maanantai 17. joulukuuta 2018

Päivä naisena 2

Transvestiitti on mies, joka pukeutuu naiseksi. Periaatteessa myös nainen, joka pukeutuu mieheksi, on transvestiitti, mutta sukupuolijärjestelmämme on rakentunut niin, että naiset saavat pitää miesten vaatteita, mutta päin vastoin tilanne on jotensakin kinkkinen.

Aivan ensimmäinen kummasteluni kohde on tuo sanonta "pukeutua naiseksi". Puku miehen tekee, kuulemma, mutta mitkä ovat ne vaatteet, jotka muuttavat miehen naiseksi? Haluan sellaiset lainaan yhdeksi päiväksi. Ainakin. Tai haluan edes nähdä ne vetimet. Vaan ei, eihän niitä ole. Jos mies kiskoo ylleen  mekon, sukkikset ja silkki huivin ja sujauttaa jalkansa korkkareihin - jos sattuu löytämään kokoa 44 - niin eihän hän naiseksi muutu. Hänestä tulee vain naurettava transu, homo, mikä lie. Hyi, minä en ainakaan tunne yhtään sellaista!

Koska tämä päivä naisena -teema on jäytänyt minua, katselin Sinäputkesta, kuinka korealaispoikia meikattiin ja puettiin naistenvaatteisiin. Lopputulos oli hämmentävä. En olisi erottanut lopputulosta oikeasta naisesta. Itse asiassa epäilin, että lopputuloskukuvissa ei ollut videon alun söpöpoju, vaan hänen siskonsa tai tyttöystävänsä tai... joku nainen kuitenkin. Suomalaisen kaljamahaisen äijän kun meikkaa ja pakkaa mekkoon, saa mekkoon pakatun miehen, jolla on meikit naamalla. Parransänki näkyy pohjamaalin läpi. Että ei, ei onnistu päivänaisena, vaikka omistaisikin mekon ja meikkiarsenaalin ja korkkarit kokoa 44 - jos sellaiset jostakin löysi.

Nainen, joka pukeutuu miestenvaatteisiin, on nainen, joka pukeutuu miestenvaatteisiin. Mies, joka pukeutuu naistenvaatteisiin on naiseksi pukeutunut mies, eli transvestiitti. Ja tässä vaiheessa voimme jättää halventavat nimitykset pois. Yleiseksi olettamaansa moraalisen kantaan nojautuen esitetty vittuilu ei ole yhtään sen fiksumpaa kuin mikään muukaan loukkaaminen. Minua ihmetyttää tämä seikka, että mitä pahaa on transvestismissa. Miksi transvestiitteihin suhtaudutaan alentuvasta ja alentavasti? Onko naisissa ja naisena olemisessa jotakin alempiarvoista? Jopa naiset väheksyvät transvestiitteja, vaikka itse ovat naisia ja käyttävät samoja vaatteita. Jutun ydin on tietenkin siinä, että Oikea Nainen on jotakin arvostettavaa, mutta transvestiitti on jotakin halpaa, koska ei voi olla Oikea Nainen.

Joillekin on täysin mahdoton käsittää, että vaikka sukupuolia biologisesti on kaksi, ja joillain ani harvoilla ihmisillä on ilmeisiä kummankin sukupuolen fyysisiä piirteitä, sukupuolten välinen ero on silti veteen piirretty viiva. Heidän järkiparkansa riittää siihen, että ihmisen housuista voi löytyä pillu tai kulli, ja muulla ei sitten ole väliä. He eivät edes välitä kuulla, että on ihmisiä, joilla on erilaisia kummankin sukupuolen fyysisiä piirteitä. Sellainen tieto sotisi heidän tietojärjestelmänsä koherenssia vastaan - ja ristiriitojahan ei voi sietää mitenkään. Jos on vittu, on nainen; jos on kyrpä, on mies. Useimmiten näin onkin. Oikeastaan lähes aina. Mutta jossakin on pieni vähemmistö, jolla on fyysinen piirre, jota emme näe: jalkojenvälikoneensa kanssa toista sukupuolta olevat aivot. Ja olen antanut itseni ymmärtää, että trans-ihmisillä on ainakin toisinaan todettavissa oleva poikkeama. Heidän vinttikamarinsa ei ole täsmälleen samassa järjestyksessä kuin useimpien kullinomistajien.

Kaikkein paskinta näyttää olevan se, että keskimäärin kullinomistajien aivot ovat saatanan tyhmät. Ilmeisesti pallit laskevat kaikkea muuta paitsi spatiaalista ja matemaattista älykkyyttä. Sateenkaarikansasta on pidetty paljon melua viime vuosina. On Pride-tapahtumia ja sateenkaarilippuja ja ankaraa kampanjointia sukupuolineutraalin elämän puolesta. Minä en ole kaikesta siitä samaa mieltä. En esimerkiksi ymmärrä syksyllä esillä olleita ajatuksia sukupuolineutraaleista kouluista. Monikohan 12-kesäinen tyttö haluaa pojat samaan pukuhuoneeseen liikuntatunnilla? Moniko 9-vuotias poika hyppää mielummin narua kuin pelaa futista? Tiedän - sellaisia poikia on, mutta he eivät uskalla toteuttaa haluaan. Mutta heitä on vähän. Koko tilanne on ristiriitainen: yhtäältä on tärkeää, että trans-ihmisille, homoseksuaaleille ja ketkä kaikki nyt queer-porukkaan haluavatkaan kuulua, lakataan huutelemasta ja soittamasta suutaan. Toisaalta, jos lähipiiriin ei kuulu yhtäkään tällaista ihmistä, minkä ihmeen takia tuntea mitään tunteita asian vuoksi? Miksi väheksyä päiväänsä naisena viettäviä miehiä? Miksi vatvoa ajatuksia kahden naisen kanssa rakastelemisesta ja sitten soittaa suutaan, kun kaksi lesboa eivät kelpuutakaan jotakuta helvetin könsikästä sänkyään ja ihoaan tahmaamaan?

On korrektia olla tuijottamatta. Ei ole korrektia kohdella kuin ilmaa. On kohtuullista olla ihmisiä kohtaan ihmisiksi. Isäni naapuriin muutti kaksi naista. Ostivat siis talon ja muuttivat siihen asumaan. Oitis kylällä pauhattiin, että siihen muutti lesbopari. Voihan olla, että he ovat lesbopari. Ja jos, niin mitä siitä sitten? Entäpä jos he ovatkin siskokset? Tai kaksi heteronaista, jotka päättivät yhdessä ostaa talon? Mitä helvettiä se meille muille kuuluu? Mutta näkyypä vain vaivaavan kylänmiesten kyrpäaivoja. En ole tavannut kumpaakaan näistä tulokkaista. Toisen kanssa vain tervehtinyt kaukaa. Olisiko minun pitänyt kysyä, että oletteko te lesboja? Ja nuoletteko toisianne vai hierotteko pillujanne vastakkain mielummin? Entä mitä muita seksitapoja teillä on? Ei kuulu minulle eikä Toivolan Mikolle. Kuuluisi, jos he todella ovat lesboja ja minun pitäisi tehdä jotakin, mikä liittyy jotenkin heidän seksuaaliseen suuntautumiseen. Ihan yhtä vähän minulla on aihetta väheksyä miestä, joka toivoo vaatetuksen ja meikin muuttavan naiseksi edes vähän ja hetken ajaksi. Päiväksi naisena.

Ei kommentteja: