on siirretty ulkomaille ja 2) jostakin ilmenee ideologia ja karsimaattinen johtohahmo, joka saa lähes orjan asemassa raatavat työläiset halpatuotantomaissa muodostamaan yhteisen, aktiivisen poliittisen liikkeen. Kuka tekee rikkaille lenkkareita ja meikkejä, jos (ja kun lopulta) tuollainen liike voittaa ensin omalla alueellaan taistelun vallasta ja sen jälkeen päättää, että täst'edes töitä tehdään omaksi hyväksi?

Onko oikeistolainen arkiajattelu tosiaan noin sinisilmäistä ja lyhytjänteistä?


PS:

Kohta tänne tulee porvari ja käskee minun herätä: kommunismi loppui jo 20 vuotta sitten, koska se oli huono yhteiskuntajärjestelmä. Niin se loppui. Vasemmistolaisuudella minä en tarkoita marxismi-leninismiä tai Neuvostoliiton tyylistä keskusjohtoista suunnitelmataloutta. Se systeemi ei toiminut. Muistutan oikeistolaista aatteenmiestä parista seikasta: ensinnäkin kapitalismi ei ole ainoa jäljelle jäänyt mahdollisuus. Jos yksi ääripää ei toimi, se ei tarkoita että se toinen ääripää olisi ainoa vaihtoehto. Pikemminkin minusta näyttää, että kohtuuttomien odotusten varassa elävä kapitalismi/porvarismi/konservatismi/liberalismi on seuraava yhteiskunta- ja talousmalli, joka kuolee omaan mahdottomuuteensa. Tai sitten se muuttuu omien huippunimiensä johtamaksi hirmuhallinnoksi, joka puolestaan tarvitsee tuekseen poliisi- ja asevoimat. Toinen seikka, josta muistutan, on se, että ne olot ovat jatkuvasti olemassa, jotka johtivat sosialismin ja Neuvostoliiton syntyyn. Jotta sellaiset olot eivät laajenisi, olisi suoranainen riistäminen ja hyväksikäyttö estettävä jonkinlaisilla yleispätevillä talouden pelisäännöillä.

Ei kommentteja: