Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2018.

Naiskauneutta, osa Y

Kuva
Kyllä. Minulla on lupa tämä kuvan julkaisemiseen. Tekijänoikeudet ovat minulla ja malli on antanut kirjallisen suostumuksen. Arvatkaas piruuttanne, kuka...

Reductio ad absurdum

Vanha sanonta: "Joka pieremättä kusee, se naimatta kuolee", on selvästi virheellinen. Olen kussut pieremättä, ja silti nainut. Reductio ad absurdum on päättelytapa, jonka mukaan väite on väärä, jos siitä seuraa jotakin mieletöntä. Pieremättä kusemisesta ei seuraa naisenpuutetta. Jokin muu väite siis pitää paikkansa pieremisen ja naimisen suhteessa. Voimme siis mitä varmimmin pitää totena väitettä: "Joka kusematta pieree, se kuolematta nai."

Naiskauneutta, osa X

Olen väsynyt kauniisiin naisiin. Heitä on liikaa. Joka paikassa tulee vastaan kaunis nainen, ja jos ei tule, niin ohitapa jokin myyntipiste! Kauniit naiset katsovat kaupiteltavien lehtien kansista, televisiosta, netistä, patsaista, tauluista, reliefeistä, luolamaalauksista ja tatuoinneista. Minä olen väsynyt siihen. Se ei tarkoita, ettenkö rakastaisi kauniita naisia, mutta väsyyhän sitä moneen muuhunkin asiaan, josta pitää kovasti. Olen joskus väsynyt seksiinkin - tilapäisesti. Minä rakastan kauniita naisia kaikin tavoin: romanttisesti, platonisesti, yyberseksuaalisesti, palavasti, etäältä, läheltä, päältä, alta, edestä, takaa. Minä ihailen heitä kohtuuttomasti. Ajattelen kauniita naisia ylen aikaa ja lähes tauotta - paitsi jos ajattelen sähkökitaroita, purjeveneitä, moottoripyöriä tai läheisiäni. Ajattelen heitä paljon enemmän kuin ilmastonmuutosta tai maailmanrauhaa. Olen tässä asiassa täysin kohtuuton. Todelllisuudessa olen hyvin maltillinen. En huutele kauniille naisille,

Pyhä työ

Ja milloinka olisi kirkko rakennettu kiroamatta kertaakaan?

Päivä naisena 2

Transvestiitti on mies, joka pukeutuu naiseksi. Periaatteessa myös nainen, joka pukeutuu mieheksi, on transvestiitti, mutta sukupuolijärjestelmämme on rakentunut niin, että naiset saavat pitää miesten vaatteita, mutta päin vastoin tilanne on jotensakin kinkkinen. Aivan ensimmäinen kummasteluni kohde on tuo sanonta "pukeutua naiseksi". Puku miehen tekee, kuulemma, mutta mitkä ovat ne vaatteet, jotka muuttavat miehen naiseksi? Haluan sellaiset lainaan yhdeksi päiväksi. Ainakin. Tai haluan edes nähdä ne vetimet. Vaan ei, eihän niitä ole. Jos mies kiskoo ylleen  mekon, sukkikset ja silkki huivin ja sujauttaa jalkansa korkkareihin - jos sattuu löytämään kokoa 44 - niin eihän hän naiseksi muutu. Hänestä tulee vain naurettava transu, homo, mikä lie. Hyi, minä en ainakaan tunne yhtään sellaista! Koska tämä päivä naisena -teema on jäytänyt minua, katselin Sinäputkesta, kuinka korealaispoikia meikattiin ja puettiin naistenvaatteisiin. Lopputulos oli hämmentävä. En olisi erotta

Pilkuntarkka

Ymmärrätkö, teinipissis, mikä ero on ilmaisuilla kvg ja k,v,g ? Sen siitä saa, kun ei pidä korviaan auki, kun äidinkieltä opetetaan. Kvg, katso vittu Googlesta, tarkoittaa käskyä katsoa vulva Googlesta. Tein niin. Pistin kuvahaulle hakusanaksi "vittu". Jokin surkea piirrostöherrys löytyi. Pornoa löytää helpommin varsinaisilta pornosivuilta. Katso, vittu, Googlesta on ilmaus, jolla ääliönä pidettyä neuvotaan katsomaan Googlesta se asia, jonka selittämistä ääliönäpitäjä ei katso kertomisen arvoiseksi. Jos kerran asian voi kuitata vittuilemalla, niin onkohan se kovin tärkeä?

10 vuotta

Blogini täyttää tänään 10 vuotta. Tämä on blogin 398. julkaisu. Pääosa näistä on esseitä, mutta joukossa on muutama runo, valokuvia, sanaleikkejä ja joitakin lyhyitä tekstejä, joita on vaikea lokeroida. Bloggerin tilaston mukaan blogiani on luettu 38 388 kertaa Sivuston reunassa näkyvän laskurin mukaan käyntejä on 15 586. Kumpaahan pitäisi uskoa? No, karkeasti sanoen sivuillani vieraillaa 5 - 10 kertaa päivässä. Ei mikään varsinainen suosikkisivusto. En tosin ihmettele, monet teksteistäni ovat abstrakteja ja virkkeeni polveilevia. Useimmat nettisurffailijat eivät varmaan jaksaa keskittyä tai innostua näistä teksteistä erityisemmin. Ja toisaalta, eivät nämä ole tiedettä, eikä se ole tarkoituksenikaan. Käytän lähteitä harvakseltaan ja esitän päättelyni metodit vielä harvemmin. Minulla ei ole harmainta aavistusta, ketkä blogiani lukevat, paitsi yksi tietty ihminen, jonka kanssa syksyn mittaan olen vaihdellut sähköposteja. Alkuaikoina tätä seurasivat sisarukseni ja muuan hyvä ystäv

Pahan synty

Kirjoitin edellä pitkän ja sekavan tekstin prostituutiosta ja naisten, tai oikeastaan tyttöjen, hyväksikäytöstä, seksuaalimoraalista ylipäätään ja mitähän kaikkea tuohon yhteen ja samaan soppaan sotkinkaan. Teksti on sellaista kaaosta, etten ihmettele, jos kukaan ei lue sitä, mutta annan sen olla tuossa julki. Jotenkin tämä teema, naisten seksuaalisuuteen liittyvä hyväksikäyttö, askarruttaa minua. Linjani on ollut sellainen, että jos joku haluaa tehdä ilotytön työtä vapaaehtoisesti, niin tehköön - kunhan se todella on vapaaehtoista. Vaikeampi kysymys on, että entä jos oli töissä 1990-luvun alkupuolella dublinilaisessa pesulassa, niin mitä siitä pitäisi ajatella. Pesulatyössä ei ole samaa syvälle psyyken kiemuroihin käyvää jännitettä kuin seksityössä. Magdalene's Laundries -pesulat olivat katoliseen kirkkoon kuuluvien järjestöjen ylläpitämiä pesuloita, joissa työskenteli ja asui langenneita naisia. Irlannissa ne perustettiin 1700-luvulla ja niiden toiminta päättyi 1900-luvu

Naiskauppaa 2

Kuluvan vuoden elokuussa kirjoitin naiskaupasta . Päädyin johonkin sellaiseen, että se loppuu, kun miehet, muutamaa valioyksilöä lukuunottamatta, hävitetään maailmasta. Jonkin sortin liennytystä arvelin saavutettavan sillä, että suositaan vakituisia parisuhteita ja parisuhteisiin kuuluvaa avointa seksuaalisuutta kannustavaa mielipideilmastoa. Kauniita ajatuksia kerrassaan. Kuvasin seksiorjiksi joutuneiden naisten auttamista valtameren tyhjentämiseksi pipetillä, koska ongelma on niin valtavan laaja ja avustusvoimavaroja vähän. Olen pukki kaalimaan vahtina. Minuakin kiinnostaa kovasti nuoret, kauniit naiset. Olen nyt monta päivää katsonut videoita seksityöhön tai teinimorsiamiksi eri syistä päätyneistä nuorista tytöistä.  Itse asiassa vähän ihmettelen, miksi videoille on valittu huomattavan kauniita nuoria tyttöjä. Vetoaahan kauneus minuunkin, mutta pääosa ihmisistä on jokseenkin tavallisia. Olettaisin valtaosan kaltoinkohdeluista tytöistäkin olevan tavallisia. Vaan kai minä saan ol

Sisko ja tähdet

Ihmisellä on hyvä olla sisko. Kirjoitin kevättalvella 2014 tänne tekstin " Päivä naisena ", jossa pohdin, millaista olisi, jos saisin kokeilla elää päivän naisena. Tekstistä tuli pitkä ja sekava filosofinen jaaritelma, mutta en ole poistanut sitä. Ei se ehkä ole hyvä teksti, mutta kuitenkin päässäni vilisseiden ajatusten dokumentti. (Dokumentti on ainetta, jota dokataan, vähän kuin linimentti tai sementti ovat aineita toisiin tarkoituksiin. Elementti ja pigmenttikin ovat olemassa. Pigmentti on sikailuainetta.) Viime vuosina olen kokenut syvenevää yhteenkuuluvuutta siskoni kanssa. Olemme jokseenkin saman ikäiset: minä olen noin 10 kuukautta vanhempi. Olemme joskus ilahduttaneet tietämättömiä puolituttuja, että ei, emme ole kaksoset, vaikka olemmekin sisarukset ja samana vuonna syntyneet. Täsmälleen ottaen olemme puolisisarukset. Olemme kuitenkin huomattavan samanlaiset monilta piirteiltämme - sillä erolla, että siskoni on kaunis. Olemme molemmat temperamenttisia, viihdymm

Home sweet home

Lapsena asuit kotona. Kodissasi asuivat todennäköisesti isä ja äit ja varmaan sisaruksia myös. Ja sitten tietenkin koira, kissa, hamsteri, marsku, akvaariokala, pölypunkki, hämähäkki ja muurahainen. Koti oli jotakin pysyvää. Kotiin palattiin päiväkodista, koulusta, mummolasta, mökiltä ja matkoilta. Kotona oli kodin tuoksu ja valaistus. Muutokset olivat yleensä hitaita ja vaiheittaisia, joten tavaratkin tekivät kodin. Jos joskus uusi sohva tulikin, niin muu osa kodista pysyi tuttuna. Tai jos muutettiin, niin tutut tavarat tekivät uudesta asunnosta kodin. Koti oli myös turva. Kun koulussa kiusattiin, tultiin kotiin ja mökötettiin aikansa. Kotona oli lämmin, siellä ei satanut eikä maailman pahuus kuulunut sinne, paitsi jos aikuiset katsoivat uutisia. Eikä uutisten kaukaiset tapahtumatkaan häirinneet kodin rauhaa, ei edes Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus. Jossain vaiheessa alkoi itsenäisyyden kaipuu. Joku muutti kotoa 16-vuotiaana, toinen vasta 25-vuotiaana. Odotukset olivat eh

Kuolemattomuus

Kokevatko kuolemattomat kipua? Jos, voiko kipu siis olla ikuista? Ehkä olen sittenkin iloinen, että joskus kuolen. Ei sillä, että haluaisin muutoin, mutta tästä kivusta olisi kiva päästä. Elävän osa on kuolema. Telomeerit katkeilevat, solut eivät uusiudu vanhaan malliin. Kulumme pois. Mutta onko kuolema elämän välttämätön edellytys? Kerro, sinä viisas! Apua! Haiden haavat paranevat kuulemma nopeasti, ja ainakin jotkut hait ovat huomattavan pitkäikäisiä. Wikipedian viisauden mukaan holkerit voivat elää 400 - 500 -vuotiaiksi. Ne ovat huomattavan verkkaista elämää kylmässä vedessä viettäviä haikaloja. Onko hitaus pitkän iän salaisuus? Missä määrin nopeus, nopea eläminen ja nopea kuoleminen ovat valinnan asioita? Voisiko tällainen äkkipikainen oppia holkerin kaltaista rauhallista hitautta? Vai onko tällainen äkkinäisyys jotenkin rakenteellisesti ohjelmoitu elimistöön ja sen myötä väistämätöntä?

Poliittisesti korrekti työpaikkailmoitus

Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry hakee palvelujohtajaa. Ilmoituksessa todetaan näin: Toivomme hakijoiksi eri-ikäisiä, eri sukupuolien edustajia sekä kieli-, kulttuuri- ja muihin vähemmistöihin kuuluvia henkilöitä. Allianssi toteuttaa rekrytoinnissaan positiivisen erityiskohtelun periaatetta. Positiivista erityiskohtelua sovelletaan silloin, kun hakijoina on yhtä päteviä tai vain vähäisessä määrin ansioiltaan toisistaan poikkeavia, joista toinen edustaa syrjinnän vaarassa olevaa ryhmää. Työnhakijoita kohdellaan myös Allianssin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman mukaisesti. Tulin surulliseksi tästä. Minua kiinnostaisi tuo työ, mutta koska olen enemmistön edustaja, minua ei selvästi kaivata. Ihmettelen myös, millainen poliittinen idea saa kertomaan, että tavallinen enemmistön edustaja ei ole toivottu. Mikä järki on sulkea pois se porukka, jossa kuitenkin olisi eniten päteviä hakijoita. Vai onko niin, että keski-ikäisen, valkoihoisen, esimieskokemusta hankkineen miehen palkk

Anna Arkadjevna Karenina

Luin Anna Kareninan. Olen lukenut sen myös joskus 20 vuotta sitten, mutta silloin hirveällä kiireellä. Tällä kertaa tutkailin Eino Kaliman suomennosta vuodelta 1911. Itse asiassa kirjan päähenkilö ei mielestäni edes ole Anna, vaan Konstantin Levin, Annan veljen vaimon siskon puoliso. Mikähän tuommoisen sukulaisuussuhteen nimi on? Tässä tekstissä tutkistelen kuitenkin Annaa. Leo Tolstoi kirjoitti teoksen 1875 - 77 ja alunperin se julkaistiin jatkokertomuksena. Yksittäiset romaanit olivat kalliita ja vain harvojen saavutettavissa. Sanomalehtiin tai sen sellaisiin lieni siis varaa myös muilla kuin niillä, joita kirja pääasiassa kuvaa eli Venäjän aatelisilla. Tulkintoja opuksesta on kirjastot ja netti tulvillaan. Tämä nyt on vain yksi näkökulma, enkä mitenkään pysty kirjoittamaan kaikista niistä teemoista, joita voi pitää keskeisinä. Sellaisia ovat avioliitto, pettäminen, parisuhteen muodostuminen, sosio-ekonomisen eriarvoistumisen ongelmat, työ ja joutilaisuus, aatelisten asema,

Nimi on enne

Looginen päättely on joskus tylsää. Iloitellaanpa vähän perusteettomilla ajatuksilla! Ihmiset lukevat muotilehtiäkin. Niissähän kerrotaan sellaisa totuuksia kuin että sinisten farkkujen kanssa ei saa käyttää mustia kenkiä. Ja miksei saa? Minä ainakin teen niin. Väite on jollain tapaa esteettinen. Olen jopa yrittänyt vähän opiskella vähän estetiikkaa. Ainoa, mitä ymmärsin, on, että alan akateeminen kirjoittelu on vaikeasti lähestyttävää metaforaa alusta loppuun. Ehkä minä en vain ymmärrä. Vaan enhän minä ymmärrä, jos vertauskuvia selitetään vertauskuvilla. Se estetiikasta tältä erää. Tämän tekstin aihe on etunimiin liittyvät assosiaatiot. Aiheesta on muuten kirjoitettu gradukin, mutta se on tylsä - ja varmasti perustellumpi kuin tämä teksti. Siinä kerrotaan, millaisia ikään ja muihin helposti todennettaviin seikkoihin liittyviä ajatuksia ihmisten etunimet herättävät. Kaikki, mitä kirjoitan nimimielikuvista, on silkkaa subjektiivista höttöä. Olkaa hyvät! TIMO on homo. Tunnen kyl

Sig

Itsenäinen musiikkimakuni alkoi muodostua siinä viidennellä luokalla. Olin varmaan sitten 11 tai 12. Löysin velipoikani laatikosta pari Sigin kasettia. Yhtye on tunnettu kepeistä, jopa imelän romanttisista popralleistaan ja nautti suurinta suosiotaan 80-luvun alkupuolella. Sen historiasta löytää paljon tietoa, jos haluaa Googlella hakea, joten en takerru yksityiskohtiin. Ensimmäinen albumi, Matkalla maineeseen, ilmestyi 1980. Varsinainen aktiivivaihe päättyi laulaja, säveltäjä ja sanoittaja Matti Inkisen kuolemaan vuonna 2009. Välillä yhtyeen toiminnassa oli hiljaiseloa vuosikausia. Tuohon kuolemaan liittyviä ajatuksia tuleepi myöhemmin tässä tekstissä. Alunperin huomioni kiinnittyi radiosta ja telkkarista tuttuihin pop-ralleihin. Hyvin pian kuitenkin löysin mahtipontiset ja pateettiset sävelmät, joista ei julkisuudessa puhuttu. Ei niitä moni taida tunteakaan. Toinen huomattavan kiinnostava seikka oli Jussi Oksasen taidokas syntynsoitto. Oksanen lienee musiikillinen poikkeuslahjak